Mutta sitten toisinaan sain itseni kiinni merkillisistä ajatuksista. Katselin omasta mielestään jo niin suurta taaperoani ja huomasin tuntevani haikeutta ymmärtäessäni, että hän ei tulisi enää koskaan olemaan yhtä pieni. Että tästä lähtien hän tulisi lipumaan koko ajan enemmän ja enemmän pois minun vaikutuspiiristäni. Kohti omaa seikkailuaan. Ja siinä hetkessä, minun sylini alkoikin tuntua jälleen merkillisen tyhjältä. Ja kevään ensimmäisten leskenlehtien pilkistäessä esiin, minunkin mieleni kääntyi. Lue lisää

Mihin me jäimmekään? -Ah niin, siihen neljään senttiin. Unta nolla tuntia, supistuksia takana miljuuna. Sen näkee naamasta, hahha. Hold you… Lue lisää

Ruususen syntymä oli ainutlaatuinen kokemus. Siitä huolimatta, että koitos oli hyvin pitkä ja uuvuttava, kokemus oli voimaannuttava, positiiv… Lue lisää

Voi veljet; en tiedä mistä aloittaisin!  Enpä olisi arvannut viime lauantaina Helppo raskaus  -tekstiä kirjoittaessani, että elämäni tuli… Lue lisää

Olen sukeltanut vauvakuplaan eilen klo 18:02, enkä tiedä, koska se puhkeaa. 21h meni siihen, että saimme pienen, rakkaan ja odotetun, mustatu… Lue lisää

Melko usein kiinnitetään huomiota raskauden tuomiin vaivoihin. On  RASKAS ta olla  RASKAA na.  Vai onko?  Itselleni raskauden varjopuolet ova… Lue lisää

Ylhäällä eiliset ajatukseni tiivistettynä. Kaksi erittäin huonosti nukuttua yötä takana. Molempina aamuina puhelin lauloi jo ennen kello kymm… Lue lisää

Piisamirotta ja kiinnostuksen korkein aste. Muumihahmoista puheenollen... Mies: "mihin aikaan sulla on se neuvola huomenna".  Min… Lue lisää