ihmissuhteet

Paha, pahempi, pahin

Moikka,

Mun täytyy myöntää että alunperin tästä postauksesta piti tulla tosi kevyt, pintapuolinen ja aihepiiriltään "jee kävin syömässä pizzaa siskon kanssa sekä pyörähdettiin  taidenäyttelyssä ottamassa hienoja kuvia". Kuitenkin torstai-iltana kun olin bussissa matkalla salille mulla nousi pala kurkkuun, kyynelkanavat aukesi ja tuli tosi oksettava olo. Mä tajusin etten mä todellakaan voi puhua niistä ajatuksista ja tunteista jotka mulle heräsi nähtyäni Pahan jälkeen näyttelyn niin kevyellä otteella. Erityisesti näyttelytila jossa käsiteltiin tyttöjen ympärileikkausta sai mut taas muistmaan, kuinka raadollista elämä voi olla jollekkin toiselle tytölle.

Kyseinen Pahan jälkeen näyttely on näyttely joka pohjautuu Meeri Koutaniemen ja Arman Alizadin samaa nimeä kantavaan dokumenttisarjaan, joka oli pinnalla kuluneen syksyn aikana tv:ssä. Näyttelyyn oli valittu ehkäpä sarjan kaikista koskettavimmat aiheet eli Intian happoiskut, naisten ympärileikkaus ja pakolaisuus. 

Mulle jäi päälimmäisenä mieleen huone jossa käsiteltiin tyttöjen ympärileikkausta eli naisten sukupuolielimien silpomista. Mä olen aikaisemin lukenut vain muutaman artikkelin liittyen aiheeseen ja silloin tajunnut että kyse on väkivallasta. Nyt kuitenkin näyttelyn kuvat ja tekstit toivat asian niin riipaisevasti esille, että en edes pysty käsittämään kyseisen tapahtuman olevan arkipäivää jossain muualla.

Juuri se arkipäiväisyys ja vanhat aatteet joidenka mukaan tyttäret ympärileikataan sen takia että he pääsevät naimisiin riipaisee kaikista eniten ja saa tuntemaan sitä loputonta maailman tuskaa. Naisten ympärileikkaus on valitettavasti vielä joissakin heimokulttuureissa "niin pyhä ja tärkeä" traditio, ettei sitä ole saatu kitkettyä pois vaikka kyseisen valtion laki kieltäisi sen.Heimokulttuureja on vaikea yleensä tavoittaa sillä he asuvat valtioiden syrjä seuduilla ja niinpä väkivaltaiset traditiot jatkavat omaa hiljassa eloa. 

On oikeasti kuvottovaa ajatella, että ympärileikkauksella eli väkivallalla ajatellaan olevan sellainen mahti, että toiminpiteen kautta nainen kaunistautuu ja tulee hedelmälliseksi. Kyseinen toimenpide vaarantaa naisen henkeä sekä sen jälkeen raskaaksi tuleminen ja synnyttäminen varsinkin. Miksi ihmeessä naisen tarvitsee kokea jossain päin maailmaa väkivaltaa jotta häntä aletaan pitämään kauniina? Kauneus ja väkivalta eivät kulje käsikädessä eivätkä ne saa kulkea.

Toinen näkökulma joka mua alko kuvottomaan ja inhottamaan näyttelyn jälkeen oli länsimaalaisten naisten turhan päiväinen pinnallisuus sekä se yli seksuaalinen maailma joka pursuaa kaikkialta. Tätä maailmaa ei paranneta pakaralihasten treenaamisella ja Instagramiin massan mukana ladattua #PrayForParis-kuvalla. Mua hävettää kuinka täällä meillä Suomessa joku saattaa valittaa omasta pakaralihaksen koosta, mutta toisaalla esim Keniassa (joka samalla aikavyöhykkeellä Suomen kanssa ) nuori nainen saatetaan ympärileikata, jotta hän olis kaunis. Suomineito kokee mielihyvää huomatessaan tuloksen omien pakaralihasten kehityksessä, kun samalla Masai-heimon tyttö makaa kolmatta viikkoa paikallaan kun sattuu niin jumalattomasti. 

Mä todellakin toivon jos käyt Helsingissä ja jos pystyt kohtamaan näyttelyn niin mene ihmeessä katsomaan, sillä mun mielestä kyseinen näyttely muistuttaa meitä siitä miten your destiny could be my destiny. Kaikki me ollaan ihmisiä, lajitovereita, nisäkkäitä joidenka on tarkoitus olla yhdenvertaisi  sukupuoleen katsomatta.

- VILMA

ps. näyttely on 26.02.2017 asti Kiasmassa. 

comments powered by Disqus