suomi100bloggaa

#suomi100bloggaa: mun suomijutut

Hei pitkästä aikaa.

Mun aika on mennyt muuttopuuhissa ja koulutyötkin jatkuvat tässä pikkuhiljaa… Aamuisin ja iltaisin on jo tosissaan syksyn tuntua ilmassa. :)

So-Up -blogiyhteisö pyöräytti käyntiin Suomen juhlavuoden kunniaksi pienen haasteen, jossa bloggaajat haastetaan kirjoittamaan postaus liittyen Suomeen ja suomalaisuuteen. Päätin tarttua haasteeseen ja kirjoittaa omia ajatuksiani suomalaisuudesta.

Ajattelin lähestyä aihetta ainakin siitä näkökulmasta, että millaisia ajatuksia mulle itselleni on herännyt Suomesta reissatessani ulkomailla. Tiedättekö, jos asuu ulkomailla, niin väkisinkin sitä alkaa vertaamaan sen hetkistä maata ja omaa kotimaataan. Tämä tapahtuu ihan lyhyemmilläkin reissuilla ja ehkä jopa lomamatkalla (erityisesti silloin jos kaikki ei silloisessa maassa mene niin sanotusti putkeen).

Tykkään Suomessa siitä, että täällä asiat tapahtuvat ajallaan. Jos jokin virasto on auki tiettyinä kellonaikoina, niin se yleensä silloin on niin. Lisäksi mielestäni suomalaiset ovat muutenkin ”kellontarkkoja”. Jos jotain sovitaan, niin silloin ollaan sovittuna kellonaikoina paikalla.

Sitten pidän siitä, että meillä kaupoissa on aina hinnat esillä. Ei ole mahdollista tingata, vaan hinnat ovat mitä ovat. Niihin on laskettu ALVit, työn määrä ja kate ym. Ja niistä ei ainakaan peruskaupoissa auta keskustella, tai ainakaan se ei yleensä johda mihinkään.

Suomalaiset eivät myöskään ole ”turhanhöpisijöitä”. Joskus olen itse tosin kritisoinut tätä, että meillä ei osata ”small talkia”. Mutta olen myöhemmin tullut siihen tulokseen, että joskus on ihan kiva ollakin vain hiljaa ja sanoa vain asioita joita todella tarkoittaa, kuitenkin kohteliaasti. Ja ei se säästä puhuminen ihan junttia ole! Itse kyllä höpöttelen välillä lämpimikseni tutuille ja tuntemattomille milloin mistäkin... Joten en allekirjoita sitä, että suomalaiset eivät muka puhu vieraille ja ovat muutenkin hiljaista porukkaa. Meitä on täällä joka lähtöön! Minuakin puheliaampia ja takuulla hiljaisempia... Oman kokemukseni mukaan liika yleistys ei ole hyvä juttu.

Tähän puhumisasiaan lisään myös suomalaisen koiranomistajien kulttuurin. Ainakin kaupungissa koira on täydellinen keskustelun avaus! Kun olen kulkenut missä tahansa kadulla koirieni kanssa, niin aika ajoin joku koiraihminen on pysäyttänyt minut ja sitten jutellaan koirista. Ja joskus siitä säästä.

Kaupunkien koirapuistokulttuuri on minusta ihan parasta! Ai että se on ihan oma maailmansa. Ainakin täällä Suomessa koirapuistot ovat sosiaalinen paikka koirille, mutta myös ihmisille. Siellä hiljaisinkin hissukka (omistaja) kyllä avaa suunsa jossain vaiheessa omasta pikku karvaturristaan.

Olen käynyt ahkerasti erityisesti nuoremman koiramme Leon kanssa lähikoirapuistossamme ja tiedän sieltä ihmisiä koiran nimien perusteella. ”Ritan omistaja" on kova puhumaan ja tiedän että ”Oton ja Milon” omistaja on vasta muuttanut lähiseudulle. Saatan sopia ”Mintun omistajan” kanssa koiratreffit seuraavalle päivälle puistoon. Ilman, että tiedän edes ihmisen nimeä tai puhelinnumeroa. Se on niin kivaa, tulee mieleen ajat ennen älypuhelimia, tai siis ennen kännyköitä. Koirapuistossa saa vertaistukea, jos painii jonkin koiraongelman kanssa ja puhutaanpa siellä välillä ihan omista ongelmistakin... Koiraihmiset kunniaan! Ja hiiteen ajatus, että suomalaiset ovat jurottavia juntteja, jotka eivät puhu tuntemattomille. Kokeilkaa itse huviksenne ja aloittakaa keskustelu, saatatte yllättyä. Ja se koira helpottaa ainakin asiaa...

Ja Suomen luonto. Helsingin kokoisestakin kaupungista pääsee alle puolen tunnin matkustamisella vaikkapa metsään tai peltojen keskelle. Enkä edes aloita puhumaan pohjoisen metsistä ja järvistä, tai Lapin luonnosta! Ovathan ne vaan niin ihania ja upea rikkaus Suomessa. <3

Maailmalla suomalaisten saunakulttuuri on myös tiedossa ja nimenomaan ihmetyksen aihe on se, että suuresta osasta suomalaisia koteja löytyy oma sauna. Muualla Euroopassa ja vaikkapa Australiassa sauna on luksusasia, joita on lähinnä vain kylpylöissä tai hoitoloissa. Asuessani Australiassa juttelin erään saksalaisen reissaajan kanssa saunasta. Ja hän ei voinut käsittää, että monilla suomalaisilla on kotonaan sauna. Kerroin, että Suomessa saattaa olla ihan kaupunkiasunnoissa, jopa yksiöissäkin, oma sauna (ja vähintäänkin taloyhtiössä sauna ja saunavuorot). Tämä oli hänelle suuri ihmetyksen aihe. Meillä monilla on siis "luksus-kylpyläkulttuuria" kodeissamme. Wau!

Yksi lemppareistani on suomalainen kahvinkeittokulttuuri (voikohan niin sanoa?). Joka tönöstä ja asunnosta löytyy lähes aina kahvinkeitin ja suodatinkahvia. Australiassa kaipasin nimenomaan suodatinkahvia! Onneksi Brisbanessa asui suomalais-australialainen tuttavaperheemme, joilla oli kahvinkeitin, ja kahvia keitettiin erikoistilaisuuksiin, joten pääsin kahvikupin äärelle heillä kyläillessämme (kahvipaketti oli Australiassa SUPERkallista).

Ja suomalaiset karkit. Enkä puhu nyt vain salmiakista (mikä ulkomailla aiheuttaa aina ihmetystä). Itse olen hedelmäkarkkien ja lakritsin ystävä ja mielestäni Etelä-Euroopassa ja vaikkapa Australiassa tai Indonesiassa ei ole niin hyviä karkkivalikoimia kuin Suomessa. Kiitos Fazer ja Panda sekä muut!

Suomen kieli. Meitä suomalaisia on reilu viisi miljoonaa, jotka puhuvat tätä kieltä. Se ei ole paljon, joten omasta äidinkielestään saa siis olla ylpeä! Ja kaikki sen murteet. Itse puhun edelleen pohjoisen (tai Oulun murretta). En omasta mielestäni puhu enää kovin leveästi, murteeseen on varmaan sekoittunut jonkin sortin yleiskieltä, mutta pääkaupunkiseudulta (tai muualta kuin pohjoisesta) kotoisin olevien ystävieni mielestä puhun edelleen vahvaa pohjoisen murretta. Puolituttujen parhaat veikkaukset murteeni alkuperästä ovat mielestäni olleet Turku (ei lähelläkään, turkulaiset lyhentävät sanoja kun taas oululaiset pidentävät niitä) ja toinen hauska veikkaus oli Viro. Vironturkulainen Oulusta päivää!

Olen ehkä tietoisestikin yrittänyt säilyttää murteeni. Olen viikottain puhelimessa perheeni kanssa ja ystävieni, jotka ovat myös pohjoisesta, joten se on varmasti auttanut säilyttämään murteen näinkin pitkään. Olen muuttanut pois Oulusta yhdeksän vuotta sitten... Murre ja slangi on mun mielestä tosi siistejä juttuja, ja rikkaus, jota kannattaa vaalia!

Haastan muitakin bloggaajia mukaan kirjoittamaan 100-vuotiaan Suomen kunniaksi! Haaste lähtee tässä ainakin Vilmalle, Lauralle, Tarulle , Lindalle ja Nannalle! Olisi kiva lukea tyttöjen blogeista heidän ajatuksiaan Suomesta ja suomalaisuudesta. Haaste löytyy kokonaisuudessaan ainakin Facebookista tämän linkin takaa.

Tää olikin kiva haaste mulle, koska ensi vuoden puolella mulla on edessä muutto Espanjaan, joten tulen varmasti saamaan lisää perspektiiviä omiin suomijuttuihini...

Mitkä ovat sun lemppariasiat Suomessa? Mistä olet ylpeä? Pistähän kommenttiboksi laulamaan!

Seuraavaan kertaan,

Anna

Ja kuten postauksen kuvistakin ehkä voit päätellä, tykkään Suomessa myös vaihtuvista vuodenajoista, siksi yritin valita kuvia arkistoista kaikilta vuodenajoilta... Toki kesä saisi Suomessa olla pidempi, mutta eihän kukaan ole täydellinen...

Löydät mut myös SOMEsta

FB: @annaoonblogi

IG: @annataimi

comments powered by Disqus