random

epäsuositut mielipiteeni

Moikka!

Photo: Pixabay

Lueskelin erityisesti viime vuonna useasta blogista erilaisia "Epäsuositut mielipiteeni" -postauksia. Olen törmännyt myös tänä vuonna muutamissa suosituissa blogeissa vastaaviin. Tykkäsin todella paljon lukea tällaisia postauksia. Siksipä päätin itsekin kirjoittaa omani nyt. Tässä siis "epäsuositut mielipiteeni":

En haaveile suurista häistä. En oikeastaan haaveile minkäänlaisista häistä. En ole koskaan haaveillut. Minulla ei ole edes ollut lukiossa sitä ”prinsesspäivää” eli wanhojen tansseja, vastustin kaikkea perinteistä (jo tuolloin) enkä halunnut tanssia "wanhoja". Miten jäykkä perinne. Pakko myöntää että pari vuotta lukion jälkeen kaduin sitä hetken, mutta nyt olen taas tyytyväinen, että pysyin tuolloin kannassani. Sillon tällöin on käynyt mielessä ”omat häät”, kun joku hyvä ystävä on mennyt naimisiin, mutta ajatus on ollut ja mennyt lähes saman tien. En ole haaveillut ”päivästä prinsessana” yläasteikäisestä asti. Mä oon oman elämäni prinsessa, joka päivä.

Mulla ei oo vauvakuumetta. Ei ole koskaan ollut. Mä en vieläkään haaveile lapsista. Musta ei tunnu, että jotain puuttuu elämästäni tai että perheemme tarvitsisi täydennystä. Mulla on ihana olla Aleksin ja koirien kanssa. Ja musta lähinnä tuntuu, että mun elämä rajoittuisi jos hankkisin lapsia. Koirat on helpompia.

Luin joskus pettämistutkimuksen, jonka mukaan pettäjä pettää puolisoaan omaa seurustelukumppaniaan vähemmän viehättävän kanssa. Siis suomeksi sanottuna rumemman kanssa (kuulostaapa ilkeeltä) kuin se oma rakas puoliso! Monien kuvitelmat tuntuvat olevan, siinä omassa kauhuskenaariossa, että oma puoliso pettää jonkun miss universumin tai ultimate hunksin kanssa, mutta ne ovat vääriä. Myöhemmin olen ilman tätä tutkimustakin tullut siihen tulokseen, että näinhän se taitaa olla. Mistä lie johtuu? Ehkä se kerrottiin siinä tutkimuksessa, en jaksanut lukea... Mutta muistakaa siis te sinkut, jotka olette hyppäämässä varatun tyypin kanssa sänkyyn, että olette aina se toinen, kakkosvaihtoehto, se rumempi, kuin pettäjän oma puoliso. Ja pettäjille: ei se ruoho ole tutkimustenkaan mukaan aidan takana yhtään vihreämpää, luultavasti ei vihreää ollenkaan.

Minua ärsyttää välillä ruokakeskustelu. Ja oikeastaan se, että miksi minä ja läheiseni, jotka noudattavat vaikkapa eettisistä syistä jotain ruokavaliota (esim. vegaani), miksi sitä joutuu perustelemaan ja selittelemään ihmisille? Koska omasta näkökulmastani juurikin kaikkien ei-vegaanien täytyisi selvittää asia ja perustella miksi vielä nykypäivänä he syövät lihaa ja käyttävät eläinperäisiä tuotteita… Mutta sitä en oikeasti vaadi keneltäkään! Olen huomannut, että reaktio esim. omaan ruokavaliooni on eri asia, jos sanon olevani gluteeniton-vegaani terveydellisistä syistä. Se on kuulemma ymmärrettävä syy. MIKSI näin? Miksi eläinten kärsimykset ja ilmastonmuutos on vähemmän tärkeä syy kuin ympäripyöreä terveydelliset syyt? Kerron mielelläni ruokavaliostani, mutta en jaksa puolustella, selitellä tai katsella silmien pyörittelyä siihen liittyen. En minäkään tee niin sekaaneille. Onhan maailma puolillaan lapsia (ja aikuisia) jotka ”eivät tykkää” esim. vaikkapa parsakaalista, oliiveista, sian ihrasta tms… Miksi jotain ruokavaliota noudattavan täytyy selittää se, miksi näin tekee, jos lasten (ja aikuisten), jotka ei jostain tykkää, niin heidän ei tarvitse sitä selittää? Ja miksi eettiset syyt eivät ole niin hyväksyttäviä kuin terveydelliset syyt? Häh?

Aina ei vaan jaksa vastata puhelimeen. Eikä välttis heti soittaa takaisin. Olen viesti- ja whatsappihminen. Ja tykkään ääniviesteistä. Ne voi laittaa omalla ajalla, ne voi lukea ja kuunnella omalla ajalla. Ja vastata kun ehtii. Kunhan vain vastaa. Ennen tykkäsin lörpötellä puhelimessa, mutta nykyisin olen huomannut, että siihen menee paljon aikaa! Ainakaan sitä ei voi tehdä liian usein, semmoisia maratonpuheluja, mitä joskus nuorempana harrastin. Siksi on nykyisin ihanaa kun on whatsapp ja ääniviestit. Niissä voi kikkailla just siihen aikaan kun itselle sopii ja se toinen voi kuunnella/ lukea ne just kun hänelle itselle sopii. Mutta kaikki eivät ole viesti-ihmisiä niin kuin minä. Siksipä munkin on pakko vastata joskus puhelimeen… ;). Ja oikeasti joskus puhelut ovat kivoja ja tietyt tilanteet vaativat sitä. Minä en kuitenkaan kaipaa lankapuhelinaikaa, vaikka olenkin sitä elänyt. Kiitos teknologia ja tekstiviestit!

Puffetit ja brunssit on musta aika hanurista. Puffetti on vähä sellainen ”halpisbrunssi” ja brunssi on mun mielestä vaan mediaseksikäs, hipsteri-puffetti. Brunssissa ajatus on tavallaan kiva ja itsekin käyn silloin tällöin ystävieni kanssa moisella, mutta mielestäni ne ovat aina ylihinnoiteltuja. Itse kannatan ajatusta, että syön pieniä annoksia, lyhyillä ruokailuväleillä, (se sopii vatsalleni ja keholleni kaikista parhaiten), joten on ehdoton virhe mulle mennä kahden-kolmen tunnin brunssille ja mättää ruokaa ”koko rahan edestä”. Ei mun juttu. Voin viettää muutenkin aikaani ystävieni kanssa, kuin maksamalla 29 euroa hedelmäviipaleista, leivästä, salaatista ja tuoremehusta.

Siinäpä ne mielipiteet ja ehkä en ala sen enempää selittelemään näitä. Mielipiteet ovat mielipiteitä ja makuasioista ei voi kiistellä... Väärin! Mistäpä muusta sitä keskusteltaisiin kuin mielipiteistä! Vai mitä?

Onko siellä ruudun toisella puolella muita, jotka ovat kanssani samaa mieltä tai vielä parempaa, ihan eri mieltä? Tai onko sulla jokin "epäsuosittu mielipide", jonka haluaisit jakaa? Olisi ihana kuulla muidenkin ajatuksia, laita siis viestiä kommenttiboksiin.

Kivaa viikonloppua,

Anna

Photo: Jesse Steele Photography

comments powered by Disqus