flow

Kohti merkityksellisempää elämää

Matkustajana vai pilottina?

Koko elämän voi kahlata läpi rutiinilla. Sen voi suorittaa startista maaliin kulkemalla pelkästään autopilotti päällä. Oravanpyörän kyydissä on helppo matkustaa. Sen kyydissä ei tule välttämättä suuria pudotuksia, eikä suuria nousuja, mutta se on turvallista. 

Minäkin matkustin. Monta vuotta. Se oli helppoa, eikä juuri koskaan tarvinnut pysähtyä kunnolla tarkastelemaan omaa elämää. Kaikki oli kunnossa. Olinhan terve, minulla oli vakituinen työ, hyvä parisuhde, omistusasunto, hyvät harrastukset, läheinen perhe ja rakkaita ystäviä. Ja näistä kaikista toki olen valtavan kiitollinen. Maailmassa on niin paljon pahaa, että minun elämässänihän kaikki on hyvin. Ja niin olikin. Sellaista tasaista ja perushyvää. Ei ollut valittamista. 

Pitkän parisuhteen päättyminen ja siitä korjaantuminen, elämykselliset reissut maailman ääriin yksin, ja itsensä kohtaaminen täysin alastoman auki ja rehellisenä, ovat saaneet viime vuosien aikana minussa jotain uutta aikaan. Alkoi uudenlainen kasvuprosessi. Karttapohjana minä itse. Aloin tietoisesti viettämään enemmän aikaa yksin, pelkästään itseni kanssa. Aloitin oman sisäisen matkani.

Usein tuntuu, ettei tämän matkan kulkeminen olekaan yhtään helppoa. Matkareitillä on tullut vastaan paljon uusia oivalluksia ja uudenlaisia totuuksia, kun olen aloittanut opettelemaan kuuntelemaan ja kuulemaan itseäni aidommin. Pohtimaan tätä kaikkea syvällisemmin. Olisiko vaan helpompi palata siihen vanhaan automaattiohjauksella toimivaan minään.

Olihan se paljon helpompaa kulkea jonkinlaisessa sumussa ja vain suorittaa päivästä toiseen. Katri Syvärinen kirjoitti Löydä elämän taika -kirjassaan, ettei oman sisäisen matkan aloittaneella olekaan U-käännöksen mahdollisuutta. Tältä polulta ei noin vain voikaan kääntyä takaisin. Askel askeleelta on kuljettava kohti omaa sisintä. Polulla ei ole selkeitä tienviittoja, ja eksymisen tunne usein turhauttaa. Eikä tällä ole varsinaista määränpäätäkään.

Luonnossa voin kohdata itseni eniten auki.
Kompuroinnit rakentavat polusta vahvemman ja itselle sopiva tasapaino on helpompi löytää.

Ensimmäinen askel

En tiedä liittyvätkö pääni sisällä tämän hetkiset vellovat tuntemukset tähän kasvun prosessiin, omaan ikään, elämänvaiheeseen, vai mistä toisinaan kokemani suuretkin turhautumisen tunteet kumpuavat. On päiviä, jolloin ajattelen, onko tällä kaikella millään mitään järkeä. En halua elämänliekkini palavan vain puoliteholla. Annanko elämän lipua ohi ilman suurempaa merkityksellisyyden tunnetta? Riittääkö minulle keskinkertaisuus? Olen elossa, mutta tuntuuko se tarpeeksi? Intohimo omaa tekemistä kohtaan, tulethan pian takaisin. 

En halua enää paeta tai kieltää mitään, en myöskään niitä hankalia tunteita. Tunteet ovat kompassi, joka ohjaa meitä oikeaan suuntaan. Niitä voi väistellä ratsastamalla kiireellä, uppoutumalla työhön ja harrastuksiin, tai pakenemalla riippuvuuksiin. Tällaista elämää voi elää syntymästä hautaan. Ja se on ihan ookoo, jos se tuntuu itsestä hyvältä. Mä haluan enemmän.

Haluan löytää sisältäni uudelleen sen palavan intohimon,  jota hyödyntämällä voin vapauttaa täyden potentiaalini.

Monesti välttelemme rehellisyyttä itsellemme, koska se tarkoittaa muutosta. Mahdollinen kriisi on kuitenkin vain välietappi kohti jotain uutta ja parempaa. Epäonnistuminen on osa prosessia. Itse koen tällä hetkellä leijailevani sellaisena lastuna, enkä tunnu saavan kunnon otetta mistään. On päiviä, ettei mikään tunnu miltään. Tuntuu, että oman elämän punainen lanka on hieman kadoksissa. Kaikkia lankojen päitä hallitsemaan tottuneelle se on valtavan turhauttava ja pelottavakin tunne. Selviänkö tästä? Löydänkö taas sen enemmän omannäköisen ja uuden suunnan? 

Jos ei ole täysin tyytyväinen siihen missä on, on aika muutokselle. Taustalla Maaret Kallion Lujasti lempeä -kirja ohjaa hyväksymään elämän epätäydellisyyden. Maaret kehottaa pysähtymään tunnepysäkille useita kertoja päivässä, ja muistamaan myös sen, että tunnetilat ovat aina väliaikaisia.

Muutos elämän epätäydellisyyttä kohti käy omien rajojemme ja epämukavuuden hyväksymisen kautta. -Maaret Kallio

Voisin jäädä vellomaan tähän olotilaan. Minullahan on kaikki hyvin. Kohdatessani työssäni päivittäin epäreiluja ihmiskohtaloita, maailmassa on niin paljon pahaa ja elämän raadollisuutta, välillä mietin, onko minulla lupa keskittyä omaan sisäiseen maailmaan niin tiiviisti. Monilla muilla asiat ovat niin huonosti, miksi minulla olisi oikeus antaa huomiota tai arvostusta omille tunteilleni. Jaksamista elämän realiteettien äärellä ei kuitenkaan voi aina vertailla. Aito hyvä leviää ja siksi meillä jokaisella on lupa välittää itsestämme. 

Elämä ei koskaan ole pelkästään ihanaa ja täydellistä, eikä sen kuulukaan olla. Uskon kuitenkin, että elämä jossa tuntee oman olonsa tukkoisaksi, saa ison liekin hiipumaan hiillokseen ja lopulta sammumaan kokonaan. Minun on aika tunnustaa itselleni, että kaikki energiat eivät nyt arjessani kohtaa. Selviytyjän ja pärjääjän vahvan positiiviselle luonteelleni on myös haastavaa myöntää omat heikkoudet ja voimattomat olotilat. Voinko sallia itseni olla haavoittuvainen?

Design Your Roadmap

Sain tutustua positiivisen psykologian oppeihin neljän viikon valmennuksessa, "Design Your Roadmap" -kurssilla, jonka järjesti hyvän elämän akatemia Pilots Helsinki"Positiivinen psykologia on psykologian osa-alue, joka keskittyy hyvinvointiin, onnellisuuteen ja luonteenvahvuuksiin. Ala kasvaa ja kehittyy hurjaa tahtia positiivisen psykologian isäksi kutsutun amerikkalaisen psykologin Martin Seligmanin johdolla, mutta Suomessa ala on vielä melko tuntematon", kirjoittaa blogissaan inspiroiva valmentaja, intohimoaan jakava ja Pilotsin perustaja Rosa Nenonen

We know you can fly.

Valmennukseen osallistuminen oli yksi viisaimmista päätöksistäni pitkään aikaan. Tapasimme joka torstai neljän viikon ajan. Osallistujien taustat ja tarinat olivat ihanan erilaiset. Oli voimaannuttavaa saada jakaa ajatuksia, ja huomata, ettei kamppaile näiden kanssa yksin. Design Your Roadmap oli työpaja, jossa Rosan lempeällä ohjauksella saimme uudenlaisia työkaluja käyttöömme oman merkityksellisemmän elämän tavoittelussa. Saimme jokainen omat työvihkot sekä viikottaiset kotiläksyt.

Kurssin aikana pohdimme oman tarinan ymmärtämistä, itsensä tuntemista, omia luonteenvahvuuksia, intohimoja, parhaita taitoja, kykyjä ja tärkeimpiä arvoja. Saimme työkaluja omien supervoimien löytämiseen. 

Visioi ideaali itsesi. Uteliaisuus johtaa kasvuun.

"Elämä tuo lentoreitillemme niin turbulenssia, nousukiitoa kuin toisinaan myös mahalaskuja. Emme voi hallita muuttuvia olosuhteita, mutta voimme löytää itsestämme taidon päästä uudelleen lentoon ja löytää suotuisammat olosuhteen lentoreitillemme." -Pilots Helsinki / Rosa Nenonen-

Rosa Nenonen avasi meille kurssilaisille innostavasti New Yorkissa opiskelemansa positiivisen psykologian aatteita. Nykymaailmassa meillä on syitä olla onnellisia enemmän kuin koskaan, silti huonovointisuutta on enemmän kuin koskaan. Positiivinen psykologia keskittyy ihmisten hyvinvointiin, mutta ei ole mitään vaaleanpunaista hattaramaista onnellisuuspsykologiaa.

Positiivinen psykologia keskittyy ns.nollapisteen yläpuolelle. Sellaiseen, jolla ei ole rajoja eikä kattoa. Sellaiseen, kun pelkkä keskinkertainen ei riitä. Rosa osasi valaista tutkimustuloksia käytännönläheisin esimerkein; Kun yksilö ei ole sairas, se ei suoraan tarkoita että hän olisi terve. Tai kun ihminen ei ole masentunut, ei hän automaattisesti silloin ole onnellinen. Periaatteessa kaikki on hyvin, mutta tuntuu että jotain puuttuu. Ihmismieli hakeutuu turvalliseen ja tuttuun. Helposti pelkäämme epäonnistumista, emmekä siksi edes yritä. Jos emme uskalla tuoda autenttista omaa itseä esille, kaikki jää pinnalliseksi. 

Onko sinulla kasvun mielenlaatu vai muuttumattomuuden mielenlaatu, kehottaa Rosa Nenonen pohtimaan. Oma mielenlaatu on parempi tulevaisuuden ennustaja kuin lahjakkuus.

 
Viimeisellä kerralla inspiroivana vieraana meillä oli Nanna Mikkonen, joka jakoi koskettavan tarinansa. Meistä lähes jokainen liikuttui kyyneliin. Hän kertoo rohkean tarinansa yksityiskohtaisemmin tuoreessa kirjassaan.  Nannasta omaan mieleeni jäi parhaiten seuraava; "Mulla on aina ollut järjetön nälkä etsiä elämästä vastauksia, kohdata omat pelkoni ja poistaa se turha taakka, joka estää mua elämästä tätä elämää."

Nanna opasti manifestoimaan itselle hyvää, ottamaan kiinni ajatusten highwayn tuotantoa ja luottamaan elämän kantavan. Ihan kaiken voi oppia, kun on sellainen asenne. Katumus satuttaa enemmän kuin pelko. Kuolinvuoteella on parempi muistella elämäänsä sanoen, että 'en voi uskoa että tein sen', kuin 'kunpa olisin tehnyt sen'. 

Valmennuksen aikana matkan tarkoitus omaan itseeni vahvistui. Olen kiitollinen kaikista uudenlaisista työkaluista joita sain. Elämän työkalupakki kasvaa kokemuksista❤︎

Mistä ja miten sitten voisin löytää niitä uusia omannäköisiä polkuja, jos tuntuu että vanhat eivät enää anna mitään tai johda mihinkään? Rosa kehotti meitä uskaltamaan ottaa askelia. Menestynyttä Elon Muskia mukaillen, ensimmäinen askel on tehdä jotain, minkä uskoo mahdolliseksi ja sen jälkeen jatkaa matkaa. Pahinta olisi jäädä paikoilleen.

Ei oikeaa aikaa koskaan tule. On vain uskallettava heittäytyä ja kokeilla. Oli jotenkin lohduttavaa ymmärtää, että pilotoimalla kohti päämäärää on oltava joustava. Jos matkan varrella tietoisuuden kasvaessa oivaltaakin paremman päämäärään, on suuntaa osattava muuttaa. 

Rosa painotti itsearvostuksen ja minäpystyvyyden tärkeyttä. Itsevarmuus kehittyy tekemisen kautta. Itsemyötätunto on ehkä tärkein taitomme.  Optimistisessa ajattelussa maailma laajenee. Periksiantamattomuutta voi vahvistaa. Itsekritiikki on itsensä tuhoamista. Yksi tärkeimmistä Rosan opeista mielestäni oli se, että "On yhtä tärkeää kehittää ja vahvistaa sitä mikä sinussa on oikein, kuin korjata sitä, mikä on vialla."

Kiitos Rosa. Kiitos Pilots Helsinki. Sain taas muistutuksen, miten upealle matkalle oman intohimon seuraaminen voi minut viedä. Ja lupaan virittää oman sisäisen radion minua eteenpäin vievälle taajuudelle.

Innolla jatkan tätä mielenkiintoista matkaa❤︎
"Meissä kaikissa on valtava määrä potentiaalia, josta meillä ei ole mitään tietoa."  -Rosa Nenonen / Pilots Helsinki-

Viime reissulta palaamisen jälkeen en ole oikein meinannut saada kiinni tästä kaikesta. Tai kyllä, siihen helppoon miltään tuntumattomaan oravanpyörään olisi aina helppoa ja turvallista kiivetä. Matkustaa sen kyydissä vuodesta toiseen. Mutta mä en enää halua. Maailman äärissä matkatessa onnistuin niin hyvin päästämään irti kaikesta, että oli tilaa alkaa tunnustelemaan kaikkea rehellisen auki. Katselemaan omaa elämää hieman toisinlaisin linssein. 

Olen tuntenut myös suurta epätoivoa, että entä jos en löydäkään sitä oikean köyden päätä johon tarttua. Turhautumisen tunne omaan arkeen on ollut välillä pelottavan vahva. En ole tottunut olemaan hukassa. Se on itselle lähes sietämätön tila. Mähän olen se valoisa aurinko, joka aina tukee ja tsemppaa muita. Siksi blogin kirjoittaminenkin on vähän meinannut olla takkuavaa. Minun on vaikea sallia itselleni huonoja päiviä tai kokea sellaista tunnetta, etten saa mistään hyvää otetta. Olen hieman uskaltautunut raottamaan sitä ikuisen selviytyjän ja pärjääjän tiukasti kiedottua viittaa. Olen uskaltautunut enemmän tukeutua muihin ihmisiin ja pyytämään myös apua. Olemaan inhimillisen haavoittuvainen.

Olen valmis kiipeämään kaikille maailman vuorille, kurottamaan tähtiä, ja tekemään paljon töitä saavuttaakseni jotain uutta. Mutta mistä tiedän, mitä suuntaa kohti kurottaudun. Unelmien laatikossa on kyllä tavaraa, mutta miten järjestellä niitä tai miten lähteä etenemään. Edellä kuvailemalla kurssilla moni asia alkoi selkiytyä uudella tavalla, kun niitä kirjoitti paperille moneen kertaan, ja sai toimivia työkaluja lähteä työstämään niitä. 

Kiitollinen luonnon kaikesta hyvästä ❤︎ Luonto on suuressa roolissa pohtiessani omaa autenttisuuttani ja parasta flow-tilaani.

Kerroin eräälle ihmiselle saavuttaneeni erään polun risteyskohdan, ja pyysin neuvoja miten navigoida tästä. Hänen viisaan ja mieltä rauhoittavan vertauksen haluan jakaa myös teille. Minun on annettava uudelle prosessille rauhassa aikaa. Kaikki se aika, minkä se tarvitsee. Mieli yrittää kiirehtiä johonkin valmiiseen, mutta sielun kasvu ja elämäntehtävä ovat kuitenkin hitaasti etenevää sorttia.

Hän käytti luontoa vertauksena. Voin ostaa kaupasta valmiin leikkokukan, jonka loistosta saisin nauttia vain lyhyen hetken. Tai sitten voin verrata omaa kasvun prosessia siihen, että pitkän aikaa ja kärsivällisenä kylvän siemeniä. Annan niiden itää rauhassa, vaalien ja lannoittaen maaperää, antaen välillä olla. Sitten pikku hiljaa seuraan mitä siemenistä kasvaa. Miten hitaasti ja kauniisti kukka avautuu, tietämättä edes millainen siitä on tulossa. Silloin kukalla olisi pysyvät vahvat juuret. Se ei olisi vain hetken aikaa maljakossa, vaan sillä on selvästi oma paikkansa täällä.

***

Jos teillä on samankaltaisia tuntemuksia, haluan rohkaista teitä uskaltamaan ottamaan sen ensimmäisen askeleen. Pilots Helsingin Design Your Roadmap -työpajamaiselle valmennukselle lämmin suositus! Hyvän elämän akatemia tarjoaa tietoa ja taitoa merkitykselliseen elämään yksityisille ja yrityksille. Seuraa heitä instagramissa

En vielä tiedä millainen kukka minun kylvämistäni siemenistä kasvaa, mutta se on oikeastaan aika ihanaa. Kaikki tulee lopulta menemään hyvin. Hyväksytään epävarmuus ja kohdataan haavoittuvuus. Kurssilla opin, että se on synnyinpaikka muutokselle, luovuudelle ja innovaatiolle. 

Ihanaa alkukesää, ja rohkeasti muutoksia kohti!

Nauttikaa ihanasta alkukesän luonnosta. Omia fiilistelyjä täältä.

❤️: Kristiina