#metoo

menikö #metoo jo? ajatuksia naiseudesta

En tiedä menikö joltain viime lokakuussa ohi seksuaalisen härinnän ja ahdistelun sekä seksuaalisen väkivallan esiin nostama #metoo -kampanja (linkki Ylen uutiseen) sosiaalisessa mediassa? Itsekin osallistuin Instagramissa tähän kampanjaan mutta en koskaan avannut asiaa täällä blogissa, enkä kertonut omaa tarinaani, kuten useat rohkeat tekivät.

Viime vuoden lopulla Instagram, Twitter ja blogit ympäri maailman pursusivat erilaisia tarinoita seksuaalisesta ahdistelusta, sen ilmenemisestä ja vastareaktioista. Itse tartun nyt tähän aiheeseen, koska olen miettinyt viime päivinä omaa naiseuttani ja törmännyt muutenkin näihin aiheisiin niin Suomessa kuin täällä Espanjassakin.

Mielestäni #metoo -kampanja oli hyvä ja toisin kuin yleisesti luullaan, se ei ollut pelkästään ”feministinen” kampanja naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta, vaan ihan kaikkia häirintää ja väkivaltaa kokeneiden kampanja, sukupuoleen, kulttuuriin tai identiteettiin katsomatta.

Osallistuitko sinä #metoo -kampanjaan?

Se että tästä aiheesta puhutaan on mielestäni pelkästään hyvä asia. Asia on lähes poikkeuksetta arka ja puhutteleva, vaikka me kaikki olemme erilaisia. Itselleni, ja varmasti länsimaisessa oikeusvaltiossa asuville ihmisille, on varmasti selvää, että seksuaalinen hyväksikäyttö ja raiskaus on aina rikos. #Metoo -kampanjassa oli kyse näiden lisäksi myös seksuaalisesta ahdistelusta ja sen kokeneista. Erityisesti tässä seksuaalisessa ahdistelussa/häirinnässä liikutaan melko harmaalla alueella, ja sillä tarkoitin aiempaa lausettani, että olemme kaikki erilaisia. Mielestäni on jokaisen itsensä pääteltävissä, milloin se oma raja ylittyy. Toiset ahdistuvat kun joku viheltää kadun toiselta puolelta ja toiselle käsi reidellä on liikaa. Mutta se ei siltikään poista sitä asiaa, etteikö näiden molempien kokemusten tuntemukset olisi aitoja. Vähättelemällä muiden kokemuksia ja kertomalla, että ”minusta se ja se ei ole ahdistelua” ei poista sitä faktaa, että molemmissa tapauksissa se on seksuaalista ahdistelua ja saattaa ahdistaa sen kohdetta. Siksi luin kauhulla näyttelijä Catherine Deneuven (linkki englannin kieliseen kirjeeseen) avointa kirjettä (jota hän myöhemmin pyyteli anteeksi/selitteli), ja myös muutamasta suomalaisesta blogista sitä, että tämän kampanjan myötä asiaa liioitellaan ja pohdittiin sitä, että kenellä on oikeasti oikeus osallistua #metoo -kampanjaan. Esimerkiksi Kolmistaan blogissa on kirjoitettu aiheesta…

Tiesitkö, että seksuaalinen ahdistelu tuli laissa rangaistavaksi Suomessa vasta vuonna 2014? Eikö olekin hullua? Laissa katsotaan ahdisteluksi muun muassa koskettelu, joka loukkaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Kuten esimerkiksi taputtelu, puristelu, kouriminen tai suutelu ilman lupaa. Ja mielestäni, vaikka jonkun kokema ahdistelu ei täytä rikoslaissa määrättyjä tuntomerkkejä, se ei silti tarkoita etteikö ahdistelua olisi tapahtunut. JA KENELLÄKÄÄN ei mielestäni ole oikeutta vähätellä toisen kokemuksia.

Olen järkyttynyt, että tämä on määrätty Suomen rikoslaissa vasta näin myöhään rangaistavaksi teoksi. Jos kuitenkin katsoo lähihistoriaa, niin vasta ihan viime vuosikymmeninä on otettu askeleita oikeaan suuntaan. Ja vaikka kannatankin tasa-arvoa, ja tiedän, että muutkin kuin naiset kokevat ahdistelua, väitän kuitenkin, että myöhäiset muutokset laissa ovat edistäneet erityisesti naisten ja marginaaliryhmien oikeuksia (vihdoin). Valitettava tosiasia on, että tämä on edelleen valkoisen, länsimaisen, heteromiehen maailma.

Avioliiton sisäinen raiskaus kriminalisoitiin Suomessa vasta vuonna 1994. Siitä ei ole kovin kauaa. Lisäksi vuoteen 2011 asti nukkuvan tai sammuneena olevan raiskaus tuomittiin raiskauksen sijaan pakottamisena sukupoliyhteyteen. Vielä siis seitsemän vuotta sitten! Elämmekö kivikaudella?

Tiesitkö muuten...

Islannissa 1980 demokraattisella äänestyksellä valittiin naispresidentti ensimmäisenä koko maailmassa. Ja muistetaan kuitenkin, että ihmisiä on lähes nykyisessä muodossaan asunut maapallolla yli 200 000 vuotta. Aika myöhäistä kehitystä mielestäni, jos miettii naisen asemaa. Toki naisia on ollut maailman historiassa hallitsijoina, kuningattarina, pääministereinä ym. Mutta silti. Kyllä naiseuden historia on mielestäni aika lyhyt siinä mittakaavassa miten itse ajattelen asian. Juurikin sen kuinka minä ajattelen itsestäni, tytöistä ja muista naisista. Kuinka älykkäitä, lahjakkaita ja kykeneviä me olemme. Ja jostain kumman syystä, historiallisesta, uskonnollisista, biologisista ja kulttuurisista syistä, naisia on kohdeltu ja kohdellaan edelleen vanhanaikaisesti, ja esimerkiksi tyttöjä ja poikia kasvatetaan vielä nyky-Suomessakin erilaisilla normeille (huom. Oma yleistykseni).

Postauksen aihe lähti nyt vähän polveilemaan, mutta haluan heittää tähän loppuun vielä pari juttua, joita olen miettinyt: Montako naisdiktaattoria tai hirmuhallitsijaa sinä tiedät maailman historiasta? Kerro ihmeessä kommenttiboksiin.

Ja toinen kysymys, jos maailmassa olisi pelkästään naispäättäjiä ja hallitsijoita, olisiko meillä sotia? Se on ainakin varmaa, että viimeisen 2018 vuoden aikana, jolloin patriarkaalinen valta, miehet hallitsijoina ympäri maailman ovat olleet vallassa, meillä on ollut maailmansotia, massamurhia, systemaattista sortoa niin omaa kansakuntaamme, muita kansoja, luontoa ja muita lajeja kohtaan, ja loppua ei näy.

Voisiko tässä olla avain maailman rauhaan? Heitänkin pallon kaikille tyttölasten vanhemmille ja nuorille naisille, nyt on teidän vuoronne! Ja pojat ja miehet, uskokaa tekin tyttöihin ja naisiin sekä tasa-arvoon. Murtakaa perinteitä, unohtakaa ”kiltit tytöt” tai ”pojat on poikia” -ajatukset. Tämä maailma on kaiken kaikkiaan murroksessa ja mielestäni tähän aikaan ei enää istu jäykät ja vanhat sukupuoliroolit. Tai että seksuaalisesta ahdistelusta, häirinnästä tai väkivallasta ei puhuta.

#Metoo ei ole vielä ohi, vaan vasta alussa. Ja esimerkiksi tammikuun alussa Yhdysvalloissa järjestetyssä palkintogaalassa Golden Globessa naisten asema oli vahvasti esillä, ja suurin osa gaalaan osallistuneista naisista oli pukeutunut mustaan pukuun viestiäkseen tukensa seksuaalista häirintää vastustavalle kampanjalle. Lisäksi Time’s Up -pinssi oli myös yksi gaalassa käytetty solidaarisuuden osoitus seksuaalista hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja häirintää kokeneille.

Bluestocking blogin Minja on kirjoittanut useammankin postauksen kyseisestä kampanjasta. Myös Iina Hyttinen kertoo mielipiteensä tyttöjen kasvatuksesta blogissaan. Itse olen kirjoittanut vähän samantyyppisestä aiheesta, hieman eri näkökulmasta vanhassa ”Pojat on poikia” - sekä huorittelusta -postauksissa

Olkaa rohkeita,

Ja mitä tulee siihen miksi osallistuin kampanjaan, en halunnut koskaan jakaa omaa kokemustani seksuaalisesta ahdistelusta, mutta olen kokenut sitä. Rikos on luultavasti jo vanhentunut, ja itse olen selvinnyt "säikähdyksellä", mutta syytin itseäni vuosia siitä, että minua ahdisteltiin. Miksikö? Koska seksuaalinen ahdistelu on niin arka aihe ja uhri useimmiten syyttää asiasta itseään, se on valitettvasti myös jonkinlainen selviytymismekanismi. Koska asiasta on vaikea puhua, eikä sen esiin tuominen koskaan ole helppoa. Nyt tiedän kutenkin paremmin, ja tiedän kuinka toimisin vastaavassa tilanteessa. Ja tiedän myös, että tapahtuma ei ollut minun vikani, enkä liioitellut asiaa aikoinaan mielessäni. Siksi minusta on hyvä, että #metoo -kampanjoita on olemassa. Jotta uhreja ei hiljennetä enää.

Jos sinusta tuntuu, että olet joutunut seksuaalisen härinnän tai väkivallan kohteeksi voit ottaa yhteyttä esimerkiksi kriisipisteisiin, raiskaustukikeskuksiin tai poliisiin omassa kunnassasi, kaupungissasi tai soittaa valtakunnallisiin numeroihin.

Lähteinä olen käyttänyt tilastokeskusta, netistä löytyvää rikoslakia (FINLEX) ja #metoo-kampanjan uutisointeja.

Photos: Aleksi

comments powered by Disqus