lifestyle

ne kuuluisat kulttuurierot

Moi sulle ihana!

Kokosin pienen koosteen asioista, joita itselläni on tullut vastaan näin maastamuuttajana. Faktahan on se, että jokainen ihminen on yksilö ja olemme kaikki erilaisia. Meitä mahtuu monenlaisia tyyppejä niin Suomeen kuin Espanjaankin, mutta on olemassa varmasti yhdistäviä ja erottavia tekijöitä eri maiden kansoilla. Nämä asiat ovat itselläni viime aikoina nousseet näistä kulttuurieroista esille.

Ruokailu: En tiedä tasan tarkkaan mitä espanjalaiset syövät aamuisin ja aamupäivisin, mutta lounaalle mennään noin kahden maissa, joka on aika aikaisin. Sen jälkeen on siesta-aika parisen tuntia. Päivällisaika (illallinen?) alkaa noin kello yhdeksän aikaan illalla. Käy kurkkaamassa vanhasta postauksesta jossa kerroin näistä työ- ja ruoka-ajoista.

Meikäläiselle nämä ajat ovat aika mahdottomia, itse pidän aamupalaa päivän tärkeimpänä ruokana, lounaan haluaisin mennä syömään yhdentoista ja kahdentoista välissä, sitten jokin ruoka (päivällinen) noin neljän maissa ja iltapala seitsemän jälkeen ja siitä pian nukkumaan (silloin kun espanjalaiset syövät vielä ulkona).

Alkoholikulttuuri: Viinejä ja väkeviä viinoja on tosiaan kaikissa kaupoissa ja putiikeissa ja niitä myydään niin kauan kun kauppa on auki. Multa ei ole koskaan kysytty papereita, enkä ole koskaan nähnyt niitä keneltäkään kaupassa (tai ravintolassa) kysyttävän. Fun fact: meidän koulun kampuksen kahvilassa myydään olutta! Kyllä, luit oikein. Lisäksi se on ihan normaalia, että esimerkiksi lounaalla juodaan se lasi viiniä. Meillä oli esimerkiksi  tässä taannoin koulussa lounasaikaan tauko, jonka jälkeen menimme vielä takaisin kouluun alkuillasta, ja opettaja sanoi ennen kuin lähdimme lounaalle, että ”don’t drink too much at the lunch” (älkää juoko liikaa lounaalla), eli hän ei kieltänyt meitä juomasta, vaan se oli enemmänkin perusoletus, että me juomme alkoholia lounaalla, hän vain kehotti olla ottamatta liikaa. Never in Finland.

Yleisillä paikoilla puhuminen ja vieraille puhuminen: Espanjalaiset ovat paljon äänekkäämpiä kuin perussuomalaiset (johtuukohan se muuten lounailla nautituista juomista). Itsekään en ole hiljaisimmasta päästä (Suomessakaan), mutta täällä saatan vaikuttaa hiljaiselta (johtuu myös huonosta espanjankielen taidoistani). Hyvänä esimerkkinä toimii tanssisalini, äänen volyymi on uskomaton pukuhuoneessa, jossa osa toisilleen tuttua ja tuntematonta moikkailee, kyselee kuulumisia ja höpöttää ties mitä. Sama juttu ohjatuilla tunneilla, tanssiopettaja vitsailee, höpöttää ja oppilaat vastaavat ja saatetaan jäädä pitkäksikin aikaa puhumaan jostain asiasta, kuulumisista, viikonlopusta muiden tuntilaisten odottaessa tunnin jatkumista.

Olen käynyt useammalla salilla Suomessa, sekä tanssistudioilla, ja puhuminen ei ole oikeastaan tätäkään luokkaa vaikka pukkariin sattuisi tuttuja paikalle. Lisäksi täällä julkisissa liikennevälineissä saatetaan puhua äänekkäästi puhelimeen tai sitten kanssamatkustajalle, lisäksi tuntemattomiinkin saatetaan ottaa kontaktia esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä (hui). Ja kaupan kassatäti saattaa jäädä juttelemaan tuttuvalleen (tai tuntemattomalle) kassajonon vain kasvaessa.

Urheiluun meikataan ja laittaudutaan: Kyllä tätä toki tapahtuu Suomessakin, mutta käyn tosiaan tankotanssisalilla ja ero suomalaisiin tankoilusaleihin on silmiinpistävä. Täällä iso osa harrastajista tulee tanssitunnille hiukset auki, vahvassa meikissä ja olenpa nähnyt ”treenivaatteena” eräällä naisella pienen pienen bikini-uimapuku ratkaisun, jota tietenkin nainen ylpeänä esitteli meille muille tuntilaisille ja teki näyttävän pyörähdyksen meidän edessä opettajan kiljuessa ”GUAPA”. Mahtavaa. Tunnen itseni aika seinäruusuksi, koska olen tottunut treenaamaan tukka nutturalla, ilman meikkiä ja hampaat irvessä. Ehkä tässä on pieni oppimisen paikka itsellenikin. Voihan urheiluharrastustaan toteuttaa näinkin…

Kierrätys: Tai siis sen puute. Olen järkyttynyt tästä jätteen, ja erityisesti muovijätteen, määrästä täällä. Kaikki roskat nakataan samaan roska-astiaan, vain joitain harvoja muovin kierrätysastioita on pitkin kaupunkia. Meillä Suomessa on kuitenkin ainakin kaupungeissa jokaisessa taloyhtiössä aika kattavat jätteenlajittelu mahdollisuudet. Ja Palpan pullojenkierrätyssysteemi on vailla vertaansa. Tähän asiaan meinaan turhautua täällä Espanjassa.

Aikataulut ja niissä pysyminen: Koulussa jopa professori voi olla myöhässä. Aikatauluja muutetaan hetken mielijohteesta, ja pienistä asioista ei niuhoiteta.

Koiranomistajat: Koiraa pidetään irti milloin missäkin, narussa kulkevan koiran annetaan yleensä sen enempää kyselemättä mennä haistelemaan vastaantulevia koiria. Meidän yksi naapuri muun muassa päästää joskus iltaisin naapurirapusta oman koiransa yksin iltalenkille. Ja asumme siis todella keskustassa, koira lähtee siis iltaisin yksin tutkimusretkilleen. Never in Finland!

Lemmikit ja muut eläimet: Äkkiseltään voisi näyttää siltä, että espanjalaiset tykkäävät eläimistä. Ja näin varmasti onkin, monilla on lemmikkejä, kissoja, koiria, rottia, kilpikonnia… You name it! Mutta luulen, että eläinsuojelulaki täällä on hieman toisenlainen kuin Suomessa, ja ihmisillä ei välttämättä ole niin paljon tietoa eläinten hyvinvoinnista, kuin voisi ensivaikutelman perusteella luulla. Täällä on aika paljon esimerkiksi kulkukissoja ja olen nähnyt epämääräisissä paikoissa pidettävän lintuja pienenpienissä häkeissä. Omaa sydäntäni kouraisee joka kerta kun tiedän eläimen kärsivän. Olenkin ollut yhteen Valenciassa toimivaan eläinsuojelujärjestöön yhteydessä (juurikin tämä linnun tapaus) ja olen tutustunut skotlantilaiseen naiseen, joka käy ruokkimassa kulkukissoja lähettyvillämme. Täällä ei kuitenkaan ole samanlainen systeemi kuin Suomessa, jossa paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen saa helposti yhteyden. Suomessa irrallaan olevat kissat (ja muut eläimet) on helppo viedä paikallisiin löytöeläinkoteihin ja neuvontaa saa puhelimesta vaikka poliisilta, kuinka toimia loukkaantuneen lemmikin tai luonnoneläimen kanssa. Täällä asia ei ole niin. Kaikki kodittomien (ja kodin omistavien) lemmikkien hyvinvointi on aktiivisten ja välittävien yksilöiden varassa.

Naapurit, tuttavat ja ystävät: Naapuria tervehditään aina. Tein tätä toki Suomessakin, mutten aina saanut vastakaikua. Tuttavia halataan ja mahdollisesti annetaan poskisuudelmat. Ystäviä halataan ja suudellaan molemmille poskille. Olimme muun muassa Aleksin kanssa sellaisessa tilanteessa, kun menimme espanjalaisten vuokranantajiemme kotiin kirjoittamaan vuokrasopparia, ja heidän kotonaan oli vierailemassa heidän isovanhempansa (jotka tapasimme ensimmäisen kerran), niin nämä herttaiset eläkeläiset ottivat meidät suomalaisetkin lämpimään syleilyyn ja poskisuudelmat vaihdettiin. Tosin meinasin suudella sitä vanhaa miestä suulle, kun häkellyin tilanteesta, enkä muistanut kumpi poski pitikään kääntää ensin. En muista sitä muuten vieläkään. Never in Finland.

Seuraavaan kertaan,

Anna

Seuraa mua somessa: Facebook @annaoonblogi ja Instagram @annataimi