Ruusunen nukahtaa yöunilleen niin kovin aikaisin, usein jo klo 20, että iltaan on auennut oikein mukava rako omalle ajalle. Etenkin silloin, kun näkymätön mieskin on yövuorossa, kissat makaavat iltapalakoomassaan hiljaa ja asunnossa on aavemaisen hiljaista. Silloin minä riisun äitiyden viitan hetkeksi harteiltani ja ajattelen, että niin paljon kuin rakastankin perhettäni ja kaikkea tätä, niin onhan tää pieni oma hetki aika saatanan kommee. Kun saa olla hetken ihan yksin, eikä kukaan tarvitse mitään. Lue lisää

Pitkään reenailtuaan hän alkoi päästä kiinni ryömimisen ideasta. Ensin hän spedeili sängyssä, edeten itsensä mittaisia matkoja. Sitten jo lat… Lue lisää

Kävimme alkuviikosta puolivuotisneuvolassa ja kaikki oli jälleen oikein mallikkaasti, joskin sehän tässä jo tiedettiinkin. Ruusunen kasvaa ta… Lue lisää

Eilinen todisti jälleen, että näitä extemporekahvitteluja pitäisi harrastaa enemmänkin. Liian harvoin tulee kasattua porukka saman katon alle. Vaikka olemmekin umpihulluja kaikki tyynni, en yhtäkään vaihtaisi. Ja kummasti tällaiset yllätyskahvittelut piristävät arkea. Sittenkin, vaikka kakkua syötäisiin vain siksi, että voitaisiin nähdä, kenen naama vääntyy hassuimpaan irvistykseen. Ja hauskinta on aina huijata nirsoja sukulaisia syömään raaka-aineita, mistä he eivät muka pidä. Tällä kertaa jekutettiin tätini Sari syömään sipulia. Se oli piilotettu piirakkaan, mutta sitähän ei hänelle kerrottu. Lue lisää

MINÄ PIDÄN SIITÄ, KUN MINUA HOIDETAAN  niin, että saan samalla hypistellä jotain. Jos minulle ei anneta jotakin käteen, otan hoitopöydän kori… Lue lisää

Ruusunen ei myöskään haluaisi nukkua päiväunia missään muualla kuin sylissä. Ikenet kutisevat ikävästi ja erityisesti päiväunille mentäessä häntä alkaa vallan kiukuttaa, kun ne häiritsevät unta. Ja missäs muualla tuo kaikki unohtuisi, jos ei sylissä? Olenkin suosiolla nyt pomputellut prinsessan jumppapallon päällä sikeään uneen ja siirtänyt sen jälkeen sänkyyn jatkamaan päiväunia. Lue lisää

Minulle on tärkeää, että lapsi oppii alusta saakka, miten lemmikkien kanssa ollaan. Olen itse kasvanut Ruususen ikäisestä lähtien isojen saksanpaimenkoirien keskellä, eikä tähänastisessa elämässäni yhtäkään vaaratilannetta ole sattunut itselleni tai kenellekään muulle läheisistäni. Uskon, että osaksi se johtuu puhtaasti hyvästä tuuristakin, mutta suurin syy on se, että lähipiirissämme on alusta asti terävöitetty sitä, miten eläinten kanssa "kuuluu olla". Ei revitä turkista tai korvista, hypitä päälle, varasteta lemmikin leluja tai kiusata muulla tapaa. Eläimiä pidellään niiden ehdoilla ja niille annetaan myös oma tila ja oma rauha. Pieniä lapsia ja lemmikkejä ei ole koskaan jätetty ilman valvontaa. Lue lisää

Silloin 05.02 sunnuntaina, kun minä ja Nuppu synnyimme, perustimme sairaalahuoneessa oman lahkon. Koska minä vasta harjoittelin sitä tissihom… Lue lisää