opiskelijaelämää

Story of mun pääsykoe

Moikka moi,

Mun fuksivuosi päättyi luentojen osalta jo viikko sitten, mutta no niin kuin arvata saatta suoritettavia hommia ennen akateemistä kesälomaa on aikamoinen pino jäljellä. Deadlinet painaa, vähän ( tai siis oikeesti aika paljon) stressaa, mielummin mä kävisin ryhmäliikunta tunneilla, duuninkin tekeminen tuntuu tuhat kertaa  paremmalta vaihtoehdolta, millään ei jaksaisi enään kirjoittaa, taikka olla akateemisesti viisas ja sivistynyt. Silti kaikesta huolimatta mä nautin tästä hulluudesta.

Se että mun elämä on nyt tässä pisteessä on tietty vaatinut päätöksiä ja valintoja. Mä haluan kertoa tämän blogipostauksen myötä mun vuoden takaisista yliopiston pääsykoe kokemuksesta, sekä siitä että tarinoita yliopistoon pääsystä on tosi monenlaisia.

 12 kuukautta sitten mun mielialat suhteessa jatko-opiskeluun heitteli roimasti puolelta toiselle. Välillä pääsykoekirjaa lukiessa teksti ja osaaminen tuntui totaalisen varmalta, kun toisinaan taas epävarmuus oli ihan mahdoton. Mun lukeminen pääsykokeeseen ei todellakaan ollut mistään parhaimmasta päästä. Noin 400 sivun akateemisen materiaalin käsittelemiseen varasi just ja just 2 kuukautta aikaa, en selittänyt  järin yhtään termejä auki ja meinasin nukahtaa kirjaa lukiessa, sillä olihan se akateeminen teksti aika hepraa verrattuna lukioon.

Mun pääsykoelukemista varjosti ikävästi enkun lukion päästötodistuksen arvosana, joka oli sillä hetkellä hylätty. Kyse oli enkun kurssien määrästä ja niiden heikosta menestyksestä vuosien varrella, sekä pienestä epäoikeudenmukaisuudesta opettajan suunnalta. Opettaja juttuun en halua ottaa sen suuremmin kantaa, koska no tiedän ainakin miten itse voin toimia paremmin tulevana opettajana. Anyway, tilanne valmistumisen ja pääsykokeiden suhteen oli kriittinen*.

Kuitenkin kaikesta tästä huolimatta mä halusin kovasti päästä yliopistoon just lukemaan uskontotiedettä, joten noin 12 kuukkautta sitten mä lähdin Vantaalta Turkuun testaamaan onko musta tähän yliopisomaailman luomaan hulluuteen eli pääsykokeeseen. Jännitti, pelotti, Aurinko paistoi, oli lämmin päivä ja Turku näytti parhaimpansa kaupunkina. Mun halu päästä pääsykoe läpi kasvoi, kun pääsin Turkuun ja löysin googlemapsin avulla Yliopistonmäelle ( jep, osa Turun kampuksista on kirjaimellisesti mäellä). 

Voi pojat, se puolituntinen ennen pääsykokeen alkamista oli jotain ihan hirveää. Mä olin nokkelana nuorena naisena tehnyt sen typerimmän virheen, jonka voi tehdä ennen pääsykoetta nimittäin tuijotellut edellis vuosien hakijalukuja ja sisäänpääsyprosentteja. Aivan ensimmäinen asia, jonka mä suoritin saapuessa pääsykoepaikalle oli muiden kokelaiden laskeminen. Siitä seuravan puolentunnin ajatukset meni suunnnilleen näin:

Huh jes tässä kohtaa hakijamäärä vastaa taulukoita...

Nyt mä otan kynät ja kumit esille ja hengittelen

Okei, tätä porukkaa tulee lisää ja lisää

Hengitä

Hengitä

Äää tätä porukkaa on liikaa

Mun mahdollisuudet meni

Oke okei Vilma nyt taistellaan opiskelupaikasta

Rehellisesti, mun pääsykoe ei ole ollut huippusuoritus, mutta se oli riittävä. Sitä mä haluan juuri painottaa tässä kohtaa: tuloksen laadulla ei ole väliä syksyn alussa, jos koulupaikan saa, sillä sen jälkeen kaikki on täysin samalla lähtöviivalla. Riittävä tulos riittää, sillä opiskelu tapahtuu aina itseään ja omaa tulevaisuutta varten. Täydellisyyttä ei tarvita, eikä sitä ole kun puhutaan opiskelusta, sillä joka päivä meidän on mahdollisuus oppia uutta. 

Vuosi sitten mä tein elämäni parhaan kokeen.

Hurjasti tsemppiä kaikille pääsykokeisiin,

<3lla Vilma 

ps. Linkki mun Instagram löytyy nimellä @vilmalinen

pps. * Tilanne enkun suhteen rakesi extra enkun kurssilla, josta sai hyväksytyn suorituksen. Mä suoritin kyseisen kurssin kolmen päivän aikana, sillä arvosanan tuli ehtiä ennen kun tokarit lähti painoon. 

comments powered by Disqus