arki

Kun on pakko opetella sanomaan EI

Viime viikonlopun jälkeen huomasin, että kaipaan pysähtymistä ja tyhjiä kalenterin sivuja enemmän kuin mitään muuta. Olen kokenut saavani vahvasti ohjelmoidusta vapaa-ajasta mukavaa vastapainoa arkiselle aherrukselle ja olen toki saanutkin, mutta liika on liikaa.

Kesä on pitänyt sisällään paljon kaikenlaista menoa ja meininkiä. Olen nauttinut kaikesta suunnattomasti ja organisoinut jatkuvasti ajankäyttöä siten, että ennättäisin mukaan kaikkeen, mihin minua on pyydetty. Kaikkeen en ole silti ennättänyt ja niissä hetkissä olen kokenut huonoa omatuntoa poissaolostani.

Viime viikonlopun jälkeen huomasin, että kaipaan pysähtymistä, hiljentymistä, aikaa omille ajatuksille ja tyhjiä kalenterin sivuja enemmän kuin mitään muuta

kun on opittava sanomaan ei, harjoittelen ei n sanomista

Tiedostan olevani ihminen, joka nauttii sosiaalisista tilanteista, mutta niiden vastapainoksi tarvitsee yksinoloa, hiljaisuutta sekä tilaa omille ajatuksille. Tänä kesänä olen laiminlyönyt näitä perustarpeitani lähes viikottain. Nyt huomaan, että viime aikoina uudet merkinnät kalenterissa ovat saaneet minut pikemminkin huokailemaan oman ajan puutetta kuin hihkumaan riemusta.

Empiessäni kerran erääseen tapahtumaan osallistumista, sain palautetta, että jaksaminen on vain asenne kysymys. Ja onhan se osittain niinkin. Aiemmin minä olinkin lähes liian taitava tukahduttamaan tarpeitani ja painamaan eteenpäin pelkän asenteen voimalla. Olen tietoisesti pyrkinyt siitä pois, sillä se jos mikä, on terveydelle haitallinen tapa elää. En myöskään halua olla ihminen, joka menee paikasta ja riennosta toiseen vain asenteella suorittaen. Haluan olla ihminen, joka elää hetkessä siitä nauttien ja sitä vahvasti aistien.

Sen sijaan, että syyttäisin tilanteestani kuitenkaan ympäristöni, on minun käännettävä katse omaan napaani ja otettava tiukempi ohjastuntuma omaan ajankäyttööni. Itsensä johtaminen ja ajankäytön hallinta ovat nykyihmisen tärkeitä taitoja ja olen mielestäni kehittynyt niissä runsaasti viimeisten vuosien aikana (kiitos siitä mm. YAMK opintojen) . Mutta huomaan, kun kyse on ollut vapaa-ajastani sekä kaikista mukavista menoista, tarvitsen vielä harjoitusta! Osaan kyllä järjestellä sekä organisoida niitä, mutta aikaa riittävälle palautumiselle ja rentoutumiselle en ole osannut ottaa.

Minun täytyy oppia sanomaan EI ja opittava elämään kieltäytymisten kanssa ilman huonoa omatuntoa

ei n sanominen on vaikeaa, kun on opittava sanomaan ei

Mitä minun pitäisi siis tehdä? Minun täytyy oppia sanomaan EI ja olla kokematta siitä huonoa omaatuntoa. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta harjoitellaan! 

Tämä viikonloppu olkoon ensimmäinen harjoituskappaleeni. Peruin ystävän paljubileisiin menon, reissun Kiteelle Marimekkoon sekä bloggaajapäivään osallistumisen Bomballa. Aivan kotoiluksi viikonloppu ei kuitenkaan päässyt kääntymään, sillä olemme olleet vanhempieni luona auttamassa ponien hoidossa heidän reissunsa ajan. Jos olisin jatkanut kesäistä tapaani kalenterin järkkäilyn suhteen, olisin keinotellut viikonlopun siten, että olisin osallistunut kaikkeen edeltä mainittuun ainakin puolittain. Uskon kuitenkin nauttineeni riisutusta viikonlopusta paljon enemmän, vaikka samaan aikaan tiedän, että olisin rakastanut olla mukana niin paljuilemassa, Marimekossa kuin Bomballakin.

Vähemmän on kuitenkin liene enemmän myös ajankäytössä. Kun raivasin kalenteriani, minun ei ole tarvinnut olla puolittain missään ja aikaa perheen kanssa on ollut runsaasti. Olen saanut keskityttyä yhteen asiaan kerrallaan ja se, jos mikä tekee hyvää sisäiselle tasapainolleni. Ja ehkä ensi viikonloppuna voisimme olla ensimmäisen kerran pariin kuukauteen vain kotona?

Onko sinusta haastavaa kieltäytyä mukavista vapaa-ajan menoista? Ja kuinka usein sinä tarvitset viikonloppuja, kun olet vain kotona?

terkuin, 

Vilma