asuminen

Me muutetaan!

Uusi vuosi, uusi kaupunki.

Olen useamman kerran kirjoittanut, miten haaveilemme omasta kodista Joensuussa. Palasimme Joensuuhun synnyinseuduilleni 4-vuotta sitten ja on tuntunut ihanalta asua lähellä tukiverkostoja. 

Vaakakupin toisella puolella on ollut jatkuvasti taloudellinen epävarmuus, jota omistusasuntoni Jyväskylässä on aiheuttanut. Asiat asunnon kanssa ovat onnekseni menneet hyvin ja tärkeintä on ollut, että vuokralaiset ovat huolehtineet velvollisuuksistaan ja vuokran maksusta. Mutta mitä ihmettä olisin tehnyt, jos näin ei olisi tapahtunut? ... en ole mikään asuntosijoittaja...en todellakaan. 

Uusi vuosi, uusi kaupunki

uusi koti jyväskylässä, by vilma
by vilma, by vilma koti

Jos joskus, niin viime viikkoina aivoni ovat tehneet töitä taukoamatta. Asuntoni taloyhtiössä on alkamassa suuret remontit, jotka koskettavat myös minun asuntoani. Asunnon vuokraaminen tulevan vuoden aikana tulisi olemaan haastavaa ja asunnon tyhjänä pitämiseen meillä ei ole yksinkertaisesti varaa. Vuosi sitten yritimme myydä asuntoa, mutta luonnollisesti tuleva putkiremontti karkotti ostajakandidaatit.

Taloudelliset seikat huomioiden olemme päättäneet palata vanhaan kotiimme Jyväskylään. Päätöstä vauhditti nopeasti selkenevät työkuviot, mieheni polttava halu muuttaa pois Joensuusta sekä poikani matka isänsä luo lyhenisi 99%.

Tuntuu myös huojentavalta, että asunnon kanssa kytenyt jatkuva stressi on tipotiessään, eikä meidän tarvitse tinkiä elämän laadusta. Saamme unohtaa myös asuntoilmoitusten selailun, meillähän on jo mieluinen oma koti!

Meillähän on jo mieluinen oma koti!

by vilma, koti
by vilma koti

Täysin yllättäen ajatus paluusta ei kuitenkaan tullut

Täysin yllättäen ajatus paluusta ei kuitenkaan tullut, sillä olemme usein leikkineet ajatuksella palata Jyväskylään. Olemme usein innostuneet hurjasti, mutta sitten olen hiljentänyt sisäisen intoilijani ja ajatellut ettei olisi lasta kohtaan oikein pomppia kaupungista toiseen. Pojalla menee täällä koulussa hyvin, paras ystävä löytyy muutaman kilometrin päästä ja mummot ovat kiven heiton päässä. Repisinkö lapsen taas irti elinympäristöstä? 

Vuosi sitten olin kirjoittanut erään postauksen loppuun asuntoasioistamme näin: Oletko huomannut elämässä saman kuin minä, että jokin asia saattaa tuntua menevän päin honkia, mutta jälkikäteen katsottuna, olikin juuri parasta, että se meni niin!? Haluan uskoa, että mulle käy tän omistusasuntonikin kanssa juuri näin! ♡

Tähän vuosi sitten kirjoittamaan lauseeseeni kiteytyy paljon koko elämän filosofiaani. Vaikken usko mihinkään suuren voimaan, enkä oikein mihinkään muuhunkaan kuten realitysarjoihin, horoskooppeihin tai jumaliin...niin siihen haluan uskoa, että kaikella on tarkoituksensa. Ja vaikkei oikeasti olisikaan, niin silti siihen uskominen on kannattanut, ihan vain oman sisäisen rauhan saavuttamiseksi.

Nyt kun asiaa on työstetty hieman yli viikko, olemme tulevasta muutoksesta mahdottoman innoissamme. Tuntuu kuin olisimme saaneet käännettyä hankalan asian voitoksemme. Jännittävintä oli kertoa muutoksesta pojalle. Hänen reaktionsa yllätti minut todella, se ei ollutkaan surun sekainen, vaan pikemminkin hyviä ja huonoja puolia tuumiva. Tuntui hyvältä, kun sain kertoa, taloyhtiössämme asuvan edelleen samat kaverit kuin neljä vuotta sitten ja että pojan tuleva koulu näkyy parvekkeeltamme.

1.1.2019 olemme siis jyväskyläläisiä. Asumme kerrostalo kolmiossa, hissitalon ylimmässä kerroksessa ja katselemme lasiteltulta parvekkeeltamme kohti Laajavuoren kauniisti valaistuja hyppytorneja. Itse palaan vanhaan työpaikkaani, jolle on avattu uudet tilat elokuun alusta. 

Ja samalla, kun sanomme heippoja Joensuun päässä, tiedän että Jyväskylässä on useita ihania ystäviä meitä odottamassa  ♡

Voisiko uuteen kaupunkiin muuttaminen paremmalta tuntuakaan?

- Vilma

ps. Remontoin asunnon 6- vuotta sitten mieleisekseni, mutta huomaan makuni pintojen suhteen muuttuneen melkoisesti. Nyt ajaudun toistuvasti selailemaan tapetteja ja miettiväni, mitä keittiön pähkinänä loistaville pinnoille voisi tehdä. Onneksi pinnat ovat kuitenkin siistit, ettei remonttia ole välttämätön aloittaa heti, vaan sitten kun aikaa ja energiaa sille liikenee.