lifestyle

paluu juurille

Mahtavaa maaliskuuta just sulle!

Hetki onkin vierähtänyt viime postauksesta. Mulla on ollut aika hektistä kaiken kaikkiaan, mutta sain järjestettyä viime viikolla miniloman koulusta ja lähdettyä pidennetylle viikonlopulle pohjanmaalle, kotikotiin, äidin ja isän luokse lapsuudenkotiini ja Ouluun.

Olin viimeksi pohjoisessa joulunaikaan. Alunperin luulin etten ehdi ainakaan ennen Pääsiäistä kotikonnuille, mutta nyt olen niiiiin iloinen, että järjestin extempore-reissuni jo viime viikolla.

Mun koko helmikuu on vähän niin kuin mennyt ohi. On toki ollut paljon kouluprojekteja, raportin kirjoittamista ja ryhmätöitä, harrastuksissa on mennyt aikaa ja kamujakin olen ehtinyt nähdä. Jotenkin musta kuitenkin tuntuu, että tuo lyhyt helmikuu oli mulle jonkinlainen ”haahuilu” kuukausi. Olin melko väsynyt, ehkä stressaantunut ja minulla oli selittämätön levoton olo. Tajusin kuitenkin puolitoista viikkoa sitten, että se johtui KOTI-IKÄVÄSTÄ!

Huomaan, että aika ajoin minut valtaa ikävä pohjoiseen, haluan oman perheeni pariin ja haluan nähdä vanhoja ystäviä. Aleksikin yleensä huomaa levottomuuteni ja on tottunut kysymäänkin, jos kitisen kaikesta mahdollisesta kotona, että ”pitäiskö sun mennä käymään pohjoisessa?”.

Tällä kertaa Aleksi jäi koirien kanssa Helsinkiin ja meni itsekin viikonlopuksi oman perheensä luokse. Minä sain matkustaa ylhäisessä yksinäisyydessäni neljäksi päiväksi kotiin. :)

Neljään päivään mahtui oleskelua lapsuuden kodissani, jossa äiti ja isä olivat tehneet superhyviä ruokia, äiti muun muassa yllätti minut vegaanisilla-gluteenittomilla kasvispasteijoilla! Täytyy testata itsekin tämä resepti kotona ja laitan sen kyllä tänne blogiin sitten. Lisäksi ehdin vierailla molempien mummojen ja pappani luona. Ja ehdin olla veljeni ja hänen ihanan tyttöystävänsä luona Oulussa. Näin myös lapsuuden ystävääni Susannaa ja muita ystäviäni, kiitos seurasta Annika, Katja ja Anastasia. Naurulta ja kyyneliltä ei tälläkään reissulla siis vältytty!

Olimme myös yhden yön vanhempieni mökillä Pudasjärvellä. Minä, vanhemmat, pikkuveli ja avopuoliso sekä ihana ystäväni Anastasia ja äidin kaksi koiraa. Pudasjärven mökki on paratiisi järven rannalla, metsän keskellä. Tiedättekö, ulkosauna, ei sisävessaa, ei virallisesti sähköjä (paitsi aurinkopaneelit ja generaattori). Siellä me kikattelimme, lauloimme ja nauroimme yömyöhään kynttilöiden valossa. Ja sunnuntaina oli ihanan aurinkoinen sää, kävimme järven jäällä tarpomassa ja söimme hyvin. Sielu lepäsi ja jotenkin siellä metsän keskellä ajatukset selkenivät!

Enpä olisi uskonut, sanotaanko kuusi vuotta sitten, että fiilistelen tällaisia juttuja. Olen kasvanut maalla, mutta olen aina kaivannut kaupunkiin asumaan ja muutinkin yksin jo 17-vuotiaana maalta Ouluun. Etelä-Suomessa olen asunut nyt noin yhdeksän vuotta.

Kun lähtö taas koitti maanantaina, niin jäin kyllä miettimään, että voisin palata pohjoiseen vielä takaisin. Vaikkapa Ouluun asumaan. Olisihan se luksusta kun perhe asuisi alle tunnin ajomatkan päässä, osa vieläpä lähempänä. Pääsisi isovanhempienkin luokse helpommin. Kai se on myös tämä ikä, kun alkaa arvostamaan erilaisia asioita kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten.

Mutta se siitä nostalgiasta. Kyllä mä ainakin koulun käyn loppuun täällä ja tietysti pitäisi saada Aleksikin mukaan tähän muuttosuunnitelmaan… Ei hän onneksi sitä ole kokonaan tyrmännyt. Aika näyttää.

Ihanaa viikkoa, olitpa missä päin maailmaa tahansa!

Anna

comments powered by Disqus