Harrastukset

Ajassa taaksepäin

Hei ja tervetuloa lukemaan Ajassa taaksepäin blogia. Tämä on minun debyyttini blogikirjoittamiseen. Ensimmäisessä blogikirjoituksessani ajattelin kertoa hieman blogista ja itsestäni sekä miksi tähän lähdettiin. En ole ollut sosiaalisessa mediassa aikaisemmin kovinkaan esillä, vaikka paljon sitä seuraankin. Noh mikäs sen parempaa, kuin räjäyttää pankki ja aloittaa kirjoittamaan omaa blogia So-Up yhteisöön? Niinpä.. minustakin se kuulostaa hyvältä aloitukselta. Tarkoituksena on lähteä pienin askelin rakentamaan tätä blogia ilman sen kummempia paineita.

Olen seurannut pitkään erilaisia blogeja sekä vlogeja ja ajattelin, että voisinko itsekin kirjoittaa mielekkäistä jo harrastukseksi kehkeytyneistä asioista kuten kellot ja musiikki vinyylilevyiltä. Ajatus blogikirjoittamisesta on käynyt useasti mielessä, mutta se on aina kariutunut ja jäänyt toteuttamatta. Näin vuoden vaihteessa sain aloittamiseen kovemman potkun avopuolisoni kehottamana.

Olen varsinaisesti aika aloittelija kellojen suhteen, mutta vinyylejä olen päässyt keräilemään jo muutaman vuoden. Vinyyleissä ja sen ympärille muodostuvalle musiikkiharrastukselle löytyy Joensuusta alan liikkeitä. Olen kuullut vinyylien ainakin kasvattavan suosiota ja tuovan nuoria harrastuksen piiriin. 

Varsinaisilla kelloharrastajilla ainakin Joensuussa on tietääkseni vielä aika pienehköt piirit. Helsingissä ja Tampereella järjestetään ”kellomiittejä” joissa harrastajat pääsevät keskustelemaan yleisesti kelloista ja mahdollisesti ostamaan tai vaihtelemaan kelloja. Harrastukseni ollessa vielä kovin tuorehko, en ole törmännyt vastaavanlaisiin kellomiitteihin Joensuussa. 

Kellomies?

Blogikirjoitusteni pääpainona on kellot ja kelloaiheiset jutut. Kellot eivät olleet minulle nuorempana juurikaan innostuksen kohteina. Kuten So-up yhteisön bloggaaja ja kelloharrastaja Santtu Silventoinen blogissaan mainitsikin, miksi omistaa enempää kuin yksi kello? Itsekin katsoin kelloni aikaisemmin aina kännykästä.

Olin jo joitakin vuosia hyvän ystäväni kautta tutustunut automaattikellojen maailmaan. En ollut kuitenkaan sen kummemmin aktivoitunut hankkimaan itselleni sellaista. Omistin tuolloin yhden patterilla toimivan kellon. Hommasin tuon kellon aikoinaan pelkästään ulkonäön takia ajattelematta sen enempää merkistä tai käyttötarkoituksesta. Keväällä 2016 päätin tilata ulkomailta kellolle muutaman vaihtorannekkeen. Kelloja pitempään käyttäneen kaverini opastuksella vanhalle kellolle saatiin huikea muutos ulkoasuun uudella nahkarannekkeella.

Samana vuonna kesällä se tapahtui, nimittäin sairastuminen.. kellokuumeeseen.. Tuo kuume on sen verran vakava, ettei siihen ole kuin yksi lääke. Tuolloin päätin, että ostan itselleni ensimmäisen automaattikellon. Kellojen kirjo maailmalla on niin suuri, että miten osaisin valita sopivan kellon?

Selasin kaikkia mahdollisia merkkejä ja malleja läpi. Omegat, Rolexit ja muut luksusmerkit vilisivät silmieni edessä. En halunnut kuitenkaan ensikelloksi mitään hirvittävän arvokasta kelloa, mutta kuitenkin sen piti olla laadukas ja kestävä sekä näyttävä yleiskello. Lopulta valintani osui Steinhart merkkiseen kellovalmistajaan, joka täytti kaikki ensikellolle asettamani kriteerit. Olin myyty... Siitä lähtien olen ollut innostunut kelloista ja kaikesta kelloihin liittyvästä.

Steinhart Ocean one

Sosiaalisen median seuraamisen lisäksi katselen myös muiden ihmisten ranteisiin. Minusta on hauskaa nähdä mitä kelloja muut ihmiset käyttävät. Lomareissuillakin tulee katsottua kiinnostavimmat kellokaupat ja nähtävyydet valmiiksi, joissa tulee vierailtua. Viime syksynä aloittavan kelloharrastajan kohokohta oli päästä Prahan ostoskadulle, jossa oli esillä kaikki kalleimmat luksusmerkit. Tulihan siellä nähtyä toki paljon kulttuurillistakin nähtävää, mutta kellot joita ei muuten tule joka päivä vastaan olivat minulle mieleenpainuvin elämys.

Miksi vinyylit?

Musiikkimakuni on muokkaantunut vanhentuessa ja vinyyliharrastuksen myötä klassisempaan päin. Nuorempana kuuntelin paljon raskasta metallia sekä konemusiikkia. Nykyisin lähellä sydäntä on 70 ja 80-luvun klassisempi rock- musiikki. Vinyyleissä on se oma juttunsa. En ole koskaan aikaisemmin varsinaisesti ostanut musiikkia, jos Spotifya ei lasketa. En ole myöskään ikinä ostanut CD-levyä. Kiehtovinta vinyyleissä on se, miten musiikki muodostuu levyn pinnalta kaiuttimiin.

Dire Straits tampereelaiselta kirpputorilta

Vinyylilevyltä soitettu musiikki luo myös omanlaisensa tunnelman huoneeseen. Saatan syventyä tunneiksi kuuntelemaan vinyylilevyiltä hyviä vanhoja klassikoita, joita olen kirpputoreilta itselleni saanut haalittua hyllyn täytteeksi. Saattaa olla, että tämä vinyylien hamstraaminen ja kuuntelu on ensi askel keski-ikäistymisen portaikkoon.

comments powered by Disqus