irtiottoja

Minilomalla arjesta

Oravanpyöräelämän kynnyksellä

Pitkän maailmalla seikkailun ja elämän äärelle hidastamisen jälkeen, tässä hektisen arjen oravanpyöräelämän kynnyksellä taiteillessani huomaan, että jollain tapaa mieli vastustelee arkeen turtumista. Olenkin päättänyt yrittää tehdä omaani hieman muutoksia. Tiedättekö tunteen, kun arjessa tulee helposti tehtyä asioita aina samaa kaavaa noudattaen? Osa ihmisistä saattaa suorittaa arkea rutiininomaisesti aivot autopilotilla jopa useita vuosia putkeen, koskaan havahtumatta tai pysähtymättä kunnolla. 

(Pixabay)

Arjen rutiinien sumussa

Herätyskello soi aamuisin samaan aikaan, ja useimmiten tyynyn vetovoima tuntuu voimakkaalta. Kuin unessa siirryt painamaan illalla ladatun kahvinkeittimen virtanappulaa, suoritat aamutoimet, ja auta armias jos niihin turvallisiin rutiineihin tuleekin joku vinouma. Saattaa tuntua, että koko päivä on pilalla, jos yleensä kello 7.14 saapuva bussi jättääkin tulematta. Koiran talutushihna ei olekaan tavallisella paikalla tai auton bensatankki vilkuttaa punaista. Kiroilet mielessäsi odottaessasi hidasta hissiä, ja ehkä siksi myöhästyt palaverista minuutin.

Stressipykälän kohotessa mitättömän asian takia, on hyvä kysyä itseltään, "mitä sitten?". Näkymätön kiristyspanta otsalla ei purista, kun sallii itsensä alkaa suhtautua asioihin hieman lempeämmin ja leppoisammin. Käy sen oman pään sisällä asuvan suorittajan kanssa keskustelua, onko jokainen arjen suorite välttämätöntä tehdä aina niin priimasti. Voiko perinteisen perjantaisiivouksen sijaan tehty metsäretki tuodakin paremman startin viikonloppuusi? Entä jos sallitkin huonosti nukutun yön jälkeen jättää tiistaisen aerobic-tunnin väliin ja vietät saman ajan laiturilla makoillen lempikirjasi parissa? Etkä sitten moiti itseäsi laiskuudesta, vaan ennemminkin kiität itseäsi itsesi kuuntelemisesta. 

Toimintaamme ohjaa aikojen kuluessa opitut tutut mallit. Joskus kaavoista poikkeaminen voi kirkastaa elämän liekkiä kummasti. Turvallisuusalueelta poistuminen voi tuntua myös pelottavalta, mutta voi miten hyvää se tekeekään. Jokaiselle. Tunnistatko itsesi päivittelemässä ja kauhistelemassa muutoksia totutussa? Missä saat kuontalosi siistittyä jos vuosia käyttämäsi parturi yllättäen sulkee ovensa? 

Rengashuollon olet hoitanut vuosikausia tutussa huoltoliikkeessä ja rutiinimaailmasi tuntuu horjuvan, jos uimahallin pukuhuoneessa tavallisesti käyttämäsi kaappi onkin varattu. Entä jos luottolääkärisi muuttaakin toiselle paikkakunnalle tai pitkään suosikkina palvellut kasvovoiteesi valmistus yllättäen lopetetaan?

Olet tottunut ylittämään kadun päivittäin metrilleen samasta kohdasta, ja saattaa jopa ärsyttää jos siinä onkin yhtäkkiä tietyö ja joudut valitsemaan vaihtoehtoisen väylän. Työpaikalle kuljet rutiininomaista reittiä, ja osaat liikennevalojen aallon ulkoa. Vaihdettuasi työpaikkaa tai asuntoa, saatat havahtua ajaneesi vanhan työpaikan tai kodin pihalle muutaman kerran. Täysin ajatuksissasi. Jos joku kysyisi havainnoistasi ajomatkan aikana, et ehkä osaisi vastata. Aamuradion uuden juontajan puhetyyli oudoksuttaa. 

Käyt ehkä päivittäin lounaalla työpaikkaruokalassa, vaikka et erityisesti edes pidä sen tarjonnasta. Kuntosalilla teet tutun alkulämmittelyn ja saman treeniohjelman, kenties vielä saman biisilistan tahdissa. Lähikaupasta keräät ostoskoriin ruoka-ainekset, jotka muistat ostaa ilman listaa. Ikään kuin hyllyjen välissä olisi näkymättömät askelmat kengillesi. Avaat telkkarin iltaisin hieman ennen iltauutisia ja puolisosi teekupin hämmentämisestä kuuluu aina sama määrä lusikan kilahduksia. Teemme paljon asioita totuttujen tapojen mukaisesti ja tiedostamatta. 

(Pixabay)

Tavat, tottumukset ja rutiinit

Eikö kuulostakin pelottavan tylsältä? Toki tietyt rutiinit helpottavat kiireistä arkeamme, ja tuovat myös turvallisuuden tunnetta elämään. Jotkut pinttyneet tavat esimerkiksi kumppanilla tai muulla arkesi kanssaihmisellä voivat olla tunteita herättäviä. Ne saattavat ihanasti sulostuttaa tai sitten jopa ärsyttää. Kunkin meidän omat -kenties omituisetkin- tapamme voivat itseä myös naurattaa, kun niitä katsoo ulkopuolisin silmin. Järkkyykö oma maailma oikeasti kovinkaan paljoa, jos jonain viikkona totutun kaavan mukainen lauantain lottoaminen jääkin väliin? Tai onko kuolinvuoteella mitään merkitystä, teitkö vuoden 2017 kevätsiivouksen huhti- vai kesäkuussa?

Kuusivuotias rakas siskonpoikani opetti minulle jo neljän vanhana hyvinkin toimivan tavan. Pesukone kun tuntuu syövän sukkaparista aina sen toisen yksilön, niin ketä oikeastaan haittaa, jos jaloissa on eriparia olevat sukat. Nykyisin nauretaan yhdessä eriparisukillemme.

Rutiineilla on myös positiiviset puolensa. Työelämässä on enemmän tilaa luovuudelle, kun osa tekemisistä suoriutuu automaattisesti. Myös lapsille perheen rutiinit tuovat turvallista oloa. Tietyt totutut menettelytavat vapauttavat muistikapasiteettiamme isommille asioille, ja arkeen tulee sitä myötä enemmän helppoutta ja tilaa. 

Miltä sinun arkesi tuntuu?

Silti näitä arjen kaavoihin kangistumisia voi toisinaan olla hyvä pysähtyä pohtimaan. Tai katsella ja tunnustella oman elämän arkea hieman tarkemmin. Miltä se tuntuu? Onko se tasaisen harmaata vai ihanan värikästä? Suurimman osan elämä kuitenkin rakentuu valtaosin arjesta. Miltä se oma arki oikeasti tuntuu? Onko se itselle aidosti mieluisaa? Onko omassa arjessa jotain, mitä voisi tai haluaisi muuttaa? Voisiko siitä tehdä itselle parempaa? Voisiko sinne omaan arkeen alkaa sisällyttämään enemmän sellaisia iloa tuottavia pieniä breikkejä? Mitä kaikkea siihen arjen tasaisuuteen tuodut pienet rosoisuudet ja valopilkut voisivatkaan mielelle ja omalle hyvinvoinnille tehdä?

Joogaopettajani viisaita sanoja lainaten, jokaisen olisi tärkeää osata ottaa omasta arjesta sellaisia säännöllisiä minilomia.

Ja tehdä tämä mahdollisimman usein. Tämä oli mun mielestä kovin ihanasti sanottu. Huomasin hymyileväni liikuttuneena joogamatollani, kuultuani hänen kauniin ajatuksen. Inspiroiduin pohtimaan asiaa hieman syvällisemmin. Itse olen kiitollinen tälle kaunissieluiselle joogiystävälleni siitä, että saan viikottain osallistua hänen tarjoamalleen arjen minilomalle yin-joogatunnin muodossa.

En voi lopettaa sen ihanuudesta hehkuttamista. Helsingin Tulijooga-studion Pian taitava ja lempeäsävyinen ohjaus, sekä niin kauniisti muotoillut elämänviisaudet ja oivallukset meditatiivisen harjoituksen aikana ovat yksi merkittävä tekijä oman elämäni sisäisessä matkassa. Tai siinä, että sellaisen ylipäänsä ymmärsin koskaan aloittaa. Yin-joogan avulla mä olen osannut aloittaa opettelemaan irtipäästämisen saloja. Olen saanut kokea, miltä tuntuu, kun koko kehoa ja mieltä puristavat kiirekahleet alkavat hiljalleen avautua. Se matka ei pääty koskaan.

Arjen minilomaksi voi mun mielestä kutsua vaikka yhden minuutin kestävää pientä hektisyyden katkaisevaa hetkeä omassa arjessa. Ruuhkabussissa istuessasi voit laittaa silmäsi kiinni, kuunnella suosikkikappalettasi tai merenkohinaa kuulokkeistasi, hengittää syvään, ja tuntea hengityksen virtaavan kehon joka soluun. Voit halutessasi ajatella jotain erityisen kaunista tilannetta, maisemaa tai ihmistä. 

Kukkakaupan ohi kiirehtiessäsi voitkin pysähtyä, ja hemmotella itseäsi kauniilla kimpulla. Vie kukat toimistosi tai kotisi pöydälle sulostuttamaan arkeasi. Ja muista ihailla ja tuoksutella niitä tarpeeksi usein. Lihapullia lämmittäessäsi päätätkin pakata arkiruuan rasiaan, ja viet perheesi lähimetsään retkelle.

Tai miten ihanalta voikaan tuntua kesken hikilenkin pysähtyä meren rantaan. Se, laskeeko sykkeesi hetkeksi kesken aerobisen liikuntasuoritteen, ei merkitse yhtään mitään. Paljon arvokkaampaa mielen keveyttä voit saada fiilistelemällä kaunista maisemaa. Illalla lasten nukkumaan menon jälkeen istutte kumppanisi kanssa sylikkäin, ja sallit sen pyykkivuoren kasvaa vielä vähän. Se odottaa kyllä. Nukahdat takuulla onnellisempana.

Jonain päivänä voit sulkea kaikki maailman murheelliset uutispäivitykset silmistäsi ja mielestäsi, ja mennäkin mielenkiintoiseen taidenäyttelyyn. Tai makaamaan nurmikolle pilviä katselemaan. Tai sellaiseen kahvilaan, jossa et ole koskaan käynyt. Tilaat kupillisen jotain hyvää ja katselet ohikulkevia ihmisiä. Päivä turistina omassa kotikaupungissa voi myös tuntua oikealta lomalta kulkiessasi iloisten ja uteliaiden matkailijoiden seassa. Opitkin ehkä näkemään tutun ympäristösi uudenlaisin silmin. 

Työpäivän jälkeen laiturilla makoilu ja aaltojen kuunteleminen voivat rentouttaa huomattavasti tunkkaisen treenisalin hikijumppaa tehokkaammin.
Minilomalla espoolaisella rannalla kuntosalitreenin sijasta.
Irtiotto kaupungin hälinästä Seurasaaren rauhallisuudessa
Pilvien lomasta pilkottavien viimeisten auringonsäteiden kalastelua. Mielenrauhaa parhaimmillaan.
Sopivan tasapainon löytäminen ihan kaikessa on tärkeintä.

Arjen miniloman ei todellakaan tarvitse olla luksusviikonloppu Nizzassa tai kalliita hemmotteluhoitoja kylpylässä. Paljon pienempimuotoisessa irtiotossakin voit kokea olevasi omalla minilomalla. Siitä voi räätälöidä juuri omanlaisen ja itselle hyvän. Lyhyt rentouttava hetki keskellä kiireistä arkea. Mitä tahansa. Sellaista, joka saa sinun suupielesi ylöspäin, voit tuntea olevasi enemmän elossa ja intohimon elämää kohtaan lisääntyvän.

Älä tyydy elämässäsi suorittajan asemaan. Kytke autopilotti toisinaan pois päältä. 

Mielikuvitusta varmaan riittää kaikilla. Ainakin jos annat sille tilaa. Kunhan edes toisinaan päätät poiketa rutiineistasi. Tärkeintä on sallia itselle ne omat pienet breikit kaiken hektisyyden lomassa. Osata ja muistaa nähdä elämän ainutlaatuisuus.

Joku päivä säiden lämmettyä voitkin jättää väliin perinteisen hernekeiton loisteputkin valaistussa työpaikkaruokalassa, ja levittää toimiston läheiseen puistoon piknik-huovan. Voin luvata, että tunnet itsesi energisemmäksi ja mielesi kepeämmäksi taivaan alla nautitun lounaan jälkeen. Entäpä jos välillä korvaisitkin tutuksi tulleen juoksu- tai kävelylenkin uudella reitillä ja maisemilla. Miltähän tuntuisi, jos et työpäivän jälkeen avaisikaan telkkaria. Tuoko fiktiivisen sarjan seuraaminen oikeasti jotain uutta, tai oikeeastaan yhtään mitään sinun elämääsi? 

Toiset arkemme tekemisistä tuntuvat hyvältä, ja toiset eivät. Toiset elämän minuutit ovat haaleassa liejussa tarpomista, ja toiset minuutit kimaltelevat sydämessä meren pinnassa säteilevän auringon lailla. Silti ne molemmat kuluttavat koko elämän minuutteja tasan saman verran.

Maaret Kallio kirjoittaa kirjassaan, että "Ihmiskoneen voi virittää maksimiinsa ja kiihdyttää siitä kaikki tehot kerta toisensa jälkeen. Aina voi aloittaa alusta, yrittää enemmän ja pinnistellä vielä viimeisimmätkin virrat käyttöön. Aina voi vaihtaa yhden varaosan ja jatkaa sumeilematta koneen uudelleen käynnistämistä. -Asiassa on vain yksi iso mutta. Ihminen ei ole kone".

Maaret Kallio opettaa ihanassa "Lujasti lempeä" -kirjassaan hyväksymään elämän epätäydellisyyttä. Hän kirjoittaa myös, miten toimimme konemaisesti aamusta iltaan. Paitsi ettei ihminen ole kone. Lämmin kirjasuositus ❤️

"There's no passion to be found in playing small - in settling for a life that is less than the one you are capable of living." -Nelson Mandela-

Arki on arkea. Ihanan tavallista. Turvallista ja hyvää. Elämä rakentuu suurimmaksi osaksi siitä, ja elämä on paljon kivempaa kun sen arjen kanssa on hyvä kaveri. Arki voi olla helppoa ja kepeästi soljuvaa. Tai se voi olla stressaavaa ja rintaa puristavaa hektisyyttä. Saatat tuntea jonkun muun ohjaavan sinun laivaasi, yrittäessäsi vain suoriutua siitä päivästä toiseen. Arki on useimmiten kuitenkin niin tavallista, että lakkaamme huomaamasta sen hienouksia. 

Jospa opettelemme tasapainoilemaan omassa arjessamme siten, että arjen pienet minilomat tekevätkin siitä kokonaisuudessaan itselle kivempaa?

Kuljetko sinä oman elämäsi polkua suurimmaksi osaksi autopilotti-ohjauksella? Tuntuuko se ankealta? Voisiko manuualivaihteinen ohjaus olla mielekkäämpää ja kirkastaa paremmin oman elämän värejä? Entäpä jos päätät, että sinäkin otat tavaksi (hyviäkin tapoja ja toimintamalleja siis on) sisällyttää arkeesi minilomat? Pelkällä automaatio-ohjauksella toimiessa helposti unohtaa olla läsnä. 

Jos oman arjen kohtaa vähän enemmän ihmetellen, uteliaampana ja nälkäisempänä, sinun oma arjen taideteoksesi voi pienillä sävyjen muutoksilla muuttua kauniimmaksi ja mieluisammaksi. Kun kokemus todellisuudesta näkyy onnellisemman asenteen läpi katsomalla, koko todellisuus muuttuu.

Tähän loppuun liitän lyhyen (erittäin amatöörimallisen ja elämäni ekan ikinä 🙈🙉) videon mun arjen minilomasta Seurasaaressa, ja samalla toivotan kaikille antoisia hetkiä omilla minilomillanne! Luokaa sellaisia lyhyitä voimaannuttavia irtiottoja itsellenne. Paljon ja usein!

❤️: Kristiina

IG ja FB