matkustus

¡Hola! kuulumiset Espanjasta

Tämän kertainen postaus on oikeastaan kuulumispostaus. En nykyisin enää kirjoittele niinkään paljon tällaisia postauksia, mutta ajattelin, että nyt pienen blogihiljaisuuden jälkeen olisi hyvä saada teidät lukijatkin tilanteen tasalle.

Me olemme nyt siis olleet viisi päivää Espanjassa koko perhe (minä, Aleksi ja koirat). Ennen lähtöämme viikko Suomessa oli todella hektinen, oli muuttopakkailuja, ja ehdin käydä mutkan Turussa sekä lisäksi toisena päivänä ajettiin vielä muuttopaku Saloon (Teijolle). Ja pakkailut sekä tavaroiden myyminen samalla viikolla. Joten kilometrejä tuli paljon ja liian vähän unta. Lisäksi olimme Aleksin kanssa malleina Love Me Dossa viikko sitten (tästä on tulossa vielä oma postaus myöhemmin). Oli ihana nähdä tuttua (ja uusia tuttavuuksia) häämessutiimiä, näillä häämessuilla on aina yhtä ihana ja positiivinen meininki. Oli kivaa, joten pieni väsymyskään ei haitannut.

Saavuttiin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Alicanteen. Koirien matka meni yllättävän hyvin, koska sitä jännitin eniten. Mutta molemmat olivat reippaina heti kun koneesta ja boksista pääsivät, ruoka maistui ja pissa tuli. Jännitin siis turhaan. Leo on tosin ollut ehkä hieman stressaantunut, tai oikeastaan hän on ollut minun perässäni jatkuvasti. Jotenkin tämä muutos on ollut tälle nuoremmalle koirallemme suurempi, mikä on ihan ymmärrettävää. Onhan hänen maailmansa muuttunut kertaheitolla, uudet hajut, uusi ilmasto, uusi asunto, uudet rutiinit... Täytyy antaa Leollekin aikaa. Uskon että viikon-parin päästä hänkin on kotiutunut paremmin. Tästä postauksesta pääset katsomaan lähtöä edeltäviä tunnelmia.

MUTTA tosiaan tästä Leon uudesta riippuvuussuhteesta minuun: koira tulee kanssani kylppäriin, ja joka paikkaan, huolestuu jos lähden ulos ovesta (vaikka Aleksi ja Lola olisivat sisällä). Olemmekin pikkuhiljaa yrittäneet tehdä yksinoloharjoituksia (jättäneet koirille namit ja lähteneet oven ulkopuolelle uudestaan ja uudestaan, jotta he oppisivat, että tulemme kyllä takaisin, vaikka koti ja maa onkin vaihtunut). Lola, tuo vanha konkari-muuttaja, ei ole oikeastaan hetkahtanutkaan koko tämän reissun aikana. Hän nukkuu kiltisti kuljetuskopassa, niin lentokoneessa, taksissa tai junassa, ja etsii asunnosta oman peittonsa ja käy nukkumaan. Mahtava otus! Hyvä esimerkki Leolle. Suomessa molemmat ovat oppineet aina supernopeasti uudessa paikassa yksinolemisen ja nukkuvat kiltisti kotona, kun olemme töissä tai koulussa.

Koirien kanssa Espanjassa julkisilla liikkuminen ei ole niin helppoa kuin Suomessa. Espanjalaisilla on paljon koiria, lähinnä pieniä ja ne kulkevat kiltisti narussa (ainakin täällä Valenciassa), mutta esimerkiksi busseihin koiria ei saa viedä. Ainoastaan kuljetuskopassa, joka laitetaan bussin tavaratilaan (minä en tähän suostunut, joten jouduttiin ajamaan yksi ylimääräinen taksimatka). Tuntuu näin suomalaisesta hullulta, että edes pikkukoiraa ei saa kuljettaa sylissä matkustamossa (enkä kyllä laitaisi isoakaan sinne tavaratilaan)…. Samoin junassa koirilla pitää olla kantokoppa, mutta ne saa onneksi ottaa samaan tilaan ihmisten kanssa (mutta erillistä koiravaunua tai tilaa kopalle ei junassa ollut). Kuitenkin kaupungilla näkee paljon koiria, ne ovat naruissaan ja jopa joissakin kahviloissa ja ravintoloissa. Osa ihmisistä pitää haukkujaan myös vapaana, mutta koirat ovat olleet kyllä todella tottelevaisia. Ne eivät syöksy muita koiria kohti, vaan tassuttelevat omia menojaan muista välittämättä. Onneksi. :).

Kuulin sellaisen huhun, että Espanjassa saattaa saada sakot, jos ei kerää haukkujensa jätöksiä. Kaikilla koiran ulkoiluttajilla näyttääkin olevan kakkapusseja naruissaan, hyvä niin. Kuulin kuitenkin, että ne ovat lähinnä "näön vuoksi", eivätkä koiranomistajat oikeasti niin ahkerasti jätöksiä kerää. Tässä meidän asuinalueella on kuitenkin kadut mielestäni aika puhtaat, ja ostimme heti itsekin extrapaljon pusseja, koska minähän en sakkoja aijo maksaa. Kerään jätökset täällä niin kuin Suomessakin.

Mutta siis, olimme tiistaista torstaihin Torreviejassa (melko lähellä Alicantea) Aleksin isän ja hänen vaimonsa "talviasunnolla". Torrevieja oli ihana paikka! Pääsin keskiviikkona juoksemaan shortseissa meren rannalle, aurinko paistoi, ja oli ihanan leppoisa tunnelma. Sellainen lomakylä-tunnelma. Lisäksi kaupunki sijaitsee sen verran etelässä, että lämpöä riittää lähes vuoden ympäri.

Torstaina saavuimme sitten mutkien kautta (bussi- ja junaepisodi koirien kanssa) Valenciaan, tulevaan kotikaupunkiimme. Meillä on täällä kuusi päivää Airbnb-asunto (olemme käyttäneet Aleksin kanssa ahkerasti vuodesta 2013 Airbnb:n palveluja, se on yleensä hyvä, ja edullisempi vaihtoehto perushotellille, olemme asuneet Airbnb:n asunnoissa muun muassa Italiassa, Australiassa, Kroatiassa ja nyt täällä Espanjassa). Nyt etsimme sitten melko kiireellä jotain pysyvämpää vuokra-asuntoa, mutta mitään varmaa ei vielä ole. Päivä siis kerrallaan...

Vaikka lämmintä täällä Valenciassa on päivisin, niin asunnot ovat TODELLA kylmiä. Se ei sinällään tullut minulle yllätyksenä, mutta voin kertoa, että mummon kutomille villasukille on ollut käyttöä. Asunnot eivät todellakaan ole eristetty kuten Suomessa, eikä lämmityksiä oikeastaan ole. Mutta onneksi täällä kevättä kohti mennään :).

Seuraathan jo mun somekanavia?

Päivittelen Instastoryn puolella päivittäin kuulumisia Espanjasta, @annataimi pääset seurailemaan elämäämme ajantasaisesti. Facebookista @annaoonblogi kuulet ensimmäisenä tiedot uusista postauksista. Nähdään siis Somessa!

Besos,

Photos by Aleksi Paju, edit by me

comments powered by Disqus