ensimmäinen postaus

Askel tulevaan

Heippa kaikille!

Tässä sitä nyt ollaan, kiitollisena ja innostuneena, mahtavan So-Up blogiyhteisön tukemana. Nyt on mun aika ottaa askel kohti blogimaailmaa ensimmäisen postauksen muodossa.

Näin alkuun haluun esittäytyä teille, jotka matkaani alkavat seuraamaan!

Bloggaajana toimii minä, Ella, vuonna 1997 syntynyt tammikuun lapsi. Oon syntynyt ja kasvanut itärajalla, Joensuussa. Uudet kuviot elämässäni alkoi muutama kuukausi sitten, kun muutin Jyväskylään liiketalouden opintojen perässä. Ikuista tasapainottelua koulun kirjaston ja tapahtumien välillä! Nuorempana harrastin yleisurheilua ja thainyrkkeilyä. Luonnossa liikkuminen, visuaalisesti kiinnostavat asiat, uusien kokemuksien etsiminen, kirjoittaminen ja piirtäminen kuuluvat nykyään mun harrastuksiin. Liikuntaa mulla tulee ulkoilun ja kuntosalin kautta. Vastapainona itseopiskelen joogaa ja harjoitan meditointia.

Postausta varten kysyin frendeiltä, minkälaisena he mua pitävät! 

''Optimistinen taistelijaluonne, hymyilevä ja positiivinen. Huono Aliaksessa ja omapäinen, avoin ja omistaa pimeen huumorintajun. Spontaani ja vahva. Salaperäinen, paljon itsekseen miettivä. Kiltti.'' :D ( Oon otettu, kiitos! )

Oman itsensä kuvaileminen on hankalaa, varsinkin kun pidän itteeni paradoksina. Oon tosi sosiaalinen ja rakastan ihmisiä, ja saan toisista ihmisistä tosi paljon voimaa ja inspiraatiota. Spontaanit festarireissut ja viini-illat, monta tuntia kestävät syvälliset ja ei niin syvälliset keskustelut. Joskus taas mulla on suuri tarve olla yksin ja käsitellä elämääni rauhassa. Yksin ollessa saan paljon voimaa sisältä päin, kun pystyn kääntämään negatiiviset asiat mua rakentaviksi asioiksi. Uhka vai mahdollisuus, asennekysymys.

Toisissa ihmisissä mä arvostan luotettavuutta ,avoimuutta, tavoitteellisuutta, rohkeutta ja omia, vahvoja mielipiteitä. Ystävät on mulle tosi tärkee asia, enkä mä olis tässä ilman heitä. Vasta teini-iän lopussa löysin sellaisia ystäviä, joihin pystyin luottamaan koko sydämestäni, ja se on multa paljon sanottu! Mun mielestä on kans tärkeetä, että pystyy myöntää omat heikkoutensa, ja ottaa vastaan apua. Sen mä oon oppinu kantapään kautta. Nuorempana olin tosi omapäinen, ja suljin kaikki ongelmat sisälleni. Hymyilevän kuoren alla tikitti aikapommi.

Intohimoina mulla on psyykkeen ja kropan yhteistyö, ihmiset, uuden oppiminen ja uusien kokemuksien saaminen, omien rajojen rikkominen, visuaalisesti kiinnostavat asiat ja uuden luominen. Rakastan koiria, tykkään kuvata auringonnousua aamuyöllä pitkäksi venyneen, hauskan yön jälkeen. Ilmiöt ympärillä, extempore-reissut, ihmissuhteet ja niiden monimutkaisuus.

Oon myös iän myötä todennut, että kaipaan elämääni koko ajan uusia kokemuksia, haasteita ja ärsykkeitä. Oon tosi utelias ja määrätietoinen, analyyttinen ja itsenäinen. Pitkään musta tuntui, että oon palapelin pala, joka ei sovi kuvioon.Oon tuntenut itseni aina vähän oudoksi ja erilaiseksi. Nyt oon tajunnut, että palapeli, johon yritin sopeutuu, oli väärä.

Haluun elää elämää täysillä. Nimenomaan elää, en vain selviytyä päivästä toiseen. Takanani on tähänastisen elämäni vaikeimmat 7 vuotta, jotka ovat kasvattaneet minusta vahvemman ihmisen. Henkilökohtaisessa elämässäni koin vaikeita menetyksiä ja traumaattisia kokemuksia. Oon ollut tosi ujo, epävarma, kiusattu, yksinäinen ja apaattinen. Elin muiden mielipiteiden mukaan, kadottaen itseni. Oon joskus pitänyt kaiken pahan mun sisällä, antanut sen kasaantua siihen asti, että se tuhosi minut sisältäpäin.

Teini-iän kynnyksellä elämäni kääntyi ympäri. Ympäristö, jossa elin, mureni silmissä. Tunsin itseni hylätyksi ja yksinäiseksi. Tuntui kun minut olisi haudattu mullan alle. Elin sitä vaihetta pitkään. Jokainen päivä oli vain selviämistä ja suorittamista. Pari vuotta sitten, aloin ymmärtää, että mut oli vain istutettu maahan, kuin puu. Pahimman loppuun palamisen jälkeen aloin kasvaa takaisin maan pinnalle, elämään kiinni.

Blogissani haluan juurikin käsitellä ennakkoluulottomasti vaikeita asioista ja elämäntilanteista selviämistä. Been there, done that. Mäkin olen vain ihminen, jolla on huonoja hetkiä ja heikkouksia. Mulla ei ole vastauksia kaikkiin kysymyksiin, vaan pieniä toivon palasia, jotka mä oon kerännyt oman matkani varrelta. Haluun olla edes yhdelle ihmiselle vertaistukena tai apuna, sillä tiedän, miten hankalaa on pärjätä yksin. Mulle on jäänyt suuri tarve auttaa muita, kun joskus olen itse jäänyt ilman.

Haluun antaa teille lukijoille iloa ja uusia näkökulmia elämään, avata mun ajatusmaailmaa ja sitä miten mä nään asiat mun ympärillä. 

Oon aikamoinen haaveilija, ja saatan usein jumittua omiin ajatuksiin. Asunto meren äärellä, rakastuminen, maailman näkeminen, ikioma koti.. Onnellisuuden ja rauhan löytäminen. Näitä kohti ollaan päättäväisesti matkalla välillä ryömien ja välillä liitäen. Jokainen on oman elämänsä kirjailija, joka pystyy kirjoittamaan oman tarinansa.

Nyt on mun aika aloittaa uusi kappale omassa tarinassani!

comments powered by Disqus