lifestyle

Miten olemme sopeutuneet uuteen kotikaupunkiin?

Kun perhe muuttaa kaupungista toiseen, ei ole itsestään selvää, että sopeutuminen kävisi käden käänteessä.

Myös itse jännitin ja osittain jännitän vieläkin, kuinka elämämme tulee ajautumaan uomiinsa.

Olemme asuneet Jyväskylässä tällä erää pian neljä viikkoa. Ensimmäisen viikon olimme kaikki lomalla, jonka jälkeen minä suuntasin töihin ja poika kouluun. Viime viikolla myös mies aloitti työt, joten nyt olemme päässeet maistamaan myös ihka oikeaa arkea uudessa osoitteessa.

Olemme asuneet Jyväskylässä tällä erää pian neljä viikkoa

by vilma, sopeutuminen jyväskylään

Koen, että meille kaikille kaupunkiin sopeutuminen on ollut ja on edelleen omanlaisensa prosessi. Itsestäni tuntuu, kuin olisimme tipahtaneet vain eri ympäristöön jatkamaan tuttua elämäämme. Tunnen täältä paikat, ihmisiä ja myös monet muistot yhdistyvät näihin maisemiin. Pojalle sopeutumisessa olennaista on ollut sulahtaminen koulumaailmaan ja ainakin juuri nyt näyttää siltä, että se on sujunut paremmin kuin osasin haaveillakaan. Mies, jolle tämä ympäristö on vierain, kokee edelleen, että olisimme vain käymässä täällä. Ehkä asian sisäistämisessä voi tosiaan vierähtää tovi.

Mutta vaikka koen, että kokonaisuudessaan sopeutumisemme on hyvässä vaudissa, silti samaan aikaan huomaan muuton ja ympäristön muutoksen vieneen hurjasti energiaamme. Jos ennen heräsin viikonloppuisinkin kello 5, kello 6 maissa, nyt tarvitsen unta enemmän.

Myös kodinsisustuksen keskeneräisyys ja alituinen ajatustyö sen loppuunsaattamiseksi saa olon veteläksi. Viime viikonloppunakin valitsimme pari hyvää dokumenttia tapetoinnin sijaan. Ei lainkaan tapaistamme. Mutta kun keho kaipaa lepoa, sitä on kuunneltava. 

Tunnen täältä paikat, ihmisiä ja myös monet muistot yhdistyvät näihin maisemiin

by vilma
by vilma
by vilma

Moni teistä on kysellyt myös Topin sopeutumisesta uuteen kotiin. Pahinta olisi ollut, jos Topi olisi alkanut merkkailla nurkkia tai repimään teksiilejä. Onneksemme mitään sellaista ei ole tapahtunut. Topi päivystää päivät terhakkaana kerrostalon ikkunoista aiempaa laakeampaa maisemaa katsellen ja on tyytyväinen kun ruokaa, vettä ja rapsutuksia on tarjolla. Jopa pientä miehistymistä on havaittavissa, sillä Topi on antanut meidän nukkua viime aikoina yömme ilman herätyksiä! 

Mutta jos sopeutumistamme Jyväskylään jotenkin tiivistäisi, niin se on sujunut oikein hyvin, mutta kyllä se on vienyt energiaakin! Ja nimenomaan sitä tiedostamatonta energiaa! 

Tykätään kuitenkin kaupungista ja sen ilmapiiristä valtavasti. Kaupunki on nuorekas ja ihmiset, niin lapset kuin aikuisetkin ovat olleet vastaanottavaisia meille uudisasukkaille. Saimme molemmat hyvät työpaikat ja poika on viihtynyt koulussaan. Ei kait asiat siis tämän paremmin voisi ollakaan?

Ja eiköhän se rullalla odotteleva tapettikin saada vielä taputeltua tuonne seinälle ja sisustus hiottua omaa silmää miellyttäväksi! 

Onko sinulla kokemusta uuteen kaupunkiin muuttamisesta ja sinne sopeutumisesta? Oletko huomannut saman kuin minä, että vaikka kaikki sujuisikin mallikkaasti, vie ylipäätään ympäristön muutos pirusti energiaa?

Vilma