MyZenMoment

Fiilistellen ❤️

Whatever is good for your soul, do that.

Kiitollisuus valtasi jälleen kerran mieleni. Sitten lopulta. Olen urheilukiellossa ja viettänyt tavallista enemmän aikaa kotona. Olosuhteiden pakosta olen joutunut olemaan neljän seinän sisällä ja paikallaan. Se on ollut paljon liikkumaan tottuneelle haastavaa. On ikään kuin vieroitusoireita. Kun on tottunut treenaamaan paljon, ja opettanut itsensä nauttimaan liikunnan tuomista endorfiineista säännöllisesti, muutaman viikon treenaamattomuus meinaa rehellisesti sanottuna saada niskalenkin hyvän olon tunteesta.

Koen olevani paras ja luonnollisin versio itsestäni ollessani aktiivinen, ja tiedän miten säilyttää oma vireystila normitasolla. Tavallaan tällainen haaste tekee itselle henkisesti myös hyvää. On aikaa pysähtyä. Ja ajatella. Muistaa taas arvostaa omaa terveyttä ja muistaa olla kiitollinen kyvystä liikkua. Lahjasta olla ja elää.  

Sohvan pohjalla on välillä ihana nyhjätä. Mutta kohtuus kaikessa. Liikkuvaiselle pitkäkestoinen lojuminen on haastavaa.

Aurinko paistoi ihanasti, ja mieleni olisi niin kovasti tehnyt lähteä lenkille. Katsoin ikkunasta ja ihastelin ohuiden pilvenhattaroiden leikkisää muodostelmaa sinisellä taivaalla. Lösähdin sohvalle ja harmittelin, miksi se joulukuun kaunein sää piti olla juuri kun itse en pääse nauttimaan siitä. Tuntui, että seinät kirjaimellisesti kaatuvat päälle. Etenkin kun vielä kadullani on alkanut joku vesiputkien myllerrys, ja kaivinkone pauhaa yötä päivää lähes tauotta. 

Keskustelin itseni kanssa, etten voi sallia näin mitättömän asian vaikuttaa mieleeni. Minähän kannustan aina muita valitsemaan sen positiivisen näkökulman. Hmmm, itsetutkiskelun paikka. Vähän itsensä ruoskimista, sopivasti nauramista omalle typeryydelle, unohtamatta kuitenkaan armollisuutta itseä kohtaan.

Lumoava taivas houkutteli ulos leikkimään.

Nythän minulla on aikaa. Minulla on aikaa lukea. On aikaa yrittää oppia hieman viisaammaksi, tietoisemmaksi ja kehittää itseä erilaisin tavoin. Tai aikaa vaan olla. Olla läsnä tässä hetkessä. Havainnoin itseäni, kuulostelen ja kuuntelen, tunnustelen ja tunnen, herättelen aistini, sydämeni ja mieleni tähän hetkeen, kyseenalaistan ja pohdiskelen. Jos mieli yritää väkisin suorittaa tämänkaltaista meditaatiota ja palauttaa pakolla sen hyvän olon, aitous lakkaa olemasta. Päätän sallia itselleni täysin-typerän-murjotus-hetken, mutta vain hetkellisesti. Olen tutustunut itseeni syvällisemmin etenkin viime vuosien aikana, ja en yksinkertaisesti viihdy itseni kanssa harmaamielisenä. Silloin ei edes hyvä seura pelasta. 

Tällaisia astetta syvällisempiä pohdintoja mielessäni tapahtuu useimmiten rentouttavan yin-joogan aikana ja jälkeen, kun kehomielen solmut on kunnolla hengitelty auki. Enkä nyt muutamaan viikkoon pääse edes rakastamaani joogaan. Miten mentoroin oman mieleni pysymään avoinna, kun tuntuu ettei ajatus eikä mikään kehossani liiku?

(Kuva Pixabay)


Käsitin, että nyt on vain käännettävä oma katse sisäisestä kiroilusta. En halua sallia väliaikaisen kehon kiputilan kahlita mukanaan hyvää energiaani ja sydämeni valoisuutta. Päätin irrottaa itseni ankkurista, jonka meinasin antaa vetää minut mukanaan. Itse aina muistutan muita, että meillä on oikeus valita mihin päätämme suunnata oman elämän kaukoputkemme. Haluammeko fokusoida hyvään vai huonoon, ikävään vai ihanaan. Minä tiedän minkä haluan valita, tiedätkö sinä?

Niinpä valmistin termosmukiini höyryävän kuumaa kurkumalattea, pakkasin mukin taskuuni ja kävelin läheiseen lempipaikkaani. Rauhallisesti, kehoa kunnioittaen, ilman rasitusta. Tiesin, että meri, hiljaisuus ja luonnon kauneus ovat kaipaamaani terapiaa. 

Like a fairytale 🙏🏼

Istuin rannalle ja annoin taivaan sanoinkuvaamattoman kauniiden värien lumota. Rannalla ei ollut oikeastaan ketään muita, vaikka lähes Helsingin keskustassa olinkin. Vain muutama lenkkeilijä juoksi tietä pitkin ohi. Istuin ihan veden rajassa ja ihastelin universumin taianomiasta tunnelmaa. Hengitin syvään. Fiilistelin. Hymyilin.

Ei tarvetta sanoille.
Ne pienet asiat, itselle tärkeät kauniit hetket. Priceless!
Luontoäidin mestariteos, jälleen kerran. Auringolaskufiilistelijä kiittää🙏🏼

Meren laineet soittivat kaunista hiljaista musiikkia hennossa tuulessa. Muutama lintu piirsi taivaalle omaa polkuaan. Pakkasilma oli kirpeän raikas. Luonto tervehti kehoani voimaannuttavasti. Tunsin hengityksen virtaavan ja liikutuksen valtaavan mieleni. Tunsin itseni hyvin onnekkaaksi ja onnelliseksi. 

Kiitollisuus mielessä päällimmäisenä, hengitin luonnon tarjoamaa taikaa ja hyvää energiaa.

Aurinko laski rauhallisena. Taivaan häikäisevän kaunis värikäs taideteos muutti muotoaan ja sävyjään meren pintaan heijastellen. Höyryävä juoma lämmitti mukissani ja kehossani. Vastakkaisella puolella taivaalla oli kaunis kuu. Tunsin mieleni kevyeksi, onnelliseksi ja sydämeni alkoi jälleen hymyillä. Luonto tarjosi taas enemmän. Imin luonnon ihanuutta ja rauhaa sieluni hyvänolon varastot ääriään myöten täyteen. Kiitos.

"Adopt the pace of Nature. Her secret is patience." -Ralph Waldo Emerson

Kotimatkalla ostin ihanasti tuoksuvan hyasintin ja sytytin kotona monta kynttilää. I'm back ❤️

Kokemuksemme todellisuudesta on pitkälti omissa käsissämme. Tunne sisälläni muuttui päästäessäni irti siitä turhasta möykystä sisälläni. Se sisällä kiusaava möykky piti vain ohjata ulos ja täyttää sisin itselle iloa tuottavilla asioilla. Muistutin itselleni, että merkityksellistä on se, miten minä valitsen kokea. Päätän keskittyä taas siihen hyvään.

Muistutan nyt sinua: Jokainen päivä, tee jotain joka saa sinun sydämesi hymyilemään, silmäsi säteilemään ja sielusi loistamaan.

Kiitollisin mielin kömmin illalla peiton alle. Hengitys virtasi jälleen kehossani ja huomasin nukahtavani hymyillen.

 ❤️❤️❤️

Loppuun Kurkumalattea, bulletproof -versiona.

Ja tähän loppuun se lupaamani kurkumalatte, jonka tänään sain nauttia meren ja huikean kauniin auringonlaskun äärellä.

Kurkumaa kutsutaan luonnon omaksi antibiootiksi. Sitä on käytetty kiinalaisessa lääketieteessä jo vuosituhansia. Rohdoskäytössä kurkuma on tullut tutuksi myönteisillä ruoansulatusvaikutuksillaan, mutta nykytutkimus on osoittanut kurkumiinin olevan myös erittäin vahva antioksidantti ja hillitsevän tehokkaasti tulehduksia.  

Ruuanlaitossa itse en kurkumaa juurikaan käytä, joten halusin kehitellä jonkin itselle sopivan muodon nauttia sitä. Etenkin nyt kaamos- ja flunssakaudella. 

Inspiroituneena otin vaikutteita mm. hyväksi havaitusta Tomi Kokon Five am -kahvista. Olen usein ennen nukkumaan menoa juonut lämmintä mantelimaitoa hunajan, banaanin ja Ashwagandha-jauheen kera. Kurkuman on kerrottu imeytyvän paremmin rasvojen kera nautittuna, ja se menettää kitkeryytensä voissa haudutettuna.

Näillä ajatuksilla loin oman versioni, jonka ylpeänä haluan jakaa kanssanne!

Kurkumalatte MyStyle 💛

Iso mukillinen:

  • n. 2 dl mantelimaitoa (kuumenna lähes kiehuvaksi)
  • n. 2 dl kiehuvaa vettä
  • n. 1tl (luomu)kurkumajauhetta
  • n. 1 tl (ceylon)kanelia
  • n. 1/2 tl inkiväärijauhetta
  • ripaus -1/2 tl cayennepippuria
  • n. 1/2 tl kardemummaa
  • runsas 1 tl lucumaa
  • hunajaa makusi mukaan
  • halutessasi pieni pala (n.4cm) banaania
  • 1/2 - 1 rkl luomuvoita
  • 1/2 - 1 rkl neitsytkookosöljyä
  • 1/2 - 1 rkl MCT-öljyä
  • iso annos rakkautta

Kaikki ainekset (kuumaa kestävään) blenderiin. Sekoita kuohkeaksi and enjoy!

Mikäli haluat vaimentaa kurkuman kitkeryyttä, sekoita ensin rasvat vähäisen kuuman vesilorauksen kanssa, ja laita kurkumajauhe sinne sekaan hetkeksi (n.10min) hautumaan. Lisää blenderiin kuuma mantelimaito ja kaikki loput ainekset. Sekoita kannesta kiinni pitäen (blenderisi tehosta riippuen) juoma kuohkeaksi.

Suosittelen jättämään voimakkaan makuisen Ashwagandhan (1/2 tl) vasta myöhemmille kokeilukerroille. Kurkuma itsessään on jo terveyspommi. 

Always keep that little place where the magic grows inside of you, alive. (Kuva Pixabay)

Tässä linkki vielä päivän zen-hetkeeni.

Zen <3Muistakaa tehdä itselle tärkeitä asioita, ja pysähtyä hetkeen myös joulukiireiden keskellä!

❤️: Kristiina