valokuvat

totuus blogikuvien takana

Moikka!

Tällä kertaa päädyin tekemään postauksen pieleen menneistä kuvista. Tai oikeastaan haluaisin puhua siitä, että mitä ”täydelliset” blogikuvat vaativat. En missään nimessä tarkoita, että minun kuvani olisivat täydellisiä, kaikki niistä eivät mielestäni ole edes kovin onnistuneita, mutta haluaisin raottaa omalta osaltani sitä kulissia, mitä yleensä näkee blogeissa ja somessa vain kuvien, niiden parhaiden otosten, perusteella.

Bloggaaminen on minulle edelleen melko uusi harrastus ja valokuvaaminen sekä "mallina" olo on tullut siinä sivussa enemmän mukaan kuvioihin. Pidän tärkeänä blogipostauksissani sisällön lisäksi myös kuvia, ja siksi haluankin jokaiseen postaukseen laittaa ainakin jonkin kuvan.

Mitä asukuvien tai ”tilannekuvien” takana sitten tapahtuu? Entä ruokapostausten? Enää blogissani ei juurikaan näy niin sanottuja ”hetken otoksia” tai tilannekuvia. Valitettava, mutta tosiasia. Koska olen pikkuhiljaa siirtynyt blogissani enemmän asukuvien puolelle, jotka vaativat mielestäni enemmän kuin pelkän peilin kautta otetun selfien. Siksipä useimmissa asukuva-postauksissa kuvaajana on joku muu kuin minä itse. Ja tämä vaatii tietysti pientä järjestelyä. Eli on sovittava kuvauspäivä, kellonaika, paikka… Eli ihan oikeat kuvaukset! Todellisuudessa perusasukuvien ottoon ei onneksi mene kovinkaan kauaa aikaa, vaan jos aika ja paikka on selvillä, selvitään yleensä 15-60 minuutissa, jonka aikana kuvia on kertynyt kameran muistikortille yleensä useita kymmeniä. Aina niistä jokunen onnistuu :D.

Mutta on myös ollut hetkiä, kun kuvauksia ei ole suunniteltu niin tarkasti, ja sitten ollaan Aleksin tai bloggaajakamujen kanssa talsittu menemään ties missä ja etsitty sopivaa kuvaustaustaa. Ja toinen todellisuus on se, että joskus se kiva seinä tai aita saattaa löytyä jostain ihan kotinurkilta, siitä sitten vain rajaa kuvan niin, ettei mitään (itseä) häiritsevää näy kuvassa (esim. vaikka pesulan kyltti, kuorma-auto, kakkaava koira…), vaikka ainahan niitä photo bombeja sattuu ja joskus ne ovat ihan hauskoja. Niistä voi tehdä vaikkapa kuvan jujun, statementin!

Blogikuvat (jos niihin siis haluaa panostaa) vievät kuitenkin aikaa! Ja vaikka itse ”kuvaukset” kestävät vähän aikaa, niin täytyy laskea myös aika kuvauspaikalle menoon (ellei kuvata sisällä kotona, mutta yleensä suosin päivän valossa kuvaamista), sieltä pois menemiseen, kuvien valitsemiseen ja editointiin (kyllä muokkaan edelleen jonkin verran kuviani, säädän valotusta, sävyä, saatan muuttaa rajausta jne…). Eli kyllä kuvien kanssa saa "tuhlattua" aikaa!

Yksi osio blogikuvissani on tuote-esittelyt ja ruokakuvat. Kotini ei todellakaan aina ole tip-top-järjestyksessä, joten jos kuvaan vaikkapa kosmetiikkapurkkeja saatan raivata tilaa pöydän toiseen päähän, ja toisessa päässä keikkuu papereita, tietokone ja kirjoja. Mutta rajaan kuvan niin ettei ympärillä oleva sotku näy! Sama ruokakuvien kanssa.

Sitten jos päädyn ottamaan (tai Aleksi ottaa) asukuvia sisällä, niin se vaatiikin vähän enemmän järjestelyjä. Yleensä ikkunoista tuleva valo määrittää aika paljon missä voi kuvata, sitten pitää tarkastaa peilit ja kaikki muu ylimääräinen (vaatekasat) pois kuvan alueelta. Lisähaastetta tuovat kaksi koiraamme, Lola ja Leo, jotka jostain syystä tahtovat aina tulla leikkimään/nukkumaan/möyrimään viereeni, kun yritän/yritämme kuvata. Tähän auttaa yleensä lahjominen, eli joidenkin puruluiden antaminen toisessa huoneessa, ja sitten äkkiä kuvausasemiin!

Hauskinta on yleensä katsoa valokuvissa niitä ”pieleen menneitä” otoksia, silloin aina muistaa, että ei tämä liian vakavaa ole. Tässäpä siis teille muutamia ”deleted scenes” ja ”making off” -matskua! Blogiani lukeneet saattavat tunnistaa osan kuvista, koska suurin osa on samaa kuvamateriaalia, joita olen käyttänyt postauksissa, mutta valikoinut ”paremmat yksilöt” ja käyttökelpoisimmat postauksiin.

"Rentouta kasvot ja sitten levee hymy".
Pää kuvassa ois ollut kiva. En tajunnut, että Aleksi hyppää niin korkealle.
Ilme ei. Tarkennus ei. Rekvisiitta ei. Eieiei.
Mua pelotti, että tuo aita/muuri sortuu.
Miksi edes olen ottanut tämän kuvan? Testissä oli Maybeautyn Facemask ja olin juuri irrottanut sen.
Kannattaa poseerata vilkkaan tien varrella.
Kiitos Leo.
Rekka.
Tosi rennon näköisesti toi toinen jalka. Not. Mitäs mä olinkaan tekemässä? Kasuaalisti seisomassa tiellä. Ja huomatkaa käsi.
Joskus kuvakulmia etsiessä pitää istua kadulle. Marraskuussa. Kuva: Laura Pensasmäki
Oikein elegantti-ilme. Ja valotus suoraan 80-luvulta. Kömmi korkkarit ja juhlamekko päällä sänkyyn. Done!
"Otetaan semmoinen rento-kävely-kuva." Näytän siltä, että oon marssimassa markkinoille...
Yllätyskuva I Love Me -messuilta. Näytän pohtivan jotain elämän ja kuoleman kysymystä.
Vaatteiden asettelua. Kuva Laura Pensasmäki.
Ehkä liiankin dramaattinen kuvakulma?
Lahjakkaasti tarkennettu seinään.
Ja lähäri Tattoo Me -siirtotatuoinneista. Koira ehti tulla kuvaan, kun asettelin kättä hyvään asentoon ja jalatkin nätisti sieltä näkyvät.
Kuvakulmien testailua...
"Otanpas itsestäni nätin selfien makuuasennossa ylhäältä päin...". Jep.
Miten tää kamera toimii?
Tässä tarkennus ehkä pikkuisen liikaa banaanissa.
Ilme. Priceless. Näytänkö kenties kyllästyneeltä???
Täydellistä kuvaa metsästämässä Sini Mustonen ja Laura Kiuru Tässä onkin aika upee valo! Laura Kiuru ja Sini Mustonen
Tämä kuva on ihan siksi täällä, KOSKA tämähän on kuva blogipostauksestani "Vege-nachomättö herkutteluun". Mun piti ottaa näin tiukkaan rajattu kuva nachoista pellillä koska meillä ei ollut yhden yhtäkään leivinpaperia :D. Nachopelti tehtiin siis paljaalle peltille... Semmoistakin sattuu.
Ymmärrän miksi lehtien kuvauksissa, editorial-kuvauksissa tai muissakin "ammattimaisissa" kuvauksiss on puvustaja paikalla. Mites toi mekko?

Jos sinua kiinnostaa enemmän tilannekuvat ja random-hetket elämästäni, blogin ulkopuolella, suosittelen laittamaan Instagramini seurantaasi, päivittelen siellä kuvia ja instastorya lähes päivittäin!

Pusuin,

Kiitos kuvaajille, kuvattaville, ja bloggaajakamuille: Sini Mustonen, Laura Kiuru, Laura Pensasmäki, Anastasia, Aleksi <3

comments powered by Disqus