luonto

Luontohetkiä

Marraskuu tarjoaa meille useimmiten suuria annoksia harmaata. Mulla on ainakin kova ikävä aurinkoa jo nyt, vaikka pimeä kausi on vasta alussa. Kuten ensimmäisessä postauksessa kirjoitinkin, yritän antaa sellaisten itsestä riippumattomien asioiden, kuten sään, olla vaikuttamatta omaan oloon. Ei se silti aina helppoa ole, ei todellakaan.

Esimerkiksi rakastamalleni rantoja pitkin kulkevalle juoksulenkille joudun lähes pakottamaan itseni, enkä aina edes onnistu siinä. Haastavinta on, jos tuulta on yli 10 m/s ja taivaalta tulee kaikenlaista siten, että tarvitsisi suojalasit nähdäkseen eteenpäin. Silloin usein valitsen ennemmin keholle lempeän hotjoogan tai muun sisätilatreenin. Vaikkakin, kertaakaan siellä karseassakin säässä tehty ulkojumppa ei ole jälkikäteen kaduttanut. Aion edelleen jatkaa sitä pakottamista, koska välillä siinä onnistunkin. Lempeästi ja vahvasti. Ja se voittajaolo, kun sissinä taistelet vastatuuliräntäsateessa, on mahtava! 

💚Syksyn taikaa

Syksyn pimeimpinä hetkinä on ihana muistella kauniiden päivien luontoretkiä. Ja miksei haaveilla tai suunnitella kaukomaan reissuakin. Siitä ja tropiikin kaipuusta tulevissa kirjoituksissa enemmän.

Kesällä kävin monen monta kertaa merellä suppaamassa. Olen harrastanut lajia jo useita vuosia, mutta ehkä vasta viime kesänä aloin tehdä laudalla oikeasti vähän pidempiä (30-40km) lenkkejä. Sellaisia koko päivän ihania retkiä, makoilematta liikaa luodoilla. Kehomieli kiittää!

Kajakilla on helpompi tehdä yöpyviä retkiä. Niihin, ja tarkemmin suppauksen saloihin palaan ensi keväänä viimeistään.

Sup-laudalla kesätunnelmissa Sup ja peilityyni meri Töölönlahti Santahaminan edustalla Aurinko&meri <3 Itä-Helsingistä Kesä! Luonnon palkinto myrskyn jälkeen

Luonto on minulle kovin rakas. Olen lapsesta asti viettänyt paljon aikaa luonnossa. Joka talvi valitsen kaukomatkakohteeni sen mukaan, että siellä on mahdollisimman paljon kaunista luontoa nähtävänä ja koettavana. Viime vuosina olen alkanut arvostaa ja kunnioittaa entistä enemmän myös kotimaamme ainutlaatuista luontoa.

Olenkin päättänyt, että vaikka talvisin karkaan kaukomaille, alan aiempaa enemmän antamaan aikaa myös kotimaan ihmeiden ihasteluun, lyhyiden ja pitkien retkien muodossa. Ihan pääkaupunkiseudullakin on useita paikkoja, jossa on valtavan kaunista monimuotoista luontoa. Sielu lepää. Ja se Lappi 😍

Lokakuussa Nuuksiossa

Nuuksio on varmasti lähes kaikille pääkaupunkiseutulaisille ja monelle muullekin tuttu paikka. Siellä on helppoja merkattuja rengasreittejä, ja sitten omaa rauhaa ja omia polkuja kaipaavalle löytyy sopivia paikkoja merkittyjen reittien ulkopuolelta hehtaaritolkulla.

Olin keväästä syksyyn puolen vuoden tehtäväkierrolla omasta yksiköstäni kenttäpoliisin valvontaryhmässä, siis palasin hetkeksi maijan rattiin tuulettumaan. Käytännössä se tarkoitti sitä, että olin lähes kaikki viikonloppuyöt töissä ja minun viikonloppuni oli usein maanantaista keskiviikkoon. Se mahdollisti ihanasti sen, että sain nauttia luonnonrauhasta sekä merellä että metsässä lähestulkoon yksin. Mulle se on ihan parasta rauhoittumista, akkujen latausta ja sellaista omaa tärkeää zen-aikaa. Arkivapaat on luksusta, vaikka toki muu sosiaalinen elämä hieman kärsikin erilaisesta rytmistä.

Art by M.Nature Eräällä retkellä sain seuraa, sorsa seurasi lähes koko järven ympäri Korpinkierros Satumetsä Sammalpedillä Kahvitauko Luonnossa voit löytää itsesi. Näihin hetkiin ei ole, eikä tarvita sanoja.
Sammalpedillä

Pääkaupunkiseudulla asuville on Nuuksion lisäksi luontoparatiiseja ja retkipaikkoja lähistöllä useampia. Niin kutsuttu viherkehä alkaa Sipoonkorven kansallispuistosta ja kaartuu mm.Petikon ja Meikonsalon kautta Porkkalanniemelle. Lisää hyödyllisiä vinkkejä löydät myös täältä.

Green is the prime colour of the world and that from which its loveliness arises. -Pedro Calderon de la Barca- Silmäpusseja ja voimakahvia Rakkautta on kaikkialla Kahvia ja raakasuklaata Like a fairytale Nature's last kiss before falling asleep😘 / 31.10.2016 Etelä-Suomi sai valkoisen peitteen jo marraskuun alussa. Kun katsoo tarkkaan, voi nähdä rakkautta kaikkialla. Winter wonderland❄️💙 Rantojen kuninkaalliset kävivät moikkaamassa hiekalla treenatessani.

Minulle luonto on parasta terapiaa ja rentoutumista. Luonto on toinen koti. Rakas paikka nollailla, ja fiilistellä ihania hetkiä. Paikka jossa voi riisua kaiken turhan. Viihdyn luonnossa yksin. Silloin sitä kulkee parhaiten kaikki aistit auki ja on läsnä. Usein huomaan hymyileväni itsekseni. Näen jotain niin kaunista ja ihmeellistä, ettei sanat riitä kuvaamaan sitä tunnetta. Toki luonnossa viihtyy myös sellaisen samankaltaisen fiilistelijän seurassa. 

Luonnon kanssa oppiminen ei koskaan lopu. Se tarjoaa aina niin paljon enemmän. Luonto hoitaa mieltä, kehoa ja sielua. Luonnossa kävellessä havaitsen mieleni tyhjentyvän kaikesta turhasta. Akkujen latautuessa olen hengitellyt paljon hyvää energiaa ja mieli on kevyt.

Luontohetkien jälkeen olen täynnä virtaa ja kiitollisin mielin taas valmis arjen haasteisiin. Luonto tarjoaa mielettömiä taideteoksia, ainakin niille, joilla on kyky nähdä ne. Luonnon salaisuus on kärsivällisyys. Itse koen, että jos olen jollain tapaa hukassa tunteideni tai ajatusteni kanssa, luonnossa oleminen auttaa minua jäsentelemään ja oivaltamaan jälleen hieman paremmin. Luonnossa voit kohdata itsesi.

Albert Einstein muotoili viisaasti, "Katso syvälle luontoon, niin ymmärrät kaiken paremmin." 

Samoin kuin sukeltaessa, luonnossa liikkumisessa pätee samat säännöt. Ota mukaasi ainoastaan muistoja ja valokuvia, jätä ainoastaan jalanjälkiä, tapa ainoastaan aikaa. 

Love her, but leave her wild 💚

Jokaisella on se oma tärkeä juttu elämässä. Mikä on sinun tapasi ladata akkuja?

❤️: Kristiina