opiskelijaelämää

19 vuotta ja yliopistossa

Viimeinen essee kysymys tuntui kuin peli ja kaikki pääsykoelukeminen olisi valunut hukkaan kahdessa sekuntissa.Myös lisäaikalaisten koeaika oli alkanut valumaan turhan nopeasti, joten analyysi partiolaisista Turun Tuomiokirkon portailla tuntui silloin oikeasti universumin vaikeimmalta tehtävältä, josta tuskin supersankarit ei varmana selviäisi. Mun päässä sauhusi, liekehti ja tunsin todellista triggeröintiä koko kehossa. Mä en muista milloin mua olisi turhauttanut niin paljoin kuin sinä toukokuun päivänä, kun kävin Turun yliopiston pääsykokeessa. Heti kun sain vilautettua henkkarit kokeen valvojalle mä lähdin koetilasta kuin itse känkkäränkkä. Oven toisella puolella mun " kimppuun iskeyty " kyseisen tiedekunnan opiskelijajäbä kysymällä " Haluanko mä kahvia, tetä tai mehua". Tähän mä vastasin jotain epäselvää muminaa joka saattoi muistuttaa sanoja " no ei kiitos "ja lämäsin kamat penkille ..(Jes just näin Vilma).

Ennen eilistä päivää mä olin täsyin valmistaunut työn täyteiseen välivuoteen pääkaupunkiseudulla, kunnes kakskytä minuuttia yli kahdeksan illalla mä avasin kännykän vanhingossa samaan aikaan kun oli tyttökavereiden kanssa syömässä. Mä en edes osaa kuvitella sitä tunnetta kun avasin sähköpostin jossa lukee " Sinulle on myönnetty opiskelupaikka .. TURUN YLIOPISTON HUMANISTISESTA TIEDEKUNNASTA" 

Mulle yliopistoon pääsy on valtavan iso juttu ja henkilökohtainen voitto keskivaikean lukihäiriön takia. Mulla lukihäiriö ilmenee näin miten mun Keskivaikea tekosyy-postauksessa kerroin: 

"Mun korvien välissä asuu keskivaikea lukihäiriö, joka lyhyesti meinaa sitä, että mä opin tiettyjä juttuja keskivertoa hitaamminen, kirjaimet saattaa mennä sekaisin, en hahmota / hamotan monen yrityksen jälkeen kolmiulotteisia juttuja, vieraiden kielien ääneenluku on raskasta, yhdyssana virheet, keskittyminen on vaikeaa välillä sekä mun työmuisti on lyhyt jonka takia juodun jankkaamaan tosi paljon vieraiden kielten sanoja, jotta ne jäisivät muistiin. "

Yliopistoon pääsy ei ole pelkästään lukihäiriön voittamista vaan reipas askel kohti itsenäisyyttä, joka jännittää mua sillä sieltä ei ole enään paluuta entiseen. Tosi outoa, että mä tulen asumaan yksin alle kahden kuukauden päästä. Jep, en mäkään oikein käsitä mitä tässä on tapahtunut. 

Tähän lopuksin voisin heittää (laimean vitsin), että  yliopisto tulee olemaan kokonaan uusi maailma mulle (hahhha).

<3lla VILMA

comments powered by Disqus