suvaitsevaisuus

gay vai ei?

Suomi viettää tänä vuonna 100-vuotisjuhliaan. Tartun aiheeseen syrjimisen ehkäisyn kannalta ja muistutuksena kuinka pitkän matkan esimerkiksi seksuaalivähemmistöt Suomessa ovat tehneet. Sopivasti tänä keväänä tulee vihdoin voimaan tasa-arvoinen avioliittolakikin. Hyvä Suomi! Eriarvoisuuden ja etuoikeuksien aihe on mietityttänyt minua aiemminkin, pääset aikaisempaan postaukseeni tästä.

Tämän postauksen aihe nousee aika ajoin valtamediaankin ja nyt itseäni jäi mietityttämään erityisesti Turun Sanomien uutispäällikön Hannu Miettusen kirjoitus (16.2) seksuaalivähemmistöistä sekä Tom of Finlandista ja kolumnin näennäisen asiallinen, mutta silti halveksiva sävy. Kirjoitus on saanut vastineen blogissa Tämän kylän homopoika ja nytpä pistän oman lusikkani soppaan. Lisäksi iloitsen siitä, että Aito avioliitto -kansalaisaloite hylättiin, kummastelin itsekin miksi jo päätettyä asiaa vielä piti kaivella kansalaisaloitteen turvin…

Tänä vuonna julkaistaan taiteilija Touko Laaksosen eli Tom of Finlandin elämänkerrallinen elokuva. Lisäksi Turussa kaupunginteatterissa on aiheeseen pureutuva näytelmä. Monet ovat varmasti nähneet Finlaysonin sekä Postin juhlavuoden mallistoja, joita koristaa Tom of Finlandin hahmot.

Suvaitsevaisuus seksuaalivähemmistöjä kohtaan on lisääntynyt ja uskon, että se on rohkeiden ihmisten, kuten esimerkiksi Touko Laaksosen, ansiota. Tieto on lisääntynyt ja jo useammissa piireissä vallitsee hyväksyvä ja ymmärtävä ilmapiiri seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Ja hyvä niin. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että pienemmillä paikkakunnilla, kauempana pääkaupunkiseudusta, tai vanhemman ikäpolven keskuudessa, kaikki asenteet eivät ole niin suvaitsevia (toki mahtavia poikkeuksiakin löytyy). Monet stereotypiat elävät edelleen ja homoseksuaalisuus puhumattakaan muista seksuaalivähemmistöistä, ovat tabu ja saattavat omata vahvan ja negatiivisen leiman.

Ongelmaa voi ehkä hiukan yrittää ymmärtää tarkastelemalla historiaa. Homoseksuaalisuus oli Suomessa rikos vielä vuoteen 1971 asti. Ja se poistettiin sairaus-/tautiluokituksesta vasta vuonna 1981. Eli 1980-luvulla! Itse olen syntynyt 80-luvulla ja tuntuu suoraan sanottuna hulluudelta, että homoseksuaalisuudella on ollut lainvoimainen negatiivinen leima vielä niin ”vähän aikaa” sitten. Itse olen onneksi kasvanut suvaitsevassa ilmapiirissä ja nähnyt positiivista suhtautumista seksuaalivähemmistöihin, mutta valitettavasti olen saanut kuulla myös siitä nurjasta puolesta. Elämme kuitenkin 2010-lukua ja mielestäni tämän ”noitavainon” tulisi jo loppua.

Luin hieman tutkimuksia ja tartuin 2015 julkaistuun Eurobarometriin, joka selvitti syrjintää EU:ssa. Sen mukaan Euroopan Unionin maitten vastaajista 71 prosenttia on sitä mieltä, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla ihmisillä tulisi olla samat oikeudet kuin heteroseksuaaleilla. Suomi edustaa Eurobarometrissa positiivisesti: Suomessa asenteet tutkimuksen mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan ovat myönteisempiä kuin Euroopan unionissa keskimäärin: barometrin mukaan suomalaisista 74 prosenttia on samaa mieltä siitä, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla ihmisillä tulisi olla samat oikeudet kuin heteroseksuaaleilla, ja 66 prosenttia on samaa mieltä siitä, että samaa sukupuolta olevien avioliitot pitäisi sallia kaikkialla Euroopassa. Hienoa kehitystä.

Tulevana sosiaalialan ammattilaisena uskon työskenteleväni nuorten, nuorten aikuisten ja perheiden parissa. Erityisesti murrosikäisille seksuaalisuus on jo aiheena hieman hämmentävä (ja välillä näköjään myös aikuisille). Itseään etsitään monessa suhteessa ja ympäristön asenteet vaikuttavat varmasti hyvin moniin, ei niinkään seksuaaliseen suuntautumiseen, vaan siihen kuinka asioista uskalletaan puhua ja ottaa asioita esille.

Seksuaalinen suuntautuminen ei ole valinta, eikä se ole tahdonalainen asia. Seksuaalinen suuntautuminen ei myöskään välttämättä ole ihmisen seksuaali-identiteetti, vaan esimerkiksi homoseksuaalisuus voi olla hyvin vahvasti sosiaalinen identiteetti. On harhaa luulla, että se, mikä erottaa seksuaalivähemmistöt heteroista on seksi tai seksuaalisuus. Sekä ihastuminen, rakastuminen ja seksikäyttäytyminen ovat loppujen lopuksi samanlaisia ihmisillä seksuaalisesta suuntautumisesta riippuen. Erona on yhteiskunnan suhtautuminen samaa ja eri sukupuolta olevien suhteisiin (Lähde: Seta.fi). Itse tiedän, että rakkaus, kiintymys tai vaikkapa avioliitto ja lapset eivät ole vain heteroparien ”etuoikeus” tai ainakaan näin ei saisi olla.

Olemme kaikki ihmisiä ja se kehen tuntee vetoa, ei vähennä tunteiden arvoa. Eikä sen pitäisi olla kenenkään muun tai yhteiskunnan määriteltävissä.

Paljon on kuitenkin vielä matkaa suvaitsevaisuuteen ja esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin. Suomessa ja monissa muissa maissa Euroopassa on otettu askeleita oikeaan suuntaan, mutta täytyy muistaa että kaikkialla maailmassa asenteet ja jopa lait eivät ole näin sallivia. Vilkaisu tilastoihin esimerkiksi itänaapuriimme Venäjälle osoittaa hyvin negatiivisen kuvan heidän yhteiskuntansa suhtautumisen esimerkiksi homoseksuaalisuutta kohtaan. Surullista.

Suomessa Seta ja Transtukipiste tekevät hienoa työtä rikkomalla ennakkoluuloja, valistamalla, auttamalla ja neuvomalla ihmisiä. Puhun postauksessani aika paljon ”seksuaalivähemmistöistä” ja homoseksuaaleista, mutta seksuaalisuuden kirjoon kuuluu paljon muutakin; aseksuaalit, transseksuaalit, bi-seksuaalisuus, transsukupuoliset, intersukupuoliset, muunsukupuolisuus…

Usein asia josta emme tiedä, pelottaa meitä, siksi rohkaisenkin ottamaan selvää asioista ja olemaan avoimena uusille asioille (ja lukemaan muitakin tietolähteitä kuin Wikipediaa, joka sinällään palvelee ihan hyvin tiettyyn pisteeseen asti, itsekin sitä käyttäneenä, mutta suosittelen etsimään myös muualta tietoa ja varmistamaan tiedon alkuperän).

Joskus olen törmännyt ihan nuorten aikuistenkin piirissä lauseeseen, jos keskustelu on kääntynyt esimerkiksi tasa-arvoiseen avioliittolakiin, että ”mun kaveripiirissä ei ole yhtään homoa, mutta ei mulla niitä mitään vastaan ole…”. Yleensä heitän tällaiseen lauseeseen kysymyksen; mistä sä tiedät? Vaikka emme tarkoituksella olisikaan seksuaalivähemmistöjä vastaan, niin valitettavan usein isoissa kaveriporukoissa ”ajatuksiltaan poikkeavat” saattavat jäädä jalkoihin ja he eivät uskalla edes kavereilleen tunnustaa esimerkiksi omaa seksuaalisuuttaan. Tiedän, että tällaista on vielä minunkin ikäluokassani. Leimautumisen vaara saattaa olla liian suuri.

Onneksi kuitenkin meillä on kasvamassa uusia sukupolvia, jotka ovat asenteiltaan ja arvoiltaan sekä tiedoiltaan parempia kuin edeltäjänsä. Tässä tapauksessa uskon, että ”pojasta (ja tytöstä sekä muunsukupuolisista) polvi paranee” ja minua vaikkapa 20 vuotta nuoremmat lapset kasvavat maailmaan, jossa on ihan tavallista, että luokkakamulla on kaksi äitiä tai setä ja hänen miehensä voivat mennä naimisiin. Nuorissa on tulevaisuus.

Ja vielä siitä eriarvoisuudesta, jota olen käsitellyt aiemminkin. Valitettavasti näin länsimaisena, eurooppalaisena, vaaleana naisena, joka elää heterosuhteessa, niin usein itselläkin unohtuu millaisten asioiden kanssa johonkin vähemmistöön kuuluvat henkilöt joutuvat painimaan. Siksi mielestäni eriarvoisuudesta, suvaitsevaisuudesta tai seksuaalivähemmistöjen oikeuksista ei voi koskaan puhua liikaa.

Jokaisen kannattaa välillä astua ulos siitä omasta kuplastaan ja yrittää katsoa maailmaa ja yhteiskuntaa jonkun toisen silmin. Miltä se silloin näyttää?

Lähteet: Seta, Eurobarometri http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/ebs/ebs_428_sum_en.pdf

Sateenkaaria SUN lauantaihin,

Anna

P.S. Ensi viikolla leffateattereihin tulee Tom Of Finland, minä ainakin menen katsomaan sen!

P.P.S. Ja en ole päässyt täällä vielä hehkuttamaan erästä teinisarjaa, johon jäin totaalisesti koukkuun, nimittäin Ylen Areenasta löytyvään Norjalaiseen SKAM -nuorisosarjaan (melkoinen hitti niin nuorten ja vanhempienkin piirissä)! Tässä siis vinkki: Katso koko sarja tai ainakin 3.tuotantokausi, näytä se lapsillesi (taisi olla K-12) ja ennen kaikkea aikuisille ja vanhemmalle sukupolvelle! Teinisarja tai ei, mutta se pureutuu tärkeisiin aiheisiin ja saa taas muistamaan millaista on olla IHMINEN! Ja haaveilemaan, että olisin teini jälleen… ;)

”Everyone you meet is fighting a battle you know nothing about. Be kind. Always.”

-SKAM

comments powered by Disqus