Kierrän käteni pienen taaperon ympärille ja toinen käsi kokeilee vaistomaisesti jo pyöristynyttä vatsaa. Eikä aikaakaan, kun sieltä tulee vastauksena vielä niin kevyenä tuntuva töytäisy. Kaikki ennallaan. Minua itkettää. Miten kaikki voikin olla tässä vaan, 160cm leveydellä, mutta silti yksi tulee puuttumaan aina. Lue lisää

”Se on hyvä, että sä olet nyt tässä. Ja nyt nää asiat kohdataan yhdessä”, hän sanoi tänään. Katsoessaan minua viisailla silmillään, suoraan silmiin. Repien kysymys kerrallaan minusta auki kaiken sen, minkä näiden vuosien aikana kuvittelin hienosti piilottaneeni. Lue lisää

Tämä oli mulle ensimmäinen kerta, kun matkustin yksin, mikä jännitti kohtuullisen paljon. Vatsanpohjassa jännitys stressi mölisi kotoa lähtie… Lue lisää

Alkuun on aivan pakko kiittää ja virtuaalisesti halata itse kutakin edelliseen postaukseeni kommentoinutta. Sain todella paljon tukevia, kann… Lue lisää

Tämä postaus on odottanut läppärillä kauan. Tätä ei ole kirjoitettu yhteen syöttöön. Siinä on mun ajatuksia sekä tunteita sieltä ja täältä.… Lue lisää

Kerroin täällä aiemmin, kuinka pidimme Oliverille tassuttelu unikoulua MLL ohjeiden mukaan. Se ei kuitenkaan tuottanut täysin haluttua tulos… Lue lisää

Pikkuveljeni ja hänen kihlattunsa visitoivat meillä nyt ensikertaa täällä Jyväskylässä. Joensuussa asuimme samalla asuinalueella ja pidimme… Lue lisää

Kun perhe muuttaa kaupungista toiseen, ei ole itsestään selvää, että sopeutuminen kävisi käden käänteessä. Myös itse jännitin ja osittain j… Lue lisää