perhelifestyle

ONNELLISEN ELÄMÄN ONGELMA | & uusi Letterboard

Tiedätkö tunteen, kun joskus vain kiristää astetta enemmän. Mulla päivän kriittisin hetki kitetytyy siihen, kun palaan töistä kotiin.

Olen joskus nauranut, että tarvitsisin jonkin pimeän ja hiljaisen pömpelin, jossa hengittää ja ajatella, ennen kuin astun kotiovesta sisään. 

Työni on todella mielekästä ja päivä töissä voi olla 10+, mutta kun tulen kotiin ( ja toisinaanhan en ehdi sisäänkään) ja vastaani juostaan kera 10 asian, toiveen ja pyynnön alkaa toisinaan ottamaan päähän. Tuntuu, että odottamani lepo vaihtuukin entistä pidempään To Do -listaan, jolle ei loppua näy.

Tuntuu, että odottamani lepo vaihtuukin entistä pidempään To Do -listaan, jolle ei loppua näy

letterboard, home decoration, white home, valkoinen koti, koti, keittiö
letterboard, home decoration, white home, valkoinen koti, koti, keittiö

Ärsytyksen lisäksi soimaan itseäni siitä, etten saisi tuntea ärsytystä, minullahan on kaikki rikollisen hyvin.

Multihuipentuma viime viikolta oli, etten ennättänyt edes takkia riisua, kun minulle oli esitelty kirpputorille vietävät tavarat, leluluettelo hintoineen, mitä kirpparilta saaduilta rahoilla sitten ostettaisiin ...ja taisipa mieskin kerrata siihen väliin päivän viihdeuutiset...kuka meni naimisiin ja kenen kanssa...?! 

Samalla, kun tunnen nutturan kiristyvän päässä, samalla tunnen huonoa omatuntoa. Miksi ärsyynnyn siitä, että minua on odotettu ja minulle halutaan kertoa päivän kuulumiset? Toisinaan ärsytys saa minusta vallan ja loppuilta menee hieman hermopinnassa huomioiden pieniä epäkohtia, jotka koen, että juuri minun pitäisi saada välittömästi hoidettua. Näinä iltoina mieleen tulee myös sijoitusasunnon putkiremontti, koulun tulevat projektit, ym. sellaiset asiat, joille en siinä hetkessä voi yhtään mitään. Ärsytyksen lisäksi soimaan itseäni siitä, etten saisi olla ärsyyntynyt, minullahan on kaikki rikollisen hyvin.

Eniten inhoan sitä rumaa puolta itsessäni

Eniten inhoan sitä rumaa puolta itsessäni - en millään haluaisi, että minustakin löytyy takakireä hampaiden välistä sihisijä. Se miksi haluan kuitenkin kirjoittaa tästä on se, että nämäkin päivät osa elämää. Uskon, että jokaisella meistä on ne omat ärsytyksen kipupisteemme ja jokaisella meistä on puolia, joista emme pidä. Nykyään peräänkuulutetaan tsemppiä ja positiivista asennetta, jotka nykyopin mukaan voisi itse valita ja vaihtaa kaikki ikävät tunteet "parempiin" ,  kuten iloon ja riemuun. Luin hiljattain kuitenkin mielenkiintoisen artikkelin siitä, kuinka vahingollista negatiivisten tunteiden jatkuva sivuuttaminen voi olla. Myös ne tunteet tarvitsee tuntea pois, palautuakseen tasapainoon.

Täällä tasapainoon palauduttiin niinkin yksinkertaisella tavalla kuin avaamalla suu ja kertomalla mikä mättää...mutta miksi sitä piti viivyttää iltaan saakka? ... No koska yritin vaihtaa ajatuksia positiiviseen, huomata hyvän, lopettaa ärsytyksen omin avuin... usein onnistun siinä hyvin, mutta nyt kuplintaa ei saanut rauhoitettua ennenkuin oli pakko myöntää miten pieni ja omalla tavallaan ihanakin arkinen asia oli saanut kuppini nurin. Onnellisen elämän ongelma kertakaikkiaan. 

Viime viikkoinen ei ollut ensimmäinen, eikä varmasti viimeinenkään kerta, kun informaatiotsunami hyökkää kimppuuni tuulikaapissa. Useimmiten selviän niistä kunnialla, mutta viime viikolla tunteet ottivat vallan. Kaunis pyyntö siitä, että saisin riisua takkini rauhassa on kuitenkin lähetetty. 

Yksinkertaisuutta, tasapainoa ja perskektiiviä - ne ovat asioista, joita elämältäni toivon ja joita arvostan myös muissa ihmisissä. Nyt tankkaan samomaa kuvissa näkyvästä uudesta Letterboardistani, jolle löytyikin paikka keittiöstä olohuoneen sijaan. 

Mitkä asiat onnistuvat ärsyttämään sinua yhä uudelleen ja uudelleen? Oletko kuten minä ja inhoat ärsytyksen tunnetta niin paljon, että yrität työntää negatiivisia ajatuksia viimeiseen asti pois? 

- Vilma

comments powered by Disqus