hyvinvointi

Elämisen arvoinen elämä

Moikka,

tässä kouluhommien kasaantuessa oon yrittänyt vähän motivoida itseäni. En jaksaisi millään olla paikallaan, ja on kauhean levoton olo. Oon ollut ennätyksellisen pitkään vaihtamatta maisemaa! Toisaalta, on ollut ihan hyvä olla rauhassa. Sitä se ikääntyminen tekee, vai? Onnekseni tylsien, hiljaisten hetkien keskellä mielikuvitus herää henkiin ja olenkin pystynyt pohtimaan asioita, mitkä tekevät elämästäni elämisen arvoista. Mitä varten mä pyöritän arkea?

Mikä on se syy, mikä saa minut käymään koulua? Mikä ajaa minua eteenpäin? Mikä tarkoitus tällä kaikella on? Kadonnutta motivaatiota metsästäessä on ollut hyvä miettiä näitä asioita. Onhan se hankala valita reittiä tai suuntaa, mihin kulkea, jos päämäärä ei ole tiedossa.

Mitä sä tekisit, jos raha tai aika ei olisi esteenä?

Stereotyyppisen aikuisen, työssäkäyvän ihmisen päivä kuluu töissä, eikä illalla jakseta tehdä muuta, kuin katsoa telkkaria. Tai viettää aikaa sosiaalisessa mediassa, etääntyen läheisistä hetki kerrallaan. Onhan se järjetöntä, että koskemme puhelimeemme enemmän kuin esimerkiksi kumppaneihimme. Sama arki rullaa viikosta toiseen, vuodesta toiseen. Elämä tuntuu harmaalta, eikä kovin merkitykselliseltä. Tämähän on tätä normielämää. Mutta onko sen pakko olla näin? Kun rupesin miettimään omaa arkeani, tajusin, että en halua joutua samanlaiseen arjen oravanpyörään.

Teemme päivittäin to-do-listoja ja kalenterimerkintöjä, jotka täytämme yleensä sellaisilla asioilla, mitkä ovat vain pakko hoitaa. Eipä oikein hirveästi motivoi. Arjen askareet ahdistaa, työ kyllästyttää ja harrastukset tuntuvat pakkopullalta. Tarkastele omia kalenterimerkintöjä ja tehtävälistojasi. Onko siellä mitään, mistä oikeasti nautit? Tämä kysymys muutti näkökulmani arkeen. Mähän nämä listat olen itse täyttänyt! Ohjat on mun käsissä, miten mä voin luoda viikon ''lukujärjestyksestä'' motivoivan, värikkään ja voimaannuttavan. En mä halua koulupäivän jälkeen jäädä sohvalle katsomaan loppupäiväksi telkkaria, vaan elää! 

Miksi tuijotamme ruutua, kun maailmassa olisi niin paljon nähtävää?

Missä on unelmat ja haaveet? Miksi luovumme näistä asioista, jotka tuovat elämään niin paljon enemmän väriä ja energiaa? Miksi elämme elämää, mistä emme välttämättä nauti?

Yritin ajatella asiaa laatikon ulkopuolelta. Mikä mua estää lähtemästä kiertämään maailmaa? Varallisuus, elämäntilanne, koulu? Tajusin, että nämä eivät ole oikeita ongelmia. Olin vain tehnyt ne päässäni mahdottomiksi esteiksi ylittää- vaatisi vain oikeaa tahtoa ja intohimoa toteuttaa omat unelmani. Kaikki on järjesteltävissä, jos näkee vaivaa. Kaikki on omissa käsissämme. Pystymme luomaan oman maailmamme, kun pysähdymme ajattelemaan avoimesti, poiketen normeista. Aseta päämäärä, ja kysy itseltäsi, mitä sen saavuttaminen vaatii. Kun on selkeä päämäärä, mitä kohti kulkea, energiaa ei mene niin paljoa hukkaan, kuin haahuillessa päämäärättömästi.

Olkoon haaveena vaikka ulkomaanmatka, laskuvarjohyppy tai oman yrityksen perustaminen, pahimpana vastuksena on yleensä oma mieli, sekä oppimamme ajatusmallit. Jokainen meistä on oman elämänsä taiteilija, joka pystyy värittämään oman taulunsa niin värikkääksi, kuin ikinä haluaa. 

Ella

comments powered by Disqus