Mietteitä äitiydestä

Huomenta <3

Olen aikaisin ylhäällä kirjoittamassa. Halusin herätä ajoissa, siinä toivossa, että saisin tunnin kirjoittaa keskeytyksettä, ennen kuin poikani kömpii ylös ja toivottaa unen tokkurassa hyvää huomenta. Tulevana viikonloppuna vietämme poikani 6-vuotis syntymäpäiviä, hän on odottanut juhlia kuin kuuta nousevaa. Juhlat ovat pojalleni iso juttu ja samaan aikaan minä täytän äitinä 6-vuotta. Pohdin illalla ennen nukahtamistani omaa matkaa äitinä sieltä ensi hetkistä tänne 6-vuotis juhliin saakka.

Juhlat ovat pojalleni iso juttu ja samaan aikaan minä täytän äitinä 6-vuotta

Olen aina pitänyt lapsista hurjan paljon, niin paljon, että olen opiskellut sosionomiksi ja toiminut koko työurani lastentarhanopettajana. Kesken sosionomi opintojeni tulin raskaaksi ja sain poikani. Olin vielä aika nuori, 20-vuotias, mutta koin olevani valmis äitiyteen, niin valmis kun siihen nyt voi olla.  Kuvitelmani vauva-arjesta olivat ennen lapsen syntymää hyvinkin vaaleansiniset. Pilvilinnat saivat nopeasti kyytiä, sillä emme nukkuneet kunnolla 2-vuoteen. Pahimpina öinä laskin herätyksiä tulleen 8 per yö. En ymmärrä miten siinä tokkurassa suoritin opintoni loppuun ja tein töitä.

Vuosien myötä olen oppinut, että äitiyden tunnekirjoon mahtuvat kaikki värit, tummimmista vaaleimpiin. Myös huonosti nukutun yön jälkeen poikani sai hymyni herkeämään hauskuutuksillaan. 2-vuotiaana poikani alkoi nukkumaan paremmin, ja tuntuu, että siitä lähtien vuodet ovat vierineet aina vain nopeammin.

Se mikä on säilynyt, on huoli omasta lapsesta

Se mikä on säilynyt, on huoli omasta lapsesta. Kun poikani syntyi, siitä lähtien olen ollut huolissani. Kun hän oli vauva, olin huolissani, jos hän ei nukkunut tai jos hän nukkui liikaa. Huolien aiheet ovat vuosien varrella muuttaneet muotoaan, mutta tietty huoli sisälläni on pysynyt. Tällä hetkellä olen huolissani esikoulun aloittamisesta uudessa paikassa, ja siitä miten siellä lähtee sujumaan. En tuo huoltani muille ilmi, mutta sisimmässäni se on. Ehkä huoli on jokin rakkauden ilmentymä ja kuuluu olennaisesti äitiyteen.

Haluaisin kasvattaa pojastani itsevarman, empaattisen ja toisia kunnioittavan ihmisen. Toivon, että hän osaisi tehdä elämässä sellaisia päätöksiä, jotka tekevät hänet onnelliseksi. Toivon myös, kun elämä potkii päähän, hän voisi tulla äidin luo kertomaan huolensa. Ja vaikka miten häntä kasvatan ja luotsaan, hän kasvaa omanlaisekseen persoonakseen, omaksi ihanaksi itsekseen.

Uskon ettei äitinäkään olla koskaan valmiita, vaan äitinä kasvu jatkuu läpi elämän ja muuttaa muotoaan lapsen varttuessa

Lapsen tehtävä ei ole täyttää vanhempansa unelmia, vaan omiaan. Uskon ettei äitinäkään olla koskaan valmiita, vaan äitinä kasvu jatkuu läpi elämän ja muuttaa muotoaan lapsen varttuessa. Ja kuinka vanha poikani tuleekaan olemaan, hän on silti aina se minun pieni palleroni :)

Huomenna meillä siis juhlitaan 6-vuotiasta oikein urakalla ja tämä päivä on pyhitetty juhlavalmisteluille. Leivon itse juhlille jonkin verran, mutta täytekakun tilasin ensi kertaa valmiina.

Nyt myös tuleva 6-vuotias heräsi uniltaan, joten arjen askareet odottavat minua, pian 6-vuotiasta äitiä ;)

- Vilma

comments powered by Disqus