uusi alku

Mielen seikkailua

Hei, pitkästä aikaa !


Mitä voi tapahtua, jos elämässä on liikaa kaikkea ?
Muuttuu lopulta toimimattomaksi ja hajoaa: moottoria huudatetaan, mutta öljyjä ei vaihdeta eikä todellakaan tankata. Välillä tulee kuitenkin liiankin rauhaisaa ja on vain hauskaa olla kaarnalaivan kyydissä, karkuteillä kaikesta. Nukkua rauhassa aaltojen keinutellessa, kunnes katsoo ympärilleen: missä helv**issä mie oikein olen? Vaeltamassa ääripäästä ääripäähän, yliaktiivisuudesta passiivisuuteen ja päinvastoin. Tavoitteiden kadottajana sekä niiden löytäjänä.  

Kirjoittaminen on elämän purkamista sanoiksi ja itselle osa monimutkaisten asioiden ymmärtämistä. Starttaan tätä blogia uudelleen, määränpäänä poistaa se turhista turhin: julkaisemisen pelko. Siihen auttaa ainoastaan julkaiseminen, eli toisinsanoen nykyisyyden hyväksyminen. Katsoo omia tekstejään sitten myöhemmin millä silmällä tahansa. Aktivoituminen tarkoittaa minulle myös sitä, että opettelen olemaan 'minä' ilman kompromisseja. Epävarmuuden huntujen naaman edestä pois ottamista. Elämän selkiyttämistä (vaikka kristallinkirkkaaseen elämään aina lopulta kyllästyy), kunnes vuoristoradan alamäki nappaa mahan pohjasta kiinni ja taas mennään. Sitä odotellessa.

Kun olen varma, olen varma. Nyt julkaisen tekstiä, jonka kirjoittaa tämänhetkinen minä ja hyväksyn sen kasvuprosessina. Jonkinlainen epävarmuuden köyttämä mieli on nyt raotettu. Tyytymättömyys omaan tekemiseen ajaa aikuista ihmistä ahtaalle, minkä tarkoitusta en tänä päivänäkään osaa tarpeeksi ymmärtää. Varmistunut olen ainoastaan siitä, että jokainen elämän osa-alue on muuttuvaa ja sen ytimenä toimii se miten itse oman maailmansa näkee ja lisäksi miten se sijoittuu, soveltuu ja sitoutuu muiden maailmoihin. 

Tarkoitus ei ole synkistellä, vaan ihmetellä ja valita itselle sopivia reittejä. Eteenpäin pääsee vaikka hapankorppu -tiedätte kyllä missä- poikittain, tai vaihtoehtoisesti meditatiivisen hyvällä ololla joka valtaa tilaa ja säteilee sisältä ulos. Aikaa on ja jokainen pääsee eteenpäin valitsemallaan tavalla. Aina riittää tunteja ja minuutteja stressata pieniä asioita, vaikka stressaamisella itsessään ei ole vuosien päästä enää merkitystä. Pikemminkin ainainen stressi saattaa jopa kaduttaa myöhemmin sen rajoittavan otteen myötä.

Voisin lisätä tähän kirjoitukseen tuhansittain voimaannuttavia sanontoja ja lausahduksia viisaammilta. Päädyn kuitenkin ainoastaan toteamaan, että nuoruus on välillä päättömänä (nimenomaan päättömänä) kanana juoksemista ilman varmistunutta suuntaa ja varmuutta. Sekin on jossain mielessä ihan hyväkin asia. Melkein uskallan todeta ajatteluni monipuolistuneen erilaisissa päänsisäisissä mielipidetaisteluissa, kun haluaa ja seuraavaksi ei halua. Se on varmaa, että yksikään elämäntilanne tai kokemus ei ole turha tai merkityksetön.

Sekaisin, mutta terveen mittakaavassa: täytyyhän mielen kuopatkin tutkia, mutta miten niistä noustaan?  Mitä ne merkitsevät ? Voimaa, tulevaisuuden vahvuutta, mikä auttaa ottamaan vastaan kaiken. Bring it on elämä. Kyllä mä sua aidosti rakastan. 

Postaus täynnä metaforia ja mutkia, mutta sellaista elämä välillä on: mysteericocktail, jossa kaikkea sekaisin sopivassa suhteessa. 

❤ ❤ ❤