Elokuussa vuosi sitten seisoin yksin muuttolaatikkokasojen keskellä kolmen sadan neliön hirsitalossa keskellä metsää ja huusin kuin haavoitet… Lue lisää

Olen jostain syystä törmännyt elämässäni poikkeuksellisen paljon kohtaloihin, missä lapset ovat menettäneet jomman kumman tai molemmat vanhemmistaan. Pienenä, nuorena tai nuorena aikuisena. Aina näiden tarinoiden kuuleminen on saanut minut surulliseksi, mutta nyt ne tavoittavat minussa aivan uudenlaisia keloja. Lue lisää

Pelkään, että rahat loppuvat, että työt loppuvat, että rakkaus loppuu. Pelkään, etten jaksa, että sairastun, että en ole tarpeeksi. Pelkään,… Lue lisää

Mä en voi luvata sulle parempaa huomista, mutta mä toivon sitä silti aina ja koko ajan rakas. Mä toivon, että jos hyvää ruokitaan tarpeeksi kauan, se voittaa pahan. Mutta jos paha pääsee taas valloileen jossain meidän lähellä, mä lupaan yrittää toimia rakas. Mä lupaan yrittää pelastaa ja pelastautua. Ja toivon, että se menis tälläkin kertaa ohi rakas. Että mä saisin taas laittaa sut nukkumaan. Halata ja suukottaa. Laskea omaan sänkyyn ja katsella, miten uni vie sut mennessään. Mä toivon, että hyvä voittaa ja elämä kantaa. Että me kaikki, saataisiin olla turvassa. Tänään ja huomenna. Lue lisää

Tammikuisten kanssa oli sovittu mammatreffit Raumalle ja ehdotin näkymättömälle miehelle, joskos kävisimme Motonetissä katsomassa äiskälle mielenrauhapeiliä. Kuten tiedätte, Hulinamuija ei enää nykyisin harrasta nukkumista ja ennen niin varma autonukkuminenkin on nykyisin kysymysmerkki. Tästäkin näkökulmasta koin, että peili olisi nyt saatava. Onneksi sellainen löytyi melko halpaan hintaan. Lue lisää

Niin. Ei Menettämisen pelko ole kadonnut minnekään. On tuottanut erityisen paljon vaikeuksia hyväksyä negatiivisia tunteita vauvaa kohtaan. Hiljalleen olen yrittänyt työstää tätä asiaa. On ihan OK olla välillä väsynyt ja on ihan OK ajatella, että voi kun joku nyt vaan hakis tän lapsen hetkeksi pois. Tai jos et nyt nukahda niin laitan sut roskikseen. As if oikeasti antaisin häntä yhtään kenellekään. Juuri ja juuri annan nukkua ensimmäiseen syöttöön asti yksin omassa huoneessa. As if oikeasti heittäisin Ruususen roskikseen. Sillä hetkellä minusta vaan ehkä tuntuu siltä, mutta niin kuin mikä tahansa tunne, se menee ennen pitkää ohi. Kunhan sen vain antaa tulla ja myöntää sen ääneen. Mutta sellaisina päivinä HÄN pääsee valloilleen ja ajaa minut nurkkaan. En ole kovin uskonnollinen, mutta usein tällaisina iltoina nukkumaan mennessä jupisen anteeksipyyntöjä maailmankaikkeudelle ja ties kenelle, että älkää nyt vain tulko hakemaan tätäkin vauvaa multa pois, vaikka mä en aina jaksa. En mä oikeasti tarkoittanut. Anteeks anteeks anteeks anteeks. Lue lisää

"Sellaset terhakat kirsikat laudalla", eräs mieshenkilö kerran kuvaili olematonta rintavarustustani. Niin. Enpä olisi itsekään silloin uskonut, että niistäkin vielä joskus olisi ihan oikeasti johonkin.  Lue lisää

Tänään ajattelin innoissani tulla kertomaan tänne, miten hirveän ylpeä olen itsestäni! Ihan tyhmä juttu, mutta mulle todella iso asia! Ole… Lue lisää