arki

Mitä tehdä, kun kotityöt ei mene parisuhteessa tasan?

Olen ollut pitkään lähes ylpeä siitä, ettemme riitele kotitöistä. Minä olen tehnyt ja mies on osallistunut, minkä on osallistunut.

Tämä on ollut ok useamman vuoden, mutta viimeisen puolen vuoden aikana olen huomannut, että hommien tekeminen yksin on alkanut ottaa päähän. Toinen viettää vapaa-aikaansa tv:n ääressä, nurmiolla tai ystävän illanistujaisissa ja minä kiillotan kodin hanoja, että niihin kehtaisi edes sormella koskea.

Tilanne ei ole tuntunut reilulta, mutta siihen puuttuminenkin on tuntunut vaikealta. En halua olla ikävä ihminen tai nalkuttava akka, mutta muutosta halusin, sillä huomasin epäreiluuden kotitöissä heijastavan suoraan siihen, mitä toisesta ajattelin ja miten "auki" toiselle olin.  

Tilanne ei ole tuntunut reilulta, mutta siihen puuttuminenkin on tuntunut vaikealta

kotitöiden jakaminen parisuhteessa, kiistelyä kotitöistä

Se miten tilanteeseen ajauduttiin on meidän molempien syytä. Ensimmäiset yhteiset vuodet tilanne oli tosiaan ok ja ajattelimme, että minä siivoan, koska minä tahdoin puhtautta enemmän ja miehelle välttäisi vähän epäsiistimpikin asumus. Olen myös aika toimelias, enkä ole apua pyydellyt ja aina en ole sitä edes halunnut. Olen kokenut, että on melkein helpompaa tehdä asiat itse, kuin kysellä muilta jeesiä tai selittää toiselle miten jokin asia tehdään.

Ehkäpä miehenikin ajatteli tilanteen olevan näin ok...ja niinhän minäkin luulin, kunnes viime aikoina olen useamman kerran hätkähtänyt suoranaiseen vitutukseen siitä, että toinen on voinut asua kodissamme vuosia, eikä hänellä ole käryäkään suurimmasta osasta kotitöistä....kotitöitä, kun on muitakin kuin pyykkien levittely narulle tai tiskikoneen täyttö. 

Kymmenen vuotta sitten nykyinen tilanteemme olisi ollut minulle varmaankin erittäin ok. Olin höösaava ja nautin, kun sain olla uuttera kodin hengetär huolehtien muista ja unohtaen itseni. Iän myötä huomaan tulleeni itsekkäämmäksi ja ajattelen, että on se nyt kumma, jos sukupuoli määrittää sen, miten paljon sen luutun varressa aikaa vietetään. Enää minua ei voi sulloa perinteiseen malliin, jossa äiti hoitaa kaiken. Uskon  lapsen kanssa yksin asuttujen vuosien vaikuttaneen tähän suuresti.

Enää minua ei voi sulloa perinteiseen malliin, jossa äiti hoitaa kaiken

kotitöiden jakaminen parisuhteessa, kiistelyä kotitöistä

Mutta niinkuin "Päivä mun kanssa" - postauksessa kirjoitin, arvostan parisuhteessamme sitä, ettei tällaisista asioista, kuten kotityöt tarvitse tehdä valtataistelua.

Kotitöiden jakaminen kärjistyi kohdallamme siihen, että vinkkailin usein nukkumaan mennessämme, mitä kaikkea mies voisi vapaapäivillään kotona hoitaa. Huomasin miehen ärsyyntyneen vihjailuista ja itsellenikin tuli kurja fiilis.

Toisaalta kiukutti, että mies ärsyyntyi vinkkailemistani yhteisistä kotitöistä, vaikka tiesin hänen tekevän ne. Ja toisaalta ymmärsin hänen kiukun, kyllä minuakin ottaisi päähän, jos joku luettelisi minulle, mitä kotitöitä minä voisin vapaapäivänäni tehdä. Olenhan aina nauttinut siitä, että olen saanut tehdä niitä spontaanisti fiiliksen mukaan, kenenkään niihin puuttumatta. Mutta siinä pakastimen sulatuksista ym. muista hommista vihjaillessani tunsin myös huonoa omaatuntoa, että toimin tavalla, jolla en haluaisi. En halua olla ikävä ihminen, joka sanoo, mitä toisen pitää milloinkin tehdä. Eihän se voi olla toimiva ratkaisu tasavertaisessa parisuhteessa? Tai ainakaan minä en halua sitä "käskyttäjän viittaa" harteilleni ottaa.

Huomasin kuitenkin miettiväni kotitöitä ja niiden jakamista taas seuravana päivänä. Laitoin miehelle ystävällisen viestin, johon kirjoitin mitä kaikkea kotona täytyy tehdä ja kuinka usein. Heitin pallon siis täysin hänelle.

Hän saisi keksiä ja päättää, miten me nuo kaikki luettelon kotityöt jatkossa yhteisesti hoidamme. Kun palasin työpäivän päätteeksi kotiin, olin ennättänyt unohtaa koko aamuisen kotityöluettelo viestini. Vähintäänkin siis yllätyin, kun minua vastassa odotti mies wordilla kirjoitetun listansa kanssa. Siinä listassa ne nyt lukevat, mustaa valkoisella, kotityöt ja kuka tekee mitä ja milloinkin.

En olisi koskaan uskonut, että lähdemme kokeilemaan tällaista, mutta toisaalta lista on selkeä ja tiedättekö, se antaa minulle kokonaisia vapaapäiviä kotitöistä, joita en itse ole osannut ottaa. 

Jos kotityöt ei ole ollut mieheni vahvuus aiemmin, on hänellä kuitenkin monia muita vahvuuksia, kuten taito kuunnella ja pyrkiä ratkaisukeskeiseen ajatteluun. Onhan tuo kotityölista nyt vähän hassu, mutta mielestäni siinä on myös jotain hellyyttävää. Siihen kiteytyy mielestäni paljon halua osoittaa se, että hänkin haluaa löytää ratkaisun ja kantaa kortensa kekoon.

Ehkä tuon listan avulla kaikki aiemmin vieraiksi jääneet kodinhoitotoimenpiteet tuntuvat konkreettisimmilta ja helpommin haltuunotettavilta. Ja ehkä meillä aina pitää olla jokin lista, mitä tuijottaa. Kun viimeiset puoli vuotta tuijotimme ruokavalioitamme, nyt tuijotamme kodinhoitovuorojamme. 

Niin ja tiedän jo nyt, kun yhdistää miehessäni asuvan tarkkuuden ja luutun, on hänen siivousjälkensä taatusti parempaa kuin mihin olen itse koskaan yltänyt. 

Miten te jaatte kotityöt parisuhteessa? Oletteko kokeilleet listaa, johon kotityöt olisi jaettu mustaa valkoisella molemmille tasan?  

Toivekkaana tasapuolisempaa kodinhoitoa odottaen,

Vilma