Harrastukset

Vintagea mä metsästän

Olen viime aikoina seurannut kuolaten paljon erilaisia vintagekelloja. Vanha Omega seamaster tai constellation mallisto olisi toivottua omaan ranteeseen. Mutta miksi vintage? Miksi ei uutta ja nykyaikaista? Olen huomannut, että kelloihin tulee aikojen saatossa kulumista ja patinaa, joka miellyttää kyllä yleiskokonaisuutena paljon. Uusissa kelloissa on tottakai käytetty modernimpaa suunnittelua ulkonäön toteuttamiseen, mutta vintage on vintage! Vanhat kellot tuntuvat myös olevan ajattomampia designin osalta. Omegalla on pitkä historia kelloista joka ulottuu 1800-luvun puolivälistä nykyaikaan. Erityisesti 50-70- luvun kullatuilla yksityiskohdilla tehdyt pukukellot miellyttävät todella paljon omaa silmää. Vintagekellot eivät tietenkään ole halpoja vaikka niin voisi kuvitella. Hyväkuntoiset sveitsiläiset merkki vintage kellot saattavat helposti olla yli tuhat euroa. Harmikseni hävisin tarjouskilpailun alla olevasta Omega Seamaster kellosta. Onneksi tuo ei ole ainoa maailmassa!

Omega Seamaster 1962, kuva Jari Somero
Omega Geneve 1969, kuva Jari Somero
Eterna 1961, kuva Jari Somero

Oikein hyvä paikka vanhojen kellojen metsästykseen on Ville Pietilän kellosivusto. Hän on kelloseppä ja harrastaja, joka kunnostaa vanhat kellot uuteen uskoon. Sivustolla on nytkin aivan uskomattoman hienoja kelloja myynnissä. Toinen paikka, jossa näkee vanhojen kellojen myynti-ilmoituksia on kelloharrastajien facebooksivu. Blogini kuvat on saatu Jari Somerolta Facebookin kellotorin ja kelloharrastajien yhteisöstä. Kellot on entisöity uuteen uskoon hänen toimestaan.

Rolex 1500, vuosi 1984
Taskukelloja

Tässä eräs päivä sain kunnian rannettaa työkaverini rolexia! Kello oli ostettu Joensuulaisesta liikkeestä vuonna 1984. Hieman se oli ajan saatossa naarmuuntunut, mutta pienellä kiillotuksella, koneistohuollolla ja lasin vaihdolla siitä saisi upean käyttökellon! Tuo Rolex ole tällä hetkellä enää jokapäiväisessä käytössä. Toisaalta siitä huomaa, että kello on aikoinaan ostettu oikeasti käyttöön eikä pöytälaatikkoon lojumaan. Samaisella työkaverilla oli myös upeita taskukelloja. Osa niistä oli käyttämättömiä ja uuden veroisina säilyneitä. Kellot olivat hänelle tulleet perintönä sukulaiselta. Tälläisena kellomiehenä tykkäsin kuunnella taskukellojen ja Rolexin tarinaa. Ei tuommoista keräilykokoelmaa tule joka päivä vastaan. Toivottavasti itsekin joskus saan yhtä hienon keräilykokoelman kelloista, jotka voin siirtää jälkikasvuni ihmeteltäväksi.

comments powered by Disqus