Pataruoat

Pataleipä / Maailman helpoin leipä (No-knead bread)

Maailman helpoin leipä

Mikäs sen ihanampaa, kuin paistaa aamupalaksi herkullinen leipä yön yli kohonneesta taikinasta ja nuuhkutella tuoreen lämpimäisen tuoksua kuulaassa syysaamussa! Eli maailman helpoimman leivän nimellä eri ruokayhteisöissä, lehdissä ja blogeissa liikkunut leipä on nyt vihdoin leivottu myös Cebicin keittiössä. Eräässä kokkausryhmässä tämä leipä on viime viikkoina niittänyt paljon mainetta sekä kunniaa ja päätin tarttua tuumasta toimeen, olihan ohje ollut surullisen kuuluisalla ja pitkällä "to do -listallani" jo muutaman vuoden. Nimensä mukaisesti tämä on todellakin maailman helpoin leipä, sillä taikina valmistuu parissa minuutissa, taikinaa ei tarvitse vaivata ja aika hoitaa loput. Leivästä tulee ihanan kuohkeaa, rapeapintaista ja nättikin se on, kuin leipomossa leivottu! Nyt jos koskaan kannattaa kokeilla itse leivän leipomista, voin taata että tämä resepti toimii! :)

1 leipä

  • 2 tl suolaa
  • 1 tl kuivahiivaa
  • 7 dl vehnäjauhoja
  • 3½ dl reilusti kädenlämpöistä vettä (n. 42 astetta)

Sekoita kulhossa kuivat aineet ja sekoita nopeasti joukkoon lämmin vesi, älä vaivaa. Peitä kulho tuorekelmulla ja jätä se tekeytymään huoneenlämpöön n. 12-18 tunniksi. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle, taittele nopeasti palloksi (älä vaivaa!) ja jätä leivinliinan alle kohoamaan vielä reiluksi puoleksi tunniksi. Laita kannellinen uunipata (n. 3 litraa) kylmään uuniin ja kuumenna uunia 225 asteessa noin puolisen tuntia. Ota pata pois uunista, nakkaa taikinapallo vuokaan ja paista leipää 30 minuuttia kannella peitettynä. Ota kansi pois padan päältä ja paistaa leipää vielä 15 minuuttia. Tarjoile hieman lämpimänä.

Tämä on varmasti paras tekemäni leipä ikinä! Olen vuosien varrella leiponut paljon erilaisia leipiä ja sämpylöitä, mutta kuohkeudessa, ulkonäössä ja ehkä maussakaan ei olla tähän aiemmin päästy. Tämä resepti jää varmasti vakiokäyttöön keittiööni. Oikeastaan ainoa pelkoni leivän suhteen oli se, saanko siitä kaunista jauhopintaista aikaiseksi. Onneksi huoli oli turha, sillä ihan normaalilla toiminnalla leivästä tuli varsin salonkelpoinen, eikä tarvinnut pelätä sitäkään, että leipä jumahtaisi sementiksi pataan. Sihahdus vain kuului, kun nakkasin taikinapallon pataan. Vein puolet leivästä vanhemmilleni maistettavaksi ja samalla annoin ohjeen isälleni, kuulemma pitää päästä hänenkin kokeilemaan tätä. Ja totesipa isäni samaan hengenvetoon, että tästä selviää varmasti tumpelompikin leipuri - tosin isä on loistava keittiössä ja häneltä olen oppinut paljon keittiöhommista, kunnon ruskean kastikkeen tekemisen muun muassa. 

Taikinaa voi tuunata erilaisilla jauhoilla, jyvillä ja leseillä, yrteillä, siemenillä tai vaikkapa valkosipulilla. Ilmeisesti mitä pidempään taikinaa kohottaa, sitä maukkaampaa siitä tulee, mutta lukemani perusteella muutamankin tunnin kohotus riittää. Pääasia on, että taikinaa ei sekoiteta kuin nopeasti sekaisin ja taikinaa ei saa missään nimessä vaivata, vaikka jauhopeukaloa syyhyttäisikin. Itse käänsin taikinan "kulmat" keskelle ja muotoilin palloksi (tosin leivästä tuli pitkulainen, vähän ciabattan näköinen, kun laitoin sen pataan). Mie paistoin leipäni keraamisessa 3,3l vuoassa, mutta pienempikin riittää eikä se isommastakaan pahastu.  Myös savipata sopii paistamiseen, kunhan vuoan on ensin liottanut vedessä halkeamisen estämiseksi. Tosin leipää vuosia leiponeet ystäväni kertoivat senkin, että patakaan ei ole välttämättömyys, mutta toisaalta se on tämän reseptin juju. 

Leipä leikattuna

Pinnasta tuli myös nätti!

comments powered by Disqus