perhe

Isänpäivä uusioperheessä?

Eilinen oli se päivä vuodesta, jolloin isiä muistetaan kautta maan. Poikani isä asuu kauempana ja usein, kuten tänäkin vuonna, isänpäivästä osa menee pojan matkustaessa kohti kotia isänpäivän vietosta. Hän oli tehnyt eskarissa isälleen aivan ihanan ristinollapelin pelilautoineen ja nappuloineen. Ennen pojan reissuun lähtöä ei voitu olla ottamatta muutamaa erää peliä myös kotona ;) 

Mutta kuten arvata saattaa, meillä on isänpäivisin hyvinkin hiljaista, eikä tavanomaisia isänpäivä rutiineja ole oikein koskaan päässyt syntymään. Söimme mieheni kanssa aamiaista pitkän kaavan mukaan ja luimme lehteä. Riehuin myös postista saapuneiden lähetysten kanssa. Availin Desenion julisteet rullalta, ja pääsivätpä ne jo seinällekin (insta seuraajat ehkä jo huomasivat asian ;)) Eteinen näyttää nyt niin kivalta! Postista saapui myös odotettua odotetumpikin kamera, niin tai sen runko...koska taisin jättää muutaman kohdan huomioimatta kameran tilausta tehdessäni... eli en voi ottaa kameralla kuvan kuvaa, ennen kuin olen hommanut siihen vielä asianmukaisen objektin. Hyvä minä! Miten ihminen voikaan tuntea itsensä näin urpoksi?

Klo 13 maissa minun oli lähdettävä isänpäivänä autonrattiin ja pojan hakuun. Kotimatkalla pysähdyimme omien vanhempieni luo pappaa juhlistamaan. Oli kiva yllätys, kun veljeni ja hänen avovaimonsakin sattuivat samaan aikaan kyläsille. Eno on 6-vuotiaalle yksi sankareista, ja oma isäni minulle sellainen tuki ja turva. Emme pidä läheskään viikottain yhteyttä, mutta se, että tiedän hänen olevan olemassa ja puhelimen päässä, aina valmiina auttamaan, antaa tietynlaista ja hyvinkin tärkeää rauhan tunnetta. Muutenkin arvostan tukiverkostojamme aivan tappiin, sillä Jyväskylässä asuessamme, niitä ei samalla tavalla ollut.

Joskus vuosia sitten ajattelin isänpäivien ja kaikkien muidenkin juhlapyhiemme olevan lopullisesti pilalla, kun emme elä ydinperheessä. Onneksi olen kasvanut, viisastunut ja löytänyt sisäisen rauhan asioiden kanssa. Meillä on nyt tällaista ja oikein hyvä niin. 

Onko ruudun toisella puolella muita uusioperheen äitejä? Miten teillä vietetään isänpäivää?

Oletko tunnistanut itsessäsi samanlaisia fiiliksiä, mitä koin vuosia sitten?

-Vilma

ps. Kuvassa eskarilainen uusissa hiuksissaan ;)

comments powered by Disqus