Villiyrtit

Nokkosen käsittely ja villiyrttiseminaari

Kaunista!

Osallistuin toukokuun puolivälissä Pohjois-Karjalan aikuisopiston elintarvike- ja luonnonvara-alan villiyrttiseminaariin, jossa kerrottiin villiyrttien keräämisestä ja käyttämisestä myös ravintola-alalla. Seminaarin koukkuna oli villiyrttiguru Sami Tallberg, mutta valitettavasti hän ei sairastumisen vuoksi päässytkään saapumaan Joensuuhun. Onneksi osaamista tälläkin saralla löytyy myös omasta maakunnastamme ja Samin osuus saatiin paikattua osittain hänen muistiinpanojensa ja paikallisen villiyrttejä käyttävän ravintolan, Utran Uittotuvan, keittiömestarin johdolla. Villiyrttien tunnistamisesta ja käytöstä kertoi myös aikuisopiston opettajat ja yleensäkin marjoista ja sienistä Arktisten Aromien toiminnanjohtaja. Erittäin antoisa ja mielenkiintoinen päivä, vaikka Samia ei pääsytkään tapaamaan, pieni villiyrttikipinä oli sytytetty tähänkin tätiin. Samalla kun mutustin voikukanlehteä ja jotain muuta villiyrttiä, ajattelin että kyllähän tässä pitää itsekin vähän petrata ja tutustua ilmaisiin luonnontuotteisiin, joita on meidänkin tilukset maalla täynnä! Niinpä toukokuun lopulla pääsin käymään maalla pitkän tauon jälkeen ja sain katsastettua että mitäs kaikkea sieltä luonnosta löytyykään. Ketunleipiä, kuusenkerkkiä, maitohorsmaa, voikukkaa, nokkosia... Kyllä! Tästä lähtee!

Sankollinen superia!

Ensimmäisenä usutin vähemmän siitepölyallergiasta kärsivän pikkuveljeni keräämään mummolan pihasta sankollisen nokkosia, sillä ajattelin niiden olevan sopivan helppo ja turvallinen kasvi ensikertalaiselle villiyrttikokkaajalle. Nuoria nokkosenversoja kerätään puhtaalta paikalta, ei koskaan esim. ulkohuussin takaa. Nokkosenpolttamia pelkäävät voivat käyttää hanskoja kerätessä ja myöhemmin käsitellessä voi käyttää pihtejä tai kumihanskoja. Nokkosia voi kerätä tarpeen mukaan tai sitten kerralla reilummin, jos haluaa vaikka pakastaa talven varalle, kuten minä. Jos kehtaa, niin nokkosista voi kerätä pelkät lehdetkin, mutta nopeammin sankon saa täyteen kokonaisista nokkosenvarsista. Nokkoset huuhdellaan huolellisesti runsaalla vedellä irtohiekasta puhtaiksi. Myös mahdolliset öttiäiset irtoavat samalla. Nokkoset laitetaan isoon kattilaan, jossa on tarpeeksi vettä peittämään lähes kaikki kasvit. Nokkosia ryöpätään 10 minuuttia kiehuvassa vedessä. Kaada lähes kaikki vesi pois (nokkosveden voi käyttää esim. sämpylätaikinaan) ja muussaa nokkoset pienen keitinvesitilkan kanssa tasaiseksi massaksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Jäähdytä liemi ja pullota tai pistä pieniin pakastepusseihin.

Käyttövalmista nokkosmassaa

Nokkosmassa matkasi kaupunkiin pullotettuna, josta kaadoin sitä muutaman ruokalusikallisen pieneen pakastepussiin ja laitoin pakastimeen myöhempää käyttöä varten. Nokkosta tarvitaan n. 5 ruokalusikallista litraa nestettä kohti esim. lettuja tehtäessä. Nokkosen keitinvesi käy lettujen tai sämpylöiden taikinaan, massaa voi käyttää sämpylöissä ja letuissa, hienonnettu keitetty nokkonen sopii pilkottuna piirastäytteisiin jne. pinaatin tapaan. Ohjeeni nokkossämpylöihin löytyy tästä klikkaamalla.