elämänpalapeliä

Elämä kantaa

Moikka te kaikki ihanat!

Olipa ihana aurinkoinen tammikuun lauantai. Kävin tavallista pidemmällä kävelyllä ja yritin imeä itseeni jokaisen auringon tarjoaman säteen. Mulla on rehellisesti sanottuna tosi paska viikko takana. Tämä on mulle poikkeuksellista ajatella näin vielä muutaman nukutun yön jälkeenkin. Harkitsin pitkään, haluanko edes yrittää kirjoittaa blogia tässä olotilassa.

Olen kuitenkin päättänyt kirjoittaa tätä sydän auki. Ja ehkä on vaan luonnollista, että myös positiivisesti kaikkeen suhtautuvalla ihmiselläkin on niitä vaikeita päiviä, eikä niitä tarvitse yrittää kätkeä. 

Luonto on mulle parasta terapiaa.
Vaaleanpunainen hetki 💜

En aio avautua tarkemmin tähän olotilaan johtaneista tapahtumista. Päiväkirjamaista blogia tästä ei tule, vaikka olenkin päättänyt kirjoittaa tätä suojahaarniska riisuttuna. Etenkin blogin alkutaipaleella omat kirjoitusaiheet ja -tavat hakevat vielä uomiaan ja uriaan. Sitä pohtii, miten lukijat vastaanottavat, ja avaanko omaa ajatusmaailmaani kenties liikaakin, kun en kirjoittele pelkästään päivän asuvalintoja tai kynsilakkasuosituksia. Ja kaikella kunnioituksella, niillekin on toki tarve ja kysyntä, mutta mä en olisi sellaisessa hyvä. 

Koskaan en ole liiemmin murehtinut muiden mielipiteistä, niin kauan, kun muistaa pysyä itselle rehellisenä ja omille arvoille lojaalina. Nyt kuitenkin alan hieman käsittää, miten bloggaaminen voi olla melko isollakin tavalla oman ajatusmaailman avaamista. Niin valitessaan. Huomaan valinneeni ehkä hieman syvällisemmän tavan tehdä tätä. Kiitos lukuisista kannustavista viesteistänne. Yritän parhaani mukaan jakaa sellaista hyvää energiaa ja positiivisuuden sanomaa.

Luodessani sydämestäni onnistun useammin, kuin luodessani ajatuksistani.

Elämä ei aina ole pelkästään helppoa ja kivaa, eikä niin kuulukaan olla. Mä ajattelen että kaikki, ihan kaikki, elämässämme tapahtuu syystä. Myös kaikelle vaikealle on nähtävissä tarkoitus, vaikka sen kykenisi oivaltamaan vasta paljon myöhemmin. Niin uskon myös näiden itselle tapahtuneiden kohdalla. Ehkä tällä kaikella yritetään potkia mua vaan eteenpäin. Ehkä jossain on odottamassa jotain parempaa, inspiroivampaa ja enemmän mun näköistä.

"Never lose hope, my dear heart. Miracles dwell in the invisible." - Rumi- (kuvat Pixabay)

Vaikean keskellä on ollut myös ihana saada taas muistaa, miten paljon mahtavia ihmisiä ja viisaita sydämiä mulla on ympärilläni. Olen onnekas. Ne tärkeimmät, ja ne joilla on merkitystä, tuntuvat entistä paremmalta ja suuremmalta lahjalta. Olen mielettömän kiitollinen kaikesta hyvästä. Olen aina uskonut, että niin kauan kun pysyy itselle rehellisenä ja voi katsoa itseä hyvillä mielin peiliin, on kaikki hyvin.

Never stop doing little things for others. Sometimes those little things occupy the biggest part of their hearts. Kiitos oman elämäni timantit ❤️

Tähtienkin yhteentörmäyksistä syntyy uusia maailmoja. Se on elämää.

Valitsin kirjoittaa tästä, koska haluan yrittää kannustaa myös sinua. Vaikeissakin jutuissa on aina löydettävissä hyvää. Miten mä olen etsinyt sitä hetkeksi hukattua hymyä? Kävin ostamassa itselleni kukkia, kun oli niin paha mieli. Meditatiivisessa yin-joogassa (joka ansaitsee kokonaisen oman postauksen myöhemmin) hengittelin ulos kasaantunutta stressiä ja huonoa oloa. Olen ulkoillut ja urheillut mahdollisimman paljon. Olen jutellut ihanien ihmisten kanssa, ja saanut heidän kauttaan muistutusta ja uskoa siihen toivoon ja voimaan, mitä sisälläni on. Kävin myös ostamassa uuden kirjan:

"Missä tahansa oletkin tarinassasi juuri nyt, taika on jo olemassa. Anna itsellesi lupa löytää se!" kirjoittaa henkisen hyvinvoinnin valmentajana toimiva Katri Syvärinen hiljattain julkaistun "Löydä elämän taika" -nimisen teoksensa alkusanoissa. Itse en ole vielä ehtinyt lukea kirjaa ensiselailua pidemmälle. Kirja lähtee mukaani ensi viikolla alkavalle pitkälle lomalle. 

Ihanasti kirjoitettu Katri! Hän kertoi kerros kerrokselta kuorineensa ympäriltään sen, mikä ei ole häntä. Uskomuksia, odotuksia, tarinoita, muualta opittuja malleja siitä, millainen hänen kuuluisi olla. Pelkän selailun perusteella voin suositella kirjaa teillekin. Se kertoo kirjoittajan sisäisestä matkasta suorittamisesta iloon.

Olenkin aiemmissa postauksissa kirjoitellut, miten mä koen aloittaneeni oman sisäisen matkani kuluneen parin vuoden aikana. Sillä matkalla ei koskaan tule maaliin. Henkisen kasvamisen polku ei ole sileää tai helppokulkuista tietä, mutta itse olen ainakin rakastunut elämään entistä syvemmin aloitettuani tämän matkan. Tiedostan, että jokainen hetki on mahdollisuus kasvaa. Matkareitin, tavan kulkea ja etenemisvauhdin saan suunnitella ihan itse. Luotan, että elämä kyllä kantaa. Luota sinäkin!

Elämä on upea seikkailu. Vaikeakulkuinen tie usein johtaa kauniiseen määränpäähän. (Kuvat Pixabay)

Myönnän, että olen elänyt aikaisemmin itsekin sellaisessa oravanpyörässä, jossa saattoi mennä jopa vuosia ikään kuin ohi, pysähtymättä juuri koskaan sen kummemmin. Siinä kiireisen pyörän kyydissä on toisaalta myös helppo matkustaa. Koko elämän voi juosta läpi ikään kuin huomaamatta. 

Voi tuntua turvallisemmalta elää elämää olematta asioista niinkään tietoinen. Jos on huono fiilis, voi haukkua ulkoisia olosuhteita. Voi olla hyväksymättä, tai edes yrittämättä ajatella mitään sen syvällisemmin. Voi ärsyyntyä elämän käänteistä ja valittaa. Herätä taas seuraavaan päivään, kiroilla aamuruuhkassa ja harmitella räntäsadetta. Voi moittia puolisoa tai työkaveria omasta pahasta olosta. Voi tyytyä siihen omaan elämään ja arkeen, vaikka se ei kovin oikealta tai erityisen hyvältä tuntuisi. Kukaan ei pakota sinua muuttamaan ajattelutapaasi tai ottamaan vastuuta omasta onnellisuudesta. 

Ulkoisia ärsykkeitä on jatkuvasti ja loputon määrä. Arki on nonstop-kiirettä, sisältäen paljon stressiä, ajatusten melua ja keskittymisvaikeuksia. Myös riittämättömyyden ja levottomuuden tunne voivat vaivata. Vaikka kuinka haluaisit oppia hidastamaan, tuntuu ettei sellaiseen ole aikaa. Mun mielestä tärkeintä on tiedostaa se, että päätösvalta omiin tunteisiin ja siihen, miten elämän tapahtumien antaa vaikuttaa, on itsellä. Sitä kautta on mahdollista alkaa harjoittaa omaa mieltä. Tuttu sanonta, avaimet omaan onnellisuuteen ovat sinulla, on totta.

En itse ole koskaan ollut negatiivisuudessa vellova, mutta koen viime vuosien aikana oivaltaneeni entistä paremmin sen, miten onnellisuus todella on valinta. Tunnen suurta kiitollisuutta tästä oivalluksesta, ja haluan oppia siitä paljon lisää. Ihmisen sisältä löytyy valtavasti voimavaroja. Me jokainen saamme päättää, miten haluamme noita voimavaroja suunnata. Elämä avautuu eri tavoin riippuen siitä, minkälaiseksi sinä päätät oman maisemasi maalata. Sorrutko näkemään lasin aina puolityhjänä, vai iloitsetko sen olevan täynnä?

Sanotaan, että täytyy päästää irti, ennen kuin jotain uutta voi alkaa. Siihen tiettyyn tilaan ei mahdu mitään, jos se on toisen asian täyttämä. On osattava päästää irti, ja uskaltaa olla hetki siinä tyhjässä tilassa.

Se voi olla ahdistava tai vapauttava tunne. Kun aloittaa maalaamaan sitä oman elämän kaunista maisemaa ja keskittyy elämän hyviin asioihin, hiljalleen tuo tyhjennetty tila alkaa sellaisilla täyttyä. Sitten täytyy myös uskaltaa vastaanottaa. 

Joskus voi tuntua helpommalta toivoa ja unelmoida, haaveilla ja haikailla. Kun sitä ihanaa alkaa elämään saapua, se voikin aluksi tuntua jopa pelottavalta. Suojellakseen itseään tulevilta haavoilta, vaistomaisesti saattaa jopa torjua sitä hyvää ja ihanaa. Uskallanko avautua uudelle tunteelle, jos menetänkin sen myöhemmin? On rohkeasti uskallettava vastaanottaa. Elämä jää haaleaksi jos ei koskaan uskalla. Sitku-elämä ei tuo tähän hetkeen mitään.

Elämää ei kannata odotella, vaan rohkeasti alkaa kääriä auki sitä omaa unelmaansa. 

Uskalla antaa elämän kantaa. (kuvat Pixabay)

Onnellisia ihmisiä ei kannata katsoa sivusta kadehtien ja katkerana, että heillä elämä on vaan ollut onnekkaampaa kun itsellä. Useimmiten niin ei ole. Ne ihmiset, joilla on paljon kiiltävää materiaa, kaunis puoliso, hieno auto, viehättävä ulkonäkö, hyväkäytöksiset lapset, trendikkäät harrastukset, he luksusmatkailevat ja heillä on menestyksekäs ura, eivät todellakaan automaattisesti ole niitä onnellisia ihmisiä. Mun mielestä onnellisimmat ihmiset ovat onnekkaita siinä, että he ovat osanneet päättää olla onnellisia, ja valinneet haluta tehdä töitä sen eteen.

Usein maailmalla köyhissä maissa reissatessani saan kohdata aidosti onnellisia ihmisiä, joilla ei ole välttämättä edes tarpeeksi ruokaa. Silti heillä on ihailtava taito iloita siitä vähästä, mitä heillä on. He ovat vilpittömän onnellisia pienistä asioista ja ovat aina valmiita jakamaan siitä omasta vähästään. Meillä yltäkylläisyydessä elävillä länsimaalaisilla olisi heiltä paljon opittavaa.

Kuva Meksikon reissultani v.2015

Kaikille ihmisille tapahtuu ikäviä asioita, myös onnellisille. Onnelliset ehkä osaavat suhtautua sellaisiin eri tavalla. Ongelmaan ei kannata jäädä märehtimään. Se on ensin hyväksyttävä, sitten käsiteltävä mahdollisimman oikealla tavalla, ja lopuksi on itse siirryttävä eteenpäin. Moni on päässyt astumaan isoja askelia kohti unelmaansa vaikeistakin lähtökohdista. Onnellisen elämän oivaltanut ja onnistuja ei käytä taustaansa tai omia lähtökohtiaan selityksenä sille, ettei voisi pystyä. 

Ihailemasi ihminen, joka vaikuttaa onnistuvan aina kaikessa ja elävän unelmaansa, on saattanut rämpiä sinne päästäkseen kovinkin kivikkoisen tien. Hän on saattanut olla, ja saattaa edelleenkin  olla myös epävarma, mutta hän ei anna sille valtaa. Hän myös epäonnistuu ja kokee yhtälailla vastoinkäymisiä, mutta hän on valinnut keskittyä hyvään ja positiiviseen. Todellista rohkeutta on astua eteenpäin peloista huolimatta. 

I cheer for people. I was raised to believe there's enough sun for everybody.

Mut kasvatettiin uskomaan, että auringosta riittää kyllä kaikille. Toisen onni tai onnistuminen ei ole minulta pois. Kateus ja katkeruus syövyttävät ihmisen sisältä päin, ja sitä tautia sairastaa maassamme liian moni. Negatiivinen mieli ei koskaan voi antaa sinulle positiivista elämää. Voimme muuttaa ainoastaan itseämme, omaa ajatteluamme ja tapaamme kohdata maailma.

Uskalla päästää irti. Mikäli takerrut menneisyyden ikäviin tapahtumiin, kuormitat niillä omaa tarinaasi joka hetki kun ajattelet niitä. Sydämen äänen kuunteleminen on rohkeutta. Eilinen on syytä jättää taakse ja tulevaisuus rauhaan. Omaa tarinaa voi ajatella taakkana tai voimavarana. Mä olen päättänyt ammentaa energiaa omastani.

Elinvoimainen ihminen uskaltaa antaa elämän kuljettaa. Se kyllä kantaa. Joskus tuntuu myös hyvältä olla hukassa, kunhan suunta on oikea. Mitä väljemmät mielikuvat on sellaisesta, mitä elämän muka kuuluisi olla, sitä vähemmän voimia kuluu turhaan. 

Katri Syvärinen neuvoo kirjassaan opettelemaan olemaan itsesi rakkain ystävä ❤️ Luvataanko kaikki yrittää noudattaa tätä viisasta ohjetta?

Universumin tarjoamaa rakkautta. Kiitos!

"Intuitio on sielun sukellus elämän universaaliin virtaan. -Paulo Coelho-

Haluan toivottaa sinulle ihanaa sunnuntaita! Nauti auringosta, ja muista tehdä hyviä asioita sinulle. Sitä kautta olet parempi myös elämäsi aarteille.

Seuraavat postaukseni tulevatkin olemaan tropiikista. Matkasuunnitelmana mulla on ainoastaan se, että aion antaa sydämen toimia kompassina seuraavan seitsemän viikon ajan. Aion sallia itselleni myös runsaasti offline-aikaa, rentoutumista ja irtipäästämistä. 

Pitäkää huolta itsestänne. Heippa🦋

❤️: Kristiina