ajatuksia

Olisinpa tiennyt tai en sittenkään

Mä olen pyöritellyt parin viime kuukauden aikana " olisinpa tiennyt"- ajatusta, sekä samalla peilannut sitä omaan historiaan. Peilailu tai ajatusten pyörittely ei mun kohdalla todellakaan johdu siitä, että nyt mulla menisi erityisen hunosti. Päinvastoin, mun elämä on just sellaista mitä oon aina haaveillut ja rehellisesti sanottuna halunnut. Tällä hetkellä mä koen, elän ja hengitän sellaista onnellisuutta, jota mä en ole koskaan aikaisemmin kokenut. Kuitenkin tällä onnellisuudella on ollut mutkikas ja aijoittain kipeäkin hinta, joka on koettu kantapään kautta.

Se mitä tapahtui 16-18v Vilpille on jotain sellaista, jota en olisi osannut kuvitella niissä teinitytön ajatuksissa, jossa pojat alkaa olemaan ihania, söpöjä ja ihastuttavia. Se mitä oikeasti kävi, tapahtui ja sattui lukioikäiselle Vilpille ei ole tämän postauksen aihe, eikä tule koskaan olemaan. Fakta on kuitenkin se, että jos olisin tiennyt silloin 16v mitä tulee tapahtumaan, niin tietysti  mä olisin valinnut sen " helpomman " vaihtoehdon. Kuka tekisi sellaisen valinnan, jos tietää sydämmen rikkoutuvan? 

Ei kukaan.

Ihmiselämään väistämättömänä osana kuuluu valinnat, joita me tehdään joka päivä niin pienissä, kuin isoissa asioissa ja osittain ihan huomaamatta. Ihmissuhteeet voi tietyllä tapaa nähdä valintoina, jotka eivät todellakaan ole sieltä helpoimmasta päästä. Järki ja tunteet  ( tuo klassinen kombo) on varmasti monen päätä eniten sekoittava tekijä, kun pitäisi tehdä valitoja ihmissuhteisiin liittyvissä asioissa. Välillä valinnat osuu täydellisesti juuri oikein, välillä ne valinnat nykykielellä sanottuna ei matchaa ja välillä ne valinnat  aiheuttaa harmia, vaikka kuinka yrittäisi järkeillä.

 Niin kliseistä, mutta totta tehdyt valinnat on kuljettanut mut tähän pisteeseen. Se, että mä olen saavuttanut just tämän pisteen on vaatinut mutkia, kipuilua, itkua, mutta myös hyviä hetkiä. Kai tätä ilmiötä ja tunneskaalaa voidaan nimittää myös kasvukivuiksi, jotka ovat väistämätön osa elämää. Tulevaisuutta ajatellen mä tiedän ehkä hitusen paremmin miten "valita" asioita, sillä näin kakskymppisenä ne isoimmat mutkat ja myrskyt on vasta edessä. 

Nyt kiitollisena entisistä valinnoista ja entisistä tuntemuksista mä ajoin nautti, sekä rakastaa tätä elämän pisteestä, jossa valintoja tehdään esimerkiksi  "Mennäänkö tänään leffaan?" " Mitä haluut iltapalaksi?" " Vai käydäänkö kahvilla Jokirannassa?" tai " Jäädäänkö sohvalle katsomaan iha vaan Temppareita"

Lemppari kirjoittajaa lainaten:

" Tästä kaikki laulut on kertonut"

<3lla Vilma