kuvat

kuvan muokkauksesta, osa 2

Tein aiemmin keväällä postauksen valokuvien muokkauksesta, pääset lukemaan sen tästä. Ensimmäisessä osassa kerroin lähinnä mitä ohjelmia tai applicationeja käytän omien kuvien muokkaukseen tai millaisia filttereitä kuviini lisään, joten tämä postaus keskittyy enemmänkin siihen kuinka minä ”poseeraan”. Elikkäs millä tavalla saan ainakin omasta mielestäni itseni ja kroppani näyttämään paremmalta kuvissa. Monet kikat ovat varmasti useimmille tuttuja, mutta halusin silti ottaa muutamia random-testikuvia, vaihdella pikkuisen asentoja ja kuvakulmia ja katsoa, että miten ”todellisuus” niissä muuttuu. Lopussa on myös vanhempia kuvia, joista jotkin ovat saattaneet blogissa vilahtaa aiemminkin.

Milloin olen omasta mielestäni kuvissa parhaimmillani? Kuten aiemmin blogiani lukeneet varmasti tietävät, että rakastan kuvia, niiden selailua Instagramista, Pinterestistä ja muotilehdistä. Ja nimenomaan henkilö-, malli- tai muotikuvia. Näen päivittäin somessani saliselfieitä, kasvokuvia, duckfaceja ja kaikkea siltä väliltä. Ehkä oma näkökantani katsoa itseäni kuvissa on myös hieman hämärtynyt. Tai ehkä enemmänkin se, että huomaan itsestäni kuvia ottaessani, tai kun pyydän Aleksia kuvaamaan, että tahdon ne yleensä tietyllä tavalla. Siksi onkin joskus mielenkiintoista heittäytyä jonkun toisen kuvattavaksi, esimerkiksi ammattivalokuvaajan, joka kaivaa sinusta sen oman näkemyksensä esiin.

Tässä postauksessa keskityn kuitenkin sellaisiin kuviin, jollaisia itse lähinnä julkaisen somessa itsestäni. Vastaus aiemman luvun alussa esitettyyn kysymykseen: tulette huomaamaan ne tämän postauksen kuvista.

Mistä sitten kaikki poseerukset ja kliseet valokuvissa tulevat? SOME. Yleisiä juttuja, joita huomaan esimerkiksi kuuluisuuksien selfieissä ja ihan peruspirkkojen ja -markkujen kuvissa, on se että halutaan näyttää mahdollisimman hyvältä (yllätysyllätys). Empiirisen tutkimukseni mukaan tämä tarkoittaa; mahdollisimman treenattua, hoikkaa, jopa laihaa kroppaa, suuria silmiä, kapeita kasvoja, kauniita hymyjä ja upeaa tukkaa. Eritelläkseni vielä erityisesti niin naisilla tämä on pyöreää peppua, mutta pientä vyötäröä, hoikkia käsivarsia ja terhakoita tissejä ja miehillä lihaksikkaita käsivarsia, sixpackia ja leveitä hartioita sekä jykevää leukaa… Tai jotain sinne päin. Sorry yleistys.

Ja näinhän se menee. Valehtelisin jos väittäisin, että julkaisen mielelläni itsestäni ”epäedullisia” kuvia. Luonnollisuus ennen kaikkea diipadaapa... Ja nyt tulee paljastus syvältä sisimmästäni; minullakin on ulkonäköpaineita ja itsessäni kohtia, joita pyrin joko korostamaan tai piilottamaan. Se kenellä ei joskus ole ollut ulkonäkökriisiä tai -paineita, niin heittäköön ensimmäisen kiven! Näin ajattelinkin…

Vasemmalla suoraan edestä kuvattu lösötys-seisominen. Oikealle on jo sitten vähän yritystä.

Lähdetäänpä siitä, että mielestäni mulla on leveä lantio. Yritän peittää sen kuvissa. Minulla on aika hentoinen yläkroppa ja tissieni kehitysaste taisi pysähtyä ennen kuin se teini-iässä alkoikaan. Joten en yleensä halua korostaa lantiotani kuvissa. Olenkin keksinyt siihen muutaman kikan. En yleensä halua tulla kuvatuksi suoraan edestäpäin, ehkä silloin jos kävelen, se on ihan ok. Mutta kuvissa pyrin olemaan mieluummin vähän sivuttain tai ainakin kääntämään lantiotani sivulle (klassinen fitness-poseeraus?). Lisäksi lantion työntäminen pikkuisen eteenpäin ja pakaroiden jännittäminen (kyllä) tasapainottaa mielestäni kroppaa kuvissa. Koska jos taivutan selkääni kaarelle, lantioni levenee entisestään, mutta toisaalta vyötäröni kapenee. Minulla on kuitenkin melko kapea vyötärö jo ennestään, enkä halua sitä sen enempää korostaa.

Ylhäällä olevissa kuvissa näette esimerkin siitä kuinka pikku asennolla voi muuttaa kuvan fiilistä. Vasemmalla seison "luonnollisesti", ryhtini näyttää lysähtäneen ja lantioni työntyvän eteenpäin. Oikealla olen pikkuisen kääntänyt lantiotani sivulle ja koukistanut jalkaani, mikä jo sinällään tuo kapeutta ja pituutta jaloille. Lisäksi jännitän yläkroppaani pikkuisen ja työnnän hartioitani hieman eteenpäin ja luon näin pienen illuusion leveämmistä hartioista ja "raamikkaammasta yläkropasta. Kumpi näistä sitten on se luonnollinen minä? Molemmat, mutta en haluaisi vasemman puoleista kuvaa instaani.

Tekee pahaa laittaa nämä kuvat tänne. Mutta tässä klassinen esimerkki kuinka kuvakulmalla voi vaikuttaa kroppaan. Molemmissa kuvissa kaikki on päin P*****ä. Kaiken lisäksi minulla on yliliikkuvat nivelet ja notkistan polviani kuvassa taaksepäin, mitä yleensä pyrin välttämään.

Oi voi. Ylhäällä olevissaa kuvissa molemmissa on kaikki pielessä. Ensinnäkin olen molemmissa ihan tavallisessa seisoma-asennossa, suoraan edestä ja polvet notkolla. Mutta tässä on kuvaaja mokannut vielä pahemmin (ihan tarkoituksella tosin pyysin Aleksia ottamaan ylhäältä- ja alhaaltapäin kuvat). Mutta siis kuvien välissä on pari sekuntia viivettä, ehdin toisessa kääntää katseeni muualle. Mutta näyttääkö teistäkin, että tuossa on kaksi eri henkilöä? Vasemmalla joku persjalkanen pikku tonttu ja oikealle hänen pitkän huiskea kaksosensa?

Jep, elikkäs vasemmassa kuvakulma ei ole millään tavalla imarteleva kropalleni, ylhäältä otetut kuvat toimivat paremmin lähikuvissa, jossa rajataan enemmän esimerkiksi kasvoihin (saadaan näyttämään silmät suuremmilta jne.), mutta suoraan sanottuna kroppani mittasuhteet eivät ole ollenkaan kohdillaan, jalkani näyttävät pikkuisilta mustilta töppöjaloilta isomman yläkroppani kaverina. Eikä oikeassa kuvassakaan ole kehumista, toki jalkani näyttävät pitkiltä, mutta mittasuhteeni eivät ole kohdillaan tässäkään.

Tuli vaan mieleen, että näytänkö itseäni pidemmistä ihmisistä tuolta kuin vasemmassa kuvassa? Ja näkevätkö itseäni 20 cm lyhyemmät tyypit tosiaan mut tuosta perspektiivistä kuin tuossa oikeassa kuvassa? Hmm.

Ollaanko tässä kuvassa lähempänä totuutta? Älkää välittäkö mallin sekopäisestä katseesta, joskus on vaikea keskittyä kropan asentoon ja pitää samalla "hyvä perusilme"

Tässä ylhäällä siis kuva, jossa yritän saada kroppaani mahdollisimman kivaan asentoon. Kuvat on otettu hieman alaviistosti, eli jalat näyttää pidemmiltä ja olen hieman kääntänyt lantiota sivuun ja liikuttanut jalkaani, jotta ne erottuvat paremmin toisistaan. Ja huomatkaa missikäsi lanteilla. Tämä käden lantiolle kuvassa laittaminen on jännä juttu. Olen saanut ammattilaiselta vinkin kuinka käsi saadaan näyttämään hoikalta ja luonnolliselta kuvassa. Tätä asentoa näkyy usein malleilla, koska vaatteita esiteltäessä esimerkiksi takin tai puseron hiha näkyy paremmin, kun käsi laitetaan lantiolla.

Mutta siis jippo on siinä, että jos laitat kuvassa kädet/käden lanteille luonnollisesti, käsivarret osoittavat pikkuisen taaksepäin, silloin myös yläkroppa ja alakroppa eivät välttämättä ole tasapainossa (riippuu tietysti minkä mallinen olet), mutta näin ainakin minulla. Salaisuus valokuvissa tähän missiposeeraukseen onkin siis kääntää/vääntää käsivartta pikkuisen eteenpäin. Samalla käden lihakset jännittyvät, olkapää näyttää pyöreämmältä ja hartioihin saa muotoa. Kokeile vaikka!

Alla olevassa kuvassa en käytä oikeastaan tuota kikkaa, nuo ovat keväällä otettuja testikuvia, kun toimin mallina Guardian of the Baltic Sean, Droppin ja Samujin hyväntekeväisyysillassa (tuohon postaukseen pääset tästä) ja minun piti ottaa itsestäni luonnolliset kuvat tyylin suunnittelua varten.

Vasemmalla oleva kuva on aika lähellä ehkä "luonnollisinta" asentoa ja kuvakulmaa. Oikea kuva on otettu hieman alhaalta päin, huomaa pitkät jalat ja minimaalinen yläkroppa.

Jaahas ja sitten päästään somekuvien aateliin eli belfieen! Mä en kauheesti harrasta näitä pyllykuvia, koska tiedän omat peppuni rajoitteet ja edelleen takaraivossa huutaa "Anna sulla on aika leveä lantio, niin silloinhan peppukin on leveä..." Voi näitä typeriä, omia uskomuksia. Mutta peppuvillityshän on jatkunut somessa jo pitkän tovin ja lähes kaikki varmaan osaavat taivuttaa selkäänsä kaarelle ja pyllistää. Vai kuinka? En pidä omaa pyllyäni kummoisena, kyykkään nykyään liian vähän, koska keskityn enemmän taitolajeihin kuten akrobatiaan ja tankotanssiin, joissa molemmissa etenkin yläkroppa on kovilla. Kesällä ajattelin taas jatkaa balettia, jotta saisin taas vahvuutta alakroppaani...

Ylhäällä olevissa kuvissa vasemmalla Aleksi kuvasi peppuni hieman sivusta, ei siis mikään kummoinen pyörylä. Mutta katsokaas mitä tapahtui kun kuvakulma vaihtui. Oikealla siis sama pylly kuvattuna hieman ylhäältä ja enemmän takaapäin. Lisäksi notkistin selkääni vähän enemmän, nostin housuja ja siirsin taaempana olevaa jalkaa hieman eteenpäin. Pakko siteerata ihanaa Jorma Uotista; "ei huono". Oikeassa kuvassa nimittäin näyttää, että kyllä tältäkin rimppakintulta peppu löytyy.

Tässä toinen belfie-esimerkki: Selkä vähän kaarelle ja kädet ilmaan, ja toinen jalka eteenpäin, niin alkaa se pylly löytymään.

Ylhäällä olevassa kuvassa yksi esimerkki kuvan rajauksesta ja siitä kuinka kroppaa voi tuoda itselleen edulliseen asentoon. Eli taivutin kroppaa vähän sivulle, toinen käsi ylhäällä ja taivutin yläkroppaa vähän eteenpäin. Tsadam pieni illuusio tiimalasityyppisestä vartalosta, ilman korsettia. Tässä esimerkki myös kuvan rajauksesta. Aina ei tarvitse näyttää kaikkea, vaan kuva voi olla mielenkiintoinen, kun sitä rajaakin jollain uudella tavalla.

Olen puhunut omista "huonoista puolistani" tai enemmänkin sellaisista jotka häiritsevät itseäni kuvissa. Joten otetaas tähän lopuksi ne puolet ja kuvat, joita haluan itsessäni korostaa. Yksi lemppariposeerauksistani on nimittäin "olan yli kurkistus".

Ylhäällä olevassa kuvassa kuvakulma on hieman ylhäältä päin, mikä tekee silmistä "suuremmat" ja antaa illuusion pienemmästä kropasta. Lisäksi olen rajannut kuvan otsasta, teen sitä usein, koska se mielestäni tekee kuvasta mielenkiintoisemman ja intensiivisemmän.

Myös tässä ylhäällä olevassa kuvassa on kaikki elementit joista tykkään. Pikkuisen yläviisto kuvakulma, olan yli kurkistus ja rajaus otsasta. Illuusio suuremmista silmistä, kapeammasta lantiosta ja pyöreämmästä pepusta. Done and done.

Vasemmalla alkuperäinen raw-kuva ja oikealla rajattu ja hieman VSCO-ohjelmalla säädetty kuva.

Tykkään myös omasta sivuprofiilistani. Ylhäällä olevat kuvat ovat siis samaa kuvaa. Oikealla olevan olen vain rajannut ja hieman muokannut. Mielestäni kuvien tunnelma on heti muuttunut, jo ihan vain rajauksella ja luonnollisella filtterillä.

Tämä viimeinen kuva on yksi lemppareistani (löytyy esimerkiksi Instagramista @annataimi). Tämä kuva on siis itselaukaisulla otettu selfie, jonka rajasin jo kuvausvaiheessa melko tiukasti. Tässä teen klassisen "työnnän olkapäätäni ja kasvojani kameraa kohti", joten olkapääni ja käsivarteni näyttää, öhöm, aika kivan muotoiselta mielestäni, kasvoni ovat valoa kohti ja näin ollen muu yläkroppani jää "taka-alalle" ja näyttää siis pieneltä.

Tässäpä oli siis "tyyliosio" tähän viikkoon! Mitä mieltä olit? Oliko pinnallista hömppää vai tunnustatko itsekin miettiväsi kuvissa näitä juttuja?

Olisi kiva kuulla teidänkin mielipiteitä poseeraamisesta ja selfieistä! Laittakaa kommenttiboxi laulamaan! Ja kerrohan minulle mistä piirteistä tykkäät itsessäsi valokuvissa ja yleensä? Nyt saa ja pitää kehua itseään. Täydellisiä valokuvia voi ottaa ja saada, mutta onneksi meistä kukaan ei ole täydellinen. Se tekeekin kaikesta juuri mielenkiintoista.

Pusuin,

Anna

comments powered by Disqus