palanenelämääni

Minä. Ja palanen elämääni.

Ensimmäinen postaus

Tuijotan tyhjää pohjaa, kirjoitan pari sanaa, deletoin, muotoilen toisin, deletoin. Hengitän syvään ja aloitan alusta. Tunnistan erikoiset oireilut suorituspaineiksi ja ramppikuumeeksi. Olen itselleni täysin uudella pelikentällä. Osaanko, pystynkö, uskallanko? 

Aluksi haluan kiittää kaikkia osallisia upeasta mahdollisuudesta päästä neitsytbloggaajana mukaan uuteen ja inspiroivaan blogiyhteisöön kirjoittajaksi. Nöyrin mielin, mutta valtavalla innolla heittäydyn itselle uuteen maailmaan. Kiitollisena ja onnellisena lähden opettelemaan uutta. 

Ensiaskelia

Elämänlumon kirjoittaja

Olen Kristiina. Intohimoni on elämä. Blogini nimeen yritin sisällyttää sellaista tunnetta, jota elämää kohtaan itse tunnen. Elämä on lyhyt seikkailu ja oman matkani tarinan haluan olevan mahdollisimman värikäs ja kokemuksiltaan rikas. Olen valinnut antaa elämän lumota. Noista ajatuksista syntyi ELÄMÄNLUMO ja sen tarina blogin muodossa alkaa nyt. Tervetuloa matkaani.

Elämä tarjoaa, kunhan uskallamme vastaanottaa. Me saamme jokainen valita, miten päätämme elämän käänteisiin suhtautua, mihin haluamme keskittyä, minkä annamme jatkaa matkaa ohitsemme. Meillä on oikeus päättää, miten käsittelemme tapahtumia, omaa reagointiamme, millaiseksi oman matkamme haluamme rakentaa. Elämä tapahtuu, tahdostamme riippumatta.

Elämä antaa kaiken, iloa ja surua, nautintoa ja kipua, onnellisuutta ja haavoittumista, kepeyttä ja haasteita, oivalluksia ja eksymisiä, naurua ja kyyneliä, vuoria ja tasamaata, makeaa ja suolaista, vapautta ja velvoitteita, turvallisuutta ja epävarmuutta, aurinkoa ja sadetta, kuumaa ja kylmää, ihanaa ja kitkerää, pintaa ja syvyyksiä, rohkeutta ja pelkoa, löytämisiä ja kadotuksia, värikästä ja mustavalkoista, kohtaamisia ja menetyksiä, onnistumisia ja putoamisia, vahvuutta ja haurautta, neliapiloita ja epäonnea, tyyntä ja myrskyä, täyteläisyyttä ja tyhjyyttä, valoa ja varjoja. Kaikkea. Sinä päätät, millainen sinun matkasi on, millaisella asenteella haluat omaa elämääsi elää. Uskalla rohkeasti seurata omaa sydäntäsi, sinun elämäsi kompassia. 

Elämääni

Taustastani

Olen ammatiltani poliisi ja työskentelen maamme pääkaupungin poliisilaitoksen väkivaltarikosyksikössä. Blogini ei tule sisältämään työhöni liittyviä asioita, mutta valitsen silti kertoa ammattini lukijoilleni. Kerron siitä avoimesti siksi, koska koen työni jollain tapaa myös muokanneen minua ihmisenä ja työssä kohtaamani tapahtumat luonnollisesti heijastelevat ajatusmaailmaani. Työni kautta olen kasvanut vahvemmaksi, mutta myös herkemmäksi. Rohkeammaksi ja ymmärtäväisemmäksi.

Koen, että osaan arvostaa elämää ja sen hyviä asioita entistä paremmin ja muistan olla kiitollinen. Työni väkivaltarikosyksikössä käsittää lähes pelkästään synkkien asioiden parissa työskentelyä. Kohtaan elämän raadollisuuden, surullisia ihmiskohtaloita, elämän epäoikeudenmukaisuutta, surua ja ihmiseläimen pahuutta päivittäin. Jonkinlainen suojahaarniska vuosien aikana tässä on varmasti rakentunut, mikä on jaksamisen kannalta välttämätöntä. Mutta muistutan itselleni päivittäin, miten tärkeää on osata myös riisua tuo haarniska, ja olla ihminen. Mielestäni on rohkeutta olla pehmeä kovassa maailmassa. 

Elämääni

Elämänfiilistelijä

Olen aina rakastanut elämää ja äiti kasvatti musta auringon. Päätin myös poliisikoulusta reilu 10 vuotta sitten valmistuttuani, että en anna kyynisyyden ja katkeruuden viitan laskeutua hartioilleni koskaan. Haluan nauttia elämästä ja sen pienistä ihanista hetkistä. Vapaa-ajalla kallisarvoista minulle on luonnonrauhaan hakeutuminen, tähtien alla nukkuminen, melominen yksinäiselle luodolle, pilvihattaroiden tuijottelu, turkoosissa vesissä sukeltaminen, metsän taika. Luonnossa vietetyt hetket saavat mieleni rauhoittumaan ja sieluni hymyilemään. Myönnän myös olevani addiktoitunut auringonlaskun ihasteluun. Ja maailmalla reissaaminen kuuluu elämän top-kolmoseen ehdottomasti. 

Olen sellainen elämänfiilistelijä. Hetkeen pysähtymisen tärkeys, läsnäolon merkitys, ympärillä olevan kauneuden näkeminen, universumin ihmeiden ihasteleminen ja keskittyminen positiiviseen. Tasapainon, mielenrauhan, oman hyvän elämän ja onnellisuuden oivaltamista. Irti päästämistä, lempeyttä ja armollisuutta myös itseä kohtaan. En halua tyytyä vain olemaan elossa. Haluan kulkea aistit, sydän ja mieli auki, haluan tuntea eläväni. Haluan uskaltaa elää ja uskaltaa tuntea. Osata kokea ja vastaanottaa. Muistaa, että eilisestä voin oppia, huomisesta uneksia, mutta elämä on tässä ja nyt. Valitsen antaa sydämen hymyillä. 

Tuhansia kertoja kuultu, mutta niin kovin paikkansapitävä; Hymyile elämälle. Koko sydämelläsi. Niin sekin hymyilee sinulle. Samaa pätee kaikkialla maailmassa tapahtuviin kohtaamisiin. Lupaan.

Hymy on universaali ystävällisyyden kieli. Tässä nauretaan Meksikossa paikallislasten kanssa.

Rakastu hyvään oloon

Luonnollisesti jokaisen elämään kuuluu myös haastavia hetkiä, pelkoa, pettymyksiä, kompurointeja, surua ja heikkoutta. Totuuksia ei voi eikä kuulukaan paeta. Jokaisella on oma polku toteutettavana. Jokaisen matka on samanarvoinen. Toivon, että jokainen voisi löytää sen oman halun tehdä siitä mahdollisimman hyvä juuri itselle. Muistutan itselleni myös näin marraskuun pimeydessä (joka on välillä kovinkin haastavaa), että sellaisia asioita, joihin itse ei voi vaikuttaa, on turha murehtia. 

Kokonaisvaltainen hyvinvointi käsittää kaiken elämässä olevan ja tapahtuvan. Terveellisillä elämäntavoilla, itselle sopivilla liikunta-, ravinto- ja unitottumuksilla voi valtavissa määrin vaikuttaa omaan vointiin, kehomielen ja koko paketin vointiin. Tarkoitan nimenomaan elämäntapaa, ilman mitään typeriä dieettejä tai liian kurinalaista elämää. Meillä kaikilla on vain yksi paikka jossa on pakko asua ja mitä ei voi paeta. Se on oma kehomme. Siksi pidän erityisen tärkeänä tehdä siitä itselle mahdollisimman mieluisa. Uskon, että jokaiselle on olemassa se itselle sopiva oma tie kehomielen huoltamisessa. Tärkeintä on, että viihdyt itsesi kanssa, kaikin puolin ja kokonaisvaltaisesti. Parasta on, kun rakastut hyvään oloon niin syvästi, ettet halua menettää sitä, ja haluat vaalia sitä parhaiden taitojesi mukaan. 

Rakastu hyvään oloon!

Mitä blogini tulee sisältämään?

En halua tässä vaiheessa määritellä aihealueitani liikaa. Tulen blogissani kirjoittamaan erilaisten elämänpohdintojen ja hidastamisen tärkeyden lisäksi myös liikkumisesta ja ravinnosta, ja niiden vaikutuksista hyvinvointiin. En ole opiskellut ravitsemustiedettä eikä minulla ole liikunta-alan koulutusta, joten tulen kirjoittamaan omalla kokemuspohjallani. Tulevissa postauksissa saatte lukea myös rakkaista luontoretkistäni, joogan löytämisen ihanuudesta, superfoodeista, suppauksesta, melomisesta ja kaikenlaisesta hyvästä energiasta.

Rakastan valokuvata, vangita hetkiä muistoihini. Usein lenkillä ollessanikin juokseminen keskeytyy, kun jään lapsen lailla ihmettelemään universumin kauneutta. Noista taianomaisista hetkistä osa päätynee myös tänne. Ja mietteitä rakkaudesta ja intohimosta. Kepeästi ja syvällisemmin, lumoavaa elämää.

Tätäkään luonnon taideteosta en voinut ohittaa pysähtymättä lenkilläni marraskuussa. Hymyillen jatkoin fiilistelyjen jälkeen juoksemista.

Ja paljon muuta

Blogissani tulen avaamaan palasen omaa elämääni. Minulta kysellään vinkkejä oman hyvän olon löytämiseen, mistä ammennan hyvää energiaa, miksi en masennu vaikka kohtaan surua joka päivä, miten minä olen oivaltanut onnellisuuden taidon, miten saan vihersmoothieni maistumaan hyvältä, laitanko tosiaan voita kahviini, mitä kuuluu quinoapuuroreseptiini, eikö minua pelota sukeltaa haiden kanssa tai reissata yksin maailmalla, suosinko kehonpainotreeniä vai raudan nostelua, kulkeeko juoksu paremmin kompressiotrikoilla, miten nollailen erityisen ikävän työtehtävän jälkeen, mikä on salaisuuteni elämänliekin kirkkaana pitämiseen, miten rakastuin joogaan, syönkö hiilareita, miksi suosin tiettyä ruokavaliota, miten herkuttelen, millä kameralla kuvaan pinnan alla ja reissuissa, miten valitsen matkakohteeni, saavuttaako positiivisella asenteella aidosti paremman olon, saako poliisi herkistyä, miten määrittelen rohkeuden jne. 

Maailmalla matkustaminen on tosiaan yksi suurimmista intohimoistani, ja joka talvi karkaan johonkin kauas useaksi viikoksi. Elämän matkarepussani on loputon tila reissuelämyksille. Blogin taustakuvan maisema on Laosin Don Detin saarelta, Mekong-joen rannalta. Siellä tunnelma oli kuin parhaimmasta luontodokumentista. Näille matkoille pääsette blogini kautta mukaan. Saatan kertoa parhaimmista reissuistani ja sen tarjoamista elämyksistä piankin. 

Tulen myös sivuamaan tyttöjenjuttuja mm.kauneudenhoitoon liittyen, koska en toki aina pukeudu maihareihin ja suojaliiviin. Mansikanmakuista huulikiiltoa, sydämenmuotoisia pilvenhattaroita, raakasuklaata, hemmotteluhoitoja, vaaleanpunaisia unelmia ja enkelinkiharoita tasapainottaa sopivasti ronskia pollarin arkea. Kuolemansyyntutkijan ja romanttisen elämänrakastajan, vahvan ja lempeän, realistin ja ikuisen uneksijan, jalat tiukasti maassa - pää pilvissä kulkevan kombinaatio. Kontrasteja, isoja tunteita, määrätietoista ja herkkää, elämän makuista elämää. Sellainen mä vähän taidan olla. 

Haluan heittäytyä tähän itselle uuteen juttuun koko sydämelläni mukaan, pysyen avoimena ja rehellisenä itselleni ja muille. Minulla on valtava palo ja polte oppia uutta. Olen kaivannut luovaa oman duunin ohelle. Intoa täynnä kiitän tästä mahdollisuudesta.

Tervetuloa mukaan kanssani luomaan Elämänlumon tarinaa. Mielelläni otan ideoita vastaan, kuuntelen konkareita ja inspiroidun vinkeistänne. 

Ihania hetkiä vuoden pimeimpään ajanjaksoon! Keksitään yhdessä keinoja kaamoksen selättämiseen. 

❤️: Kristiina