Kuvittelin jollakin lailla, että Varpun menetyksen jälkeen mikään ei enää voisi satuttaa. Että kun on räpiköinyt jostakin niin syvästä pinnalle, olisi jollakin lailla aina valmis kohtaamaan luopumisen uudelleen. Miten väärässä olinkaan. Ei siihen totu ikinä. Olipa kyse sitten lemmikistä tai ihmisestä. Tulipa tilanne eteen yllättäen tai ei. Rakkaistaan luopumisen tuska on aina yhtä voimakas ja jollakin tavalla tuntuu, että uusi menetys avaa entisetkin haavat uudelleen. Lue lisää

Kiitos, ystäväni, kun käperryit viime yönä jälleen kainalooni. Jos olisin osannut aavistaa, että se kerta jäisi viimeiseksi, olisin ehkä osannut arvostaa sitä vieläkin enemmän. Lue lisää

Meillä kaikilla on omat keinomme käsitellä surua. Toissapäivänä läksi eräs toveri autuaammille maille sairauskohtauksen johdosta. Elämän ly… Lue lisää

"Surua kyynelin kastella täytyy, jotta se puhkeais kukkaan. Helli ja hoivaa, varoen vaali ettei se menisi hukkaan. Pois älä oveltas käänn… Lue lisää

Tekeekö jatkuva synkkyyden sumussa työskentely eroosiota positiivisuudelle, elämänvoimalle, ilolle, toivolle, valoisalle sydämelle, onnellisuudelle? Ei kadoteta sellaista naiiviksikin kutsuttua rohkeutta ajatella, että yhden ihmisen tekemisellä maailmassa ei voisi olla merkitystä. Merivirtoja vastaan uiva kalakin löytää helpommin virran mukana kulkeutuvaa ravintoa. Lue lisää