Pikkuleivät ja keksit

Hongberskat

Herkulliset hongberska-pikkuleivät

Keväällä törmäsin tutulta kuulostavaan pikkuleipäreseptin nimeen ja niinpä laitoin Googlen laulamaan, sillä mielessäni pystyin maistamaan tämän kanelisen herkun. Reseptiä en löytänyt enkä edes reseptin nimen (mielestäni oikeaa) kirjoitusmuotoa, mutta sitten tajusin ohjeen löytyvän mummoni reseptien joukosta, sillä hän leipoi näitä herkkuja ollessani pieni. Soitto mummille ja muutamassa minuutissa tuo kultaakin arvokkaampi resepti oli raapustettu pienelle paperilapulle talteen! Mummini on leikannut reseptin talteen ikivanhasta vintiltä löytyneestä Kotiliesi-lehdestä vuosikymmeniä sitten ja se lienee julkaistu alunperin joskus 1940-1960-luvulla. Ohje on Kotilieden jutun perusteella hämeenlinnalaista alkuperää. Kiitos mummilleni tämän reseptin tallentamisesta ja meille lapsenlapsille leipomisesta, on upeaa päästä jatkamaan perinnettä omassa keittiössä. Yksi lapsuusmuisto on nyt visusti tallennettu tulevien vuosikymmenien leivontahetkiä varten ja ehkäpä se päätyy myös tämän blogin lukijoiden käyttöön.

n. 80 pikkuleipää

  • 200 g voita
  • 200 g sokeria
  • 1 kananmunan keltuainen
  • 1 rkl tummaa siirappia
  • 1 tl kanelia
  • 2 tl ruokasoodaa
  • n. 4 dl vehnäjauhoja

Sulata voi ja jäähdytä se. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jäähtyneen voin joukkoon keltuainen sekä kuiva-aineseos. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Pyörittele taikina käsissä pieniksi pyöryköiksi, taikinasta tulee noin 80 pikkuleipää. Laita taikinapallot leivinpaperoidulle pellille, älä litistä. Jätä taikinapallojen väleihin hieman leviämisvaraa. Paista pikkuleipiä 150-asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia, eli kunnes keksit ovat saaneet hieman väriä. Jäähdytä pikkuleivät ja pakkaa ne ilmatiiviiseen rasiaan, kuten peltipurkkiin. Keksit säilyisivät hyvin, mutta ne tulevat syödyiksi hetkessä. 

I-H-A-N-A-A! Nämä pikkuleivät ovat todella herkullisia. Ne ovat mureita ja vienon kanelisia, ehkä muistoissa voi palata iltapäivän kahvihetkeen tai jopa joulunalusaikaan. Liian jouluisia tai kanelisia ne eivät ole. Eikä tämmöisiä mistään kaupoistakaan saa. Pikkuleivät on helppo tehdä ja ohjetta ei kannata missään nimessä ainakaan lähteä pienentämään. Leipookohan kukaan enää nykypäivänä pikkuleipiä? Minä olen tainnut leipoa sellaisia viimeksi yli vuosi sitten (ja niiden espressokeksien ohje on luonnollisesti kirjoittamatta blogiin vielä...). Mutta jos jotain pientä kahviherkkua kannattaa kokeilla, niin tätä reseptiä suosittelen enemmän kuin lämpimästi!

Olisi hauskaa tietää pikkuleipien nimen alkuperä: onko se juonne pikkuleipiä leiponeen henkilön nimestä ja mitähän tämä mahdollinen alkuperäisleipuri on tehnyt? Oliko hän emäntä, pappilan ruustinna, pitäjän kuuluin pitokokki vai onkohan resepti tuotu tuliaisina matkoilta? Mistään omista kirjoistani tuota mainiota ohjetta en ole löytänyt ja ahkeran etsinnän perusteella sama resepti löytyi netistäkin, mutta eri nimillä. Koska nimi on varsinkin pohjoiskarjalaiseen suuhun hieman vieraampi, myös netistä löytyneet reseptit ovat saaneet mitä villeimpiä kirjoitusmuotoja. Tässä reseptissä nimi on kirjoitettu samalla tavalla kuin vanhassa Kotiliedessä, sillä pyysin mummiani sanelemaan nimen kirjain kirjaimelta kolmeen kertaan. 

Resepti on julkaistu 16.4. ilmestyneen Heilin ruokasivullani.

comments powered by Disqus