ulkonaperillä

Maaginen Lappi

Blogini laahaa nyt hieman jälkijunassa, kun päätin melko nopealla aikataululla ottaa uusia suuntia elämäni matkareitillä. Siitä kerroin viimeksi ja siihen liittyviä kuulumisia sitten taas ensi kerralla.

Nyt vien teidät Lappiin. Pitkän työputken jälkeisillä pitkillä vapailla sain viettää viikon uskomattoman kauniissa tunturimaisemissa. Luonnon sylissä ja syleilyssä. Voimaannuin. Tyhjensin mielen kaikesta turhasta ja kytkin moniaistisen havaitsemisjärjestelmän sen herkimmälle taajuudelle. Koin ja tunsin voimakkaasti. Liikutuin ja lumouduin. Ja rakastuin ❤︎ 

Saariselkä ja Urho Kekkosen kansallispuisto

Ihmeellisen luonnon upeutta en osaa muotoilla tarpeeksi ylistäviksi sanoiksi, eikä kuvistakaan välity se taika, joka laskeutui ylleni. Ihmettely on mielestäni yksi elämän suurimmista voimavaroista. Lapsilla se on luontaista, mutta koetetaan me aikuisetkin olla kadottamatta sitä kokonaan. Lapin taian myötä automaatio minussa poistui ja läsnäolo astui esiin. 

Vaikka olen lapsesta asti rakastanut luontoa, täytyy myöntää, että tämä oli neitsytmatkani kesäiseen Lappiin. Aikuisiällä matkani ja seikkailuni ovat aina suuntautuneet maailman ääriin. Rajallisilla lomilla olen aina valinnut matkakohteekseni lämmön, tropiikin ja turkoosit vedet. Nyt kuitenkin Lappi teki lähtemättömän vaikutuksen. 

Lappi, tuo Suomen ylpeys maailmalle. On kunnia-asia saada nähdä, miten haltioissaan turistitkin tuosta satumaasta ovat. Lapin taiasta puhutaan usein. Myönnän itsekin pitäneeni sitä vain sanontana ja hömppänä taruna, mutta nyt se sai uuden merkityksen. Lapin taika on olemassa. Se voi merkitä ihmisille erilaisia asioita, mutta minut se todella lumosi.

Matka Saariselälle

Ennen juhannusta hyppäsin yöjunaan Helsingistä Rovaniemelle, josta jatkoin aamulla junabussilla Sodankylän kautta Saariselälle. Olisin toki voinut lentää Helsingistä Ivaloon reilussa tunnissa, mutta mattimyöhäisenä matkoja varaillessani ei lentoja enää ollut saatavilla. Junassa oli leppoisa matkustaa. Liputkin saa (saisi) hieman edullisemmin, jos ei varaa viime tingassa.

Junabussi vei minut suoraan Saariselälle ihan majoitukseni (Holiday Club) viereen. Tiesin viettäväni suurimman osan ajasta luonnossa, ja siksi lähinnä tavaroiden säilytykseen ja tukikohdaksi olisi kyllä riittänyt vaatimattomampikin majatalo. Saapuessani Saariselälle, tuli taivaalta kuitenkin vettä ja räntää, ja lämpötila oli nollan paikkeilla. Täytyy myöntää, että ensimmäisinä öinä tuntui ihan mukavalta poltella takkaa, käydä saunassa ja nukkua yöt pehmeissä lakanoissa. 

Ensimmäiset päivät olin yksin ja tein päiväretkiä. Rakastin joka hetkeä sateesta huolimatta. Raskaan työputken jälkeen tuntui niin kovin vapauttavalta saada hengittää puhdasta energisoivaa tunturi-ilmaa. Päästyäni Urho Kekkosen kansallispuiston alueelle, joka alkoi lähes takapihaltani, en nähnyt juurikaan muita ihmisiä koko aikana.

Se hiljaisuus oli stadin asukille jotain mystisen upeaa. Vaikuttavaa. Hymy oli herkässä yksin satumaisissa maisemissa kulkiessani. Tunsin oloni liikuttuneen onnelliseksi ihastellessani luonnon ihmeellisyyttä. Juttelin poroille ja jäniksille, ja kuuntelin erilaisia lintuja. 

Hiljaisuus on suuri opettaja. Hyötyäksesi sen opetuksesta, sinun on annettava sille huomiosi. Mikään ei voi korvata luovaa inspiraatiota, tietoa ja vakautta, jotka saat ulottuvillesi, kun osaat ottaa kosketuksen sisäisen hiljaisuutesi ytimeen. -Deepak Chopra-

Kuljin henkeä salpaavan kauniissa maisemissa. Pysähdyin kuvaamaan vesipisaroita koivun hiirenkorvissa. Käki kukkui nauttiessani eväshetkestä turkoosinsävyiseltä näyttävän lammen rannalla. Tunturien lailla oli siellä täällä vielä lunta. Kuljin pitkin pitkospuita, pehmeillä sammalmättäillä, mustikanvarpujen seassa. Välillä palasin hiihtoreitiksi merkattua "väylää" pitkin, ja huomasin päätyneeni kulkemaan pitkin pyöreäkivipohjaisen kirkasvetisen joen uoman vartta. 

Keskikesän kylmyys noilla leveysasteilla yllätti kaikesta huolimatta, vaikka olin varustautunut lähes talvivaattein. Paikallisten mukaan juhannussää oli mitä tyypillisin. Eikä räntä meillä etelässäkään tavatonta juhannuksena ole. Suomen kesä.

Loppuviikkoa kohti sääennusteet vaikuttivat suotuisimmilta. Seuraani liittyi ystävä, ja pääsimme toteuttamaan suunnitelmamme lähteä muutamaksi vuorokaudeksi rinkkojen kanssa maastoon. Molemmilla meistä on enempi kokemusta patikoinnista ja samoilusta sademetsissä ja viidakoissa.

Googlailimme hieman reittejä etukäteen. Koska olemme molemmat suuria fiilistelijöitä ja hetkeen pysähtyjiä, emme halunneet ottaa liian tiukkatahtista päivämatkaa kuljettavaksi. Ei suorittamista, ei kellon kanssa kilpaa juoksemista, ei kilometritavoitteita. Lapin yöttömän yön aikana ei ole myöskään tarvetta asettaa takarajaa leirin pystyttämiselle, koska pimeä ei tule. Voiko parempaa olla?

Partioaitan 365-klubi

Ennen starttia haimme kaupasta vielä loput muonatarvikkeet, sytytyspaloja, lämpimät hanskat ja vähän lisää tummaa suklaata. Partioaitan 365-klubiin kuuluminen mahdollisti myös retkeilyvarusteiden lainaamispalvelun Saariselän Partioaitan myymälästä. Lämmin suositus kaikille.

Myymälässä oli aivan ihanaa ja asiantuntevaa palvelua. Aloittelevina Suomi-matkailijoina meillä kummallakaan ei ollut (vielä) kevyttä vedenpitävää telttaa. 365-klubilaisena sain lainaksi ilmaiseen koekäyttöön laadukkaan Fjällrävenin Abisko Shape 3 -teltan.

Lainattavana olisi ollut myös retkikeitintä, riippumattoa, päiväreppua, rinkkaa, lumikenkiä jne. Varusteet on mahdollista ottaa lainaksi panttia vastaan enintään 48 tunnin ajaksi. Meillä oli onnekas tilanne, kun myymälä oli juhannuksen ajan suljettu, niin saimme lainata telttaa pidemmäksi ajaksi.

Lainasimme varalta myös toisen retkikeittimen ja optimisteina toisen riippumatonkin, mutta ne jäivät tällä kerralla kuitenkin käyttämättä. Pärjäsimme yhdellä retkikeittimellä ja riippumatossa nukkuminen lähes pakkasella ei houkutellut. Ajatuksena lainauspalvelussa on, että on mahdollista kokeilla varusteita ennen ostopäätöstä ja tehdä myös tuotevertailua. 

Lue lisää Partioaitan 365-klubin lainauspalvelusta tästä. Klubiin voit liittyä tästä.

Sydämellinen kiitos loistavasta ja asiantuntevasta palvelusta Saariselän Partioaitta!

Miten niin varustelaji? :)

Varustelustani

Ennen reissua olin uusinut myös oman rinkkani. Vanha reissuissa käyttämäni Fjellun Kajka 70l on turhan iso ja painava muutaman päivän vaellukselle. Ja se ei suoraan sanottuna ole koskaan ollut minun selkääni se istuvin malli. Ostin kevyen ja omaan selkääni parhaiten muotoutuvan 45-litraisen (+10l) Deuterin. Vanha makuualustakin sai kyytiä, ja hankin lämpöä eristävän, itsetäyttyvän Thermarestin patjan.

Uutta kolme vuodenajan Marmotin makuupussiani en voi kuin kehua. Joillekin tyyny retkillä on turhaa luksusta, mutta minulle yksi tärkeimmistä. Tämän Cocoonin kantaminen ei jää painosta tai tilasta kiinni. Varustelekan juomarakko osoittautui tällaiselle suurjuomarille hyväksi, vaikka tunturipuroista olikin ehdottoman parasta juoda ihan suoraan kuksaan tai kämmeniin.

Kenkinä toimivat ensimmäiset päivät viime vuonna hankkimani Merrellin puolivarrelliset goretexit. Niitä rakastan, mutta eräs vanha nilkan vamma kuitenkin muistutti itsestään, ja pidemmän vaelluksen päädyin tekemään varrettomilla maastojuoksuun suunnitelluilla Salomonin 3D gtx-kengillä. RevolutionRacen housuista pidän kovasti myös.

Rinkkaan pakattiin myös merinovillaisia alusasuja (+hanskoja ja sukkia), jotain sateen pitävää kuorta (rinkalle ja itselle), lämmintä ja kuivaa vaihtovaatetta (kuivapusseihin), vaihtokengät, tarpeeksi ruokaa, nokipannukahvia, nopeaa energiaa/snäkkiä rinkan lantiovyön taskuihin, varavirtalähde puhelimeen/kameraan, tulentekovälineet minigrip-pusseihin, puukko, ensiapuvälineet, veden riittävyys/virtaavan veden sijainti. Check ✔︎

Urho Kekkosen kansallispuisto (UKK) 

UKK on vuonna 1983 perustettu; Savukosken, Sodankylän ja Inarin kuntien alueella sijaitseva, Suomen toiseksi suurin (2550 km2) kansallispuisto, josta voit lukea lisää mm. tästä. Sen kainalossa sijaitsee myös Saariselkä.

Ystäväni saavuttua perille juhannuksen alla, päätimme valmistaa ja syödä ensimmäisen illallisen kansallispuiston nuotiopaikalla, johon kuukkeli tuli toivottamaan meidät tervetulleeksi Lappiin. Se istui kädessämme ja jopa alahuulella. Olimme liikuttuneen haltioissamme tästä aloitusseremoniasta.

Matkaan

Lähdimme rinkat pakattuina Saariselältä kohti Rumakurua, Kiilopäätä ja Luulampea. Sää oli mitä parhain. Olemme melko vasta-alkajia, ja päätimme kulkea suunnilleen merkittyjä reittejä pitkin. Aurinko helli meitä. Kenties kostean ja kylmän alkuviikon vuoksi saimme kulkea lähes koko matkan kaksin. Kännykät olivat lentotilassa tai kuuluvuusalueen ulkopuolella, ja jokainen aistimme vastaanotti eeppisiä elämyksiä. Olisin voinut itkeä onnesta. 

Se hiljaisuus oli mykistävän kaunista, koskettavaa ja vaikuttavaa. Lappi lumosi stadin tytön.

Seuraavaksi annan puheenvuoron kuville ja niihin ikuistettuihin hetkiin:

"Salainen" turkoosi lampi hieman ennen Rumakurun autiotupaa.
Lounasmaisemia. Mmmmmm.
Lumesta piti kahlata ihan vain fiilistelyn vuoksi. Ja heittää pari lumipalloa keskikesän kunniaksi.

 Muista että aarteesi löydät sieltä, missä on sydämesi. -Paulo Coelho-

Maailman parasta juomaa. #suomi100
Kohti Luulampea

Luulampi

Saavuimme Luulammelle siten, että teltta oli pystyssä noin kello 22.30. Sen jälkeen teimme illallista ja fiilistelimme kaunista maisemaa ja ikimuistoista päiväämme. Oli mieletön tunne saada kokea keskiyön aurinko. Se ei oikeasti laskenut lainkaan. Ja pitihän sen kunniaksi mennä yöuinnillekin.   

Luulammella päivätuvassa on kamina ja takka, sekä pihalla nuotiopaikka ja kuivakäymälät. Sesonkiaikoina keväällä ja syksyllä Luulammella toimii latukahvila.

Kyllä oli veronmaksaja kiitollinen kansallispuiston palveluista. Kuivia, pilkottuja polttopuita oli jokaisella reitillemme osuneella autiotuvalla ja laavulla. Suomi, Metsähallitus, Lapin kunta. Mahtavaa! Nöyrä kiitos. 

Keskikesän yö oli kylmä, ja Suomi-retkeilyn noviiseina olimme valinneet teltta-alustaksi hiekkapohjan lampimaisemalla. Se oli toki lämmin (ja mukavan tasainen) saapuessamme, mutta yön aikana kylmä ja kosteus alkoivat tuntua. Pipot, hanskat ja villasukat tiukasti päällä selvisimme kyllä ihan hyvin. Seuraavana yönä olimme viisaampia alustaa valitessamme. 

Jatkoimme matkaa kohti Taajoslaavua ja Vellinsärpimää. Kenties menisimme Luttotuvalle yöksi. Kuljimme todella fiiliksen ja intuition mukaan. Jatkuvan valoisan aikaan ei ollut pakko ehtiä mihinkään tietyssä ajassa. 

Pysähdyimme aina kun oli tarve. Tai sitten jos (kun) oli sellaista erityistä kauneutta, jota ei vaan voinut ohittaa pysähtymättä.

Erityisiä ikimuistoisia hetkiä.
Virkistävä aamupäivän uinti virtaavassa, jääkylmässä, ja uskomattoman kirkkaassa vedessä. Lapin taikaa.
Taajoslaavulla tauolla ja kahvilla
Täydellinen jalkojen elvytyshoito kesken vaelluksen. Jääkylmä, puhdistava ja rauhoittava tunturipuro. Ilmeestä näkee onnellisen euforian. Kiitos rakas Luontoäiti jälleen kerran!

Luttotupa

Seuraavana yönä pystytimme teltan Luttojoen rannalle. Läheisyydessä sijaitsi Luttotuvan päivätupa, joka on vanha saunarakennus. Se on ainoa jäljellä oleva rakennus Saariselän matkailukylän alkuajoilta. Tuvan läheisyydessä on on tulipaikka, käymälä ja liiteri. Teimme oman majapaikkamme kuitenkin hieman sivummalle, sammalmättäiden ja varpujen päälle, lähelle jokea. Päivätuvissa olisi hyvä tarvittaessa lämmitellä tai kuivatella varusteita. 

Meidän leirin sydänkoivu ❤︎
Iltapalaa Luttojoen rannalla.
Partioaitan 365-klubista lainaamamme Fjellun teltta oli hyvä. Ainoa, jota olisimme ehkä kaivanneet, oli kaksi erillistä absidia. Näiden vuoksi on erinomaista päästä testaamaan ennen ostopäätöstä, mitkä ominaisuudet ovat itselle toimivia ja tärkeitä.

Olisimme halunneet olla maastossa vielä yhden yön. Mutta teltta oli palautettava maanantain aikana, ja taivaalta alkoi tulla taas vettä. Meillä oli ollut ajatuksena kiertää viimeisenä päivänä vielä Moitakurun kautta takaisin Saariselälle. Mutta laskeskelimme, että jos palaamme Vellinsärpimän kautta Pääsiäiskurulle ja Iisakkipäälle, ehtisimme vielä myymälän aukioloajan puitteissa teltan palautukseen. 

Viimeiset askeleet etenimme juosten, ja hymyssä suin saavuimme hieman ennen sulkemisaikaa palauttamaan telttaa. Ikimuistoisen upea reissu. No words ❤︎

Saariselän Partioaitan ihastuttava myymäläpäällikökin sanoi, että hän näki minusta jo päällepäin muutoksen, verraten olemustani ennen ja jälkeen vaelluksen. Nyt sydän oli täynnä Lappi-rakkautta ja säteilin intohimoa, elämänvoimaa, inspiraatiota, iloa, kiitollisuutta ja uudistunutta energiaa. Olin löytänyt Lapin taian ja sen vahva vaikutus meni läpi. 

Aina kun kuvittelimme, että olimme saavuttaneet matkamme kauneimman kohdan tai maiseman, seuraavan nyppylän tai mutkan jälkeen Luontoäiti yllätti aina vaan uudenlaisella ihmeellisyydellään. Tämä toistui kerta toisensa jälkeen. 

Tuntui, että saimme kokea muutamassa päivässä luonnon monimuotoisuutta ja ihmeellisyyttä ylittäen moninkerroin kaikki odotuksemme. Paluumatkalla junassa hymyt eivät hyytyneet, ja tämä reissu jätti pysyvän jäljen. Kiitos ❤︎

Yksi elämän parhaista.

Meillä on valtavan kaunis ja ainutlaatuinen luonto. Kunnioitetaan sitä, ja pidetään siitä hyvä huoli. Ollaan ylpeitä siitä ja kohdellaan sitä arvostaen ja rakkaudella. Luonto ei tarvitse ihmistä, mutta ihminen tarvitsee luontoa. Pidetään se mielessämme. 

- Love her, but leave her wild.

Lapin reissu pyyhkäisi pois viimeisetkin epäilykset tulevaisuuden unelmastani. Aloitin muutama viikko sitten luonto- ja eräoppaan opiskelut. Toivon, että jonain päivänä, jollain tavalla, saan jakaa näitä upeita elämyksiä muutoinkin, kuin pelkän kirjoittamisen välityksellä.

Ihanaa elokuun loppua sinulle! Nauttikaa pimenevistä illoista, kuulaista syyspäivistä ja pian alkavasta ruskasta. Se on yksi luonnon kauneimmista.

❤️: Kristiina