luonto opettajana

Eräoppaan matkan varrelta

Eerikkilän erä- ja luonto-opaskoulutus

Muutama kuukausi sitten päätin ottaa hieman paikallaan junnaavasta arjesta syrjähypyn. Halusin ottaa uudenlaista suuntaa elämän matkareitillä sydänkompassia seuraten. Päätin aloittaa opintovapaan. Haluan kokeilla, voisiko rakkaasta harrastuksesta jonain päivänä rakentaa ammatin. Luonto- ja eräopaskoulua on takana nyt reilut pari kuukautta. Lupasin päivitellä kuulumisiani. Pahoitteluni jälleen pitkästä tauosta, tämä vuosi vaikuttaa olevan hyvin intensiivistä opiskelua.

Aloitusvaellukselta
Suomaisemaa auringon noustessa
Koulumme edustalta

Koulu sijaitsee Kanta-Hämeen Tammelassa, Eerikkilän urheiluopistolla, jossa "Outdoor" -maailma kasvattaa vahvasti rooliaan. Nykyään Eerikkilä kulkeekin nimellä "Sport and outdoor resort". Luokkahuoneemme (silloin kun se ei ole metsässä) koululla on kauniin luonnon ympäröimänä Ruostejärven rannalla, Liesjärven kansallispuiston kainalossa. 

Koululla olisi ollut korvausta vastaan mahdollista asua, mutta en kokenut kommuuniasumista itselleni sopivaksi vaihtoehdoksi kuitenkaan. Onnekseni löysin läheisestä kylästä ihanan maalaistalon, jossa toimin ikään kuin talovahtina ja johon sain rakentaa oman pesäni arkipäiviksi. Tämä majoitus on minulle on kuin retriitti. Peltomaisemien keskellä ja vain muutaman minuutin ajomatkan päässä koululta.

Tänä vuonna olen vetänyt sieniöverit enemmän kuin kerran.
My new playground
Aloitusvaellus edellisen kurssin vetämänä
Huomenta uusi päivä
Sateessa vaeltamista Liesjärven kansallispuistossa. Sienipussi puolillaan illan metsädinneriä varten.

Erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinnon suorittaminen kestää Eerikkilässä vuoden. Olemme paljon ulkona, metsässä, luonnon toimiessa viisaana opettajana.

Opettelemme kattavien erätaitojen lisäksi myös luonnontuntemusta, tunnistamaan kasvi- ja eläinlajeja, harjoittelemme ohjelmapalvelujen suunnittelemista ja tuottamista, asiakaspalvelutaitoja, yrittäjyyttä, melomista, kiipeilyä, hiihtoa, erilaisia kädentaitoja, tulentekoa, kalastusta, metsästystä, suunnistusta, pelastusta, laadimme turvallisuussuunnitelmia, harjoittelemme erilaisia survival-taitoja, tulemme perustamaan osuuskunnan, menemme kuukaudeksi Lappiin työharjoitteluun, osallistumme umpihankihiihdon MM-kisoihin, melomme koskissa ym. ym. Meillä on useita maastoharjoituksia ja vaelluksia erilaisissa olosuhteissa, eri puolella Suomea, kaikkina vuodenaikoina, ja teemme näihin kukin vuorollamme retkisuunnitelmat. 

Kurssillamme on 20 oppilasta, eri ikäisiä, erilaisilla taustoilla ja elämänkokemuksilla varustettuina. On rikkaus saada oppia kirjavassa joukossa. Meistä on kasvanut lyhyessä ajassa perhe. Paljon pääsemme kokemaan, kohtaamaan ja oppimaan yhdessä. 

Inkkareilla melomista
Fatbike
Ennen koskimelontaa harjoiteltiin kaatumisia tyynellä järvellä.
Kuvaaja in action
Torronsuon pitkospuut auringon laskiessa
Luokkahuoneemme edustalla asuva joutsenperhe
Tunnistatko jokaisen?
Torronsuolla
Kompassi ja mä ei olla aina oltu parhaita ystäviä, mutta kovasti harjoitellaan yhteen hitsaantumista.
Minulle yksi tärkeimmistä paikoista koululla. My zen place. Kaiken hektisyyden keskellä hengittäminen ja meditointi rauhoittaa kehomielen.
Outdoor cooking
Kalliokiipeilyä ja -laskeutumista
Solmujen harjoittelua vuorikiipeilyn ammattilaisen johdolla.
Usein koulun teoriapäivinä teemme lounastauolla nokipannukahvit
Eikä tämä aina pelkkää glamouria ja luonnossa nautiskelua ole. Edellinen vaellus oli kolme vuorokautta kaatosateessa. Todellista varusteiden (ja tahdonvoiman) testailua.
Nuuksion ennätyssateet meidän maastoharjoituksen aikana.
Pimeässä ja märässä syysillassa kokkailua metsässä.
Syysvaellus nonstop-sateilla

No matter the weather, always bring your own sunshine.

Kalastuksen alkeet kuuluu myös opintorunkoon.
Ja tämä tekoväline on saanut uuden merkityksen verrattuna entiseen elämääni ;)
Aamupuurot metsässä

 Tulevaisuus

Moni on kysynyt minulta, että mitä aion tehdä koulun jälkeen. Aionko katsella maailmaa pelkästään metsänvihreiden linssien läpi? Aionko muuttua kokopäiväiseksi eräjormaksi?

Ihmiset kaipaavat luontoon ja tarvitsevat luontoa entistä enemmän. Haluaisin saada opastaa ihmisiä tuon luontoyhteyden pariin ja jakaa hyvää energiaa yhdessä luonnon kanssa jossain muodossa. Haluaisin osata seurata kutsumustani viisaalla tavalla. Haluaisin kehittää jotain sellaista, että voisin rohkaista ihmisiä uskaltamaan, kokemaan ja elämään enemmän. Hidastamaan arjen oravanpyörässä ja voimaan paremmin. Japanissakin lääkärit määräävät metsäterapiaa potilailleen.

Unelmatyössäni yhdistyisivät vahvuuteni ja rakkaimmat intohimon kohteeni. Minua, kuten suurinta osaa meistä kiehtoo oman elämäntehtävän pariin astuminen. Merkityksellisen työn tekeminen. Kuitenkin turvallisinta olisi pysyä sillä omalla tutulla vyöhykkeellä, jonka jo osaa, ja joka tarjoaa myös taloudellista varmuutta.

Entä jos se vanha ja turvallinen ei enää tarjoa tarpeeksi haasteita eikä anna tilaa luovuudelle? Mikä minun unelmatyöni tarkalleen ottaen sitten on? Mä toivon, että tämän vuoden aikana tai jossain vaiheessa sen jälkeen osaan muodostaa unelmieni palasista jotain sellaista kokonaisuutta, että voin vastata tuohon. Tärkeintä on usko omiin kykyihin omien unelmien saavuttamisessa. Ja että uskaltaa elää omannäköistä elämää, sydän auki. 

Be fearless in the pursuit of what sets your soul on fire.

 Mikä unelmatyöni on?

Lohduttavaa on, ettei vielä tarvitsekaan tietää. Huomasin viimeisen parin vuoden aikana 12 vuoden poliisina olon jälkeen kaipaavani elämääni jotain uutta. Otin ensimmäisen askeleen ja olo siitä päätöksestä on onnellinen. Olen päättänyt, että vaikka heti koulun jälkeenkään mielessäni ei olisi täysin selkeänä ja kirkkaana yksityiskohtaisena luonnoksena, mikä se eksakti unelmien työni on, en anna sen lannistaa. En kuitenkaan enää halua istua matkustajan paikalla omassa elämässäni. 

Aion uskaltaa antaa inspiraation ja intuition johdatella. Rakentaa ja kehittää omaa mindsetiani kohti sitä jotain. Joku viisas joskus sanoikin, että sen suuren unelman ei tarvitse olla staattinen tila. Se saa kasvaa, muuttua ja kehittyä jatkuvasti. Olen istuttanut omassa elämässäni uuden siemenen, jota aion kylvää intohimolla, rakkaudella ja kärsivällisyydellä. Aion antaa sille aikaa kehittyä ja kasvaa. Aion uskaltaa kokeilla, erehtyä ja kaatuakin. Aion myös uskaltaa onnistua. Ja luottaa siihen, että jokainen uusi askel uudella polulla opettaa. 

Elämä on suuri seikkailu, jossa meidän täytyy uskaltaa poistua tutulta turvallisuusvyöhykkeeltä aika ajoin. Meidän aikuisten tulisi ottaa mallia lapsista, heidän aidosta ihmettelyn taidosta. Kenellekään ei tee hyvää jumittaa vuodesta toiseen samanlaisen arjen rattailla. Rutiiniarki voi haalistaa elämän värien kirkkautta ja sammuttaa intohimon liekin. Mitä meille tapahtuu, jos annamme vuosien rullata samanlaisilla tunnetasoilla, uskomusten ja ympäristön odotusten vankeina?

On helppoa keksiä satoja syitä ja selityksiä, miksi en (muka) pysty tai voi. Silloin saa siirtää vastuun olosuhteille. "Ei tässä elämäntilanteessa, ei näillä resursseilla, ei tällä asuntolainalla, mutku lapset on pieniä, sitäpaitsi olen jo vanha, enkä mä kuitenkaan osaa, ehkä sitten eläkkeellä..." Selitysten alle voi taitavasti piiloutua.

Jos haluaa jäädä siihen missä on, se on täysin hyväksyttävää. Haluan kuitenkin rohkaista jokaista uskaltamaan tarkastella omaa elämää rehellisesti. Jos et ole täysin tyytyväinen siihen missä olet tai mitä teet, uskalla pohtia, voisitko muuttaa siinä jotain. Pienetkin ensimmäiset askeleet voivat alkaa piirtää uudenlaista elämän karttapohjaa. 

Uskalla unelmoida. Uskalla olla rohkea. Mikään ei korvaa kokemusta. Epäonnistumisen pelko on väliaikaista. Katumus siitä, ettet edes yrittänyt, on ikuista.

Aloitin eräopaskoulun ohella myös opiskelemaan mielen valmennusta. Saan oppia viisaassa seurassa sellaisia taitoja, jotka auttavat myös minua itseä omalla matkallani. Haluan oppia parantamaan henkistä suorituskykyä, kehittämään tilannetajua ja tekemään parempia päätöksiä. Toivottavasti jonain päivänä saan jakaa näitä oppeja myös muille. Palaan tähän aiheeseen joskus myöhemmin.

Instagramista voit myös seurata matkaani.

Iloa sinun syksyysi. Ei anneta sateiden lannistaa. 

❤️: Kristiina