offline

Shhhh..

Tervehdys! Olen ollut takaisin arjessa jo hyvän tovin. Moni onkin kysellyt, onko ihan helppoa taas kavuta länsimaisen kiireisen oravanpyörän kyytiin lähes kahden kuukauden maailmalla reissaamisen jälkeen. Rehellisesti, ei ole. Jollain tapaa mieli myös vastustelee sitä arjen hälinään turtumista. Etenkin tämän vuoden seikkailuni sisälsi erityisen paljon hiljaisuutta ja rauhaa. Luonnon harmonian kohtaamista ja onnellisten hitaiden hetkien ääreen pysähtymistä. Itseni kanssa olemista ja meditatiivista rauhoittumista. Lempeää ja armollista oman kehomielen kuuntelemista ja huomioimista. 

Viime postauksessa kirjoitin viettäneeni reissun viimeiset kolme viikkoa ihanalla Una Unan saarella Indonesian Sulawesissa, jossa tunsin sydämen olevan kotona. Tästä on tulossa ihan oma kirjoitus tai kaksikin, mutta sadat ja sadat valokuvat ovat koneella ja kameroiden muistikorteilla vielä(kin) pienoisen kaaoksen vallassa. Arjen kiireiden vuoksi tämä prosessi on vielä kesken.

Paluun jälkeen olen kokenut altistuneeni jonkinlaiselle "allergialle" kaikkia ICT-laitteita kohtaan. Sain olla niinkin pitkän breikin rauhassa ja ilman. Offlinessa. Miten valtavan vapauttavan tunteen ja sisäisen rauhan pystyinkin löytämään ilman jatkuvaa piippailua. Se tuntui hyvältä.

Nyt arkeen palaamisen jälkeen huomaan niiden aiheuttavan aiempaa suurempaa ahdistavaa ja kiristävää  tunnetta. Nykymaailmassa ja omassa arjessa niiltä ei tietenkään voi kokonaan eristäytyä. Ne on vaan hyväksyttävä osaksi elämää. Mutta toki meillä on mahdollisuus valita, miten paljon annamme niiden hallita tai kahlita elämäämme.

Töissä vaihtoehtoja ei yleensä ole, mutta vapaa-ajalla puhelimen voi jättää kotiin lenkin tai metsäretken ajaksi. Nykyisin treenaamaan tai luontoon lähtiessäni otan kyllä puhelimen mukaan, sen toimiessa taustamusiikkina ja kamerana, sekä tarvittaessa suunnistus- tai muuna apuna, mutta pidän sen useimmiten lentotilassa tai vähintäänkin äänettömällä. 

Lauantai-illan rauhoittumisia ja omia zen-hetkiä meren äärellä. Kuuntelin lokkeja ja aaltoja, puhelin offlinessa.

Some-päivityksiä ei ole pakko jatkuvasti tsekkailla tai tehdä. Maailman tapahtumat, uutiset, sähköpostit, to-do-listat, WhatsApp-viestit, soittopyynnöt, omat muistutukset ja kaikki mahdolliset kyllä odottavat. Itselle voi toisinaan antaa luvan olla tavoittamattomissa. Puhelin on mahdollista asettaa "älä häiritse" tilaan. Lisäasetuksilla se on mahdollista tehdä se myös siten, että ainoastaan suosikeiksi merkatut (esimerkiksi lasten numerot) ohittavat tämän rentouttavan tilan. Ja pärjäsimme me lankapuhelinten aikanakin.

Pitkän tauon jälkeen kiinnitin enemmän huomiota myös siihen, miten kadulla tai ratikassa suurin osa ihmisistä ei havainnoi ympäristöä tai vastaantulevia ihmisiä lainkaan. Lähes jokaisen huomion on varastanut se pieni kädessä oleva kylmäsävyinen ruutu.

Mietipä, huomasitko sinä aamulla työmatkallasi katsella kauniille taivaalle? Näitkö koiraa pissattaessasi leskenlehtiä? Kuulitko lintujen laulua viedessäsi lapset tarhaan? Kiinnititkö minkäänlaista huomiota ensimmäiseen vastaan tulleeseen kanssaihmiseen, hymyilitkö kenties hänelle? Teitkö havaintoja, miltä auringon säteet tuntuivat kasvoillasi? Muistitko keskittyä, miltä lounaalla syömäsi ruoka oikeastaan maistui vai naputtelitko samanaikaisesti puhelintasi? 

Nostaessasi katseen pois puhelimesta, voit huomata aistiesi heräävän takaisin eloon.

Suurimman osan työpaikoilla ja perusarjessa joudumme pakostakin olemaan jatkuvassa hälinässä. Osalle nämä laitteet ovat se ainoa työväline. Omalla työmaalla poliisiradio huutaa lähes nonstoppina, päivystyspuhelimet soivat, ihmiset juoksevat, messenger vilkuttaa uutta viestiä näytöllä, hätäkeskuksen jakamat keikat jonoutuvat, sähköpostin saapuneet-kansio täyttyy entisestään, kuulusteltaessa joudut katsomaan kelloa ehtiäksesi seuraavaan. Meteli täyttää mielen, miljoona asiaa seilaa päässä ja ajatukset säntäilevät.

Näiden pakollisten lisäksi takaraivossa kolkuttelee siviilipuhelimeen saapuneet ihanat viestit, joihin haluaisi vastailla ajan ja ajatuksen kanssa keskittyneesti. Blogiakin haluaisi päivittää kaikessa rauhassa. Ja ottaa pitkä puhelu rakkaalle ystävälle. 

Huomaan, että entistä vähemmän pidän kaikesta hälinästä ja melusta. Näiden älylaitteiden mukanaan tuoma stressi estää kuuntelemasta ja kuulemasta. Ympäristön havainnointi ja aistiminen jäävät helposti jalkoihin, mikäli puhelimen antaa varastaa liikaa huomiota. Omia ajatuksia on vaikea kuulla jatkuvassa ärsykkeiden tulvassa.

Itselläni on paljon vapautuneempi, levollisempi ja rauhallisempi olla ja hengittää, kun pidän näitä laitteita suurimmaksi osaksi äänettömällä. Silloin siis, kun se on mahdollista. Olenkin jo lähimmilleni ystävällisesti ilmoittanut ottaneeni hieman etäisyyttä kännykkääni. Vaikka en siinä silmänräpäyksessä lue viestiä tai vastaa siihen, on kaikki hyvin.

Yhteydenpito ja sosiaaliset kontaktit ovat tietysti tärkeitä ja hyviä asioita. On huonoa käytöstä ja välinpitämättömyyttä olla reagoimatta itselle tärkeän ihmisen kauniiseen viestiin tai puheluun. Mutta kunhan sallii sen, että on ihan ookoo olla tsekkaamatta puhelinta joka toinen minuutti. Tarkastaa viestit sitten, kun itselle on sopiva aika. Jokainen voi tehdä oman käyttönsä kanssa itselle hyvältä tuntuvan diilin. Näitä on hyvä välillä pysähtyä miettimään. 

Nykyihmisen olkapäät ovat kääntyneet eteenpäin, ja niska enemmän kyyryyn pitkälti liiallisen päätelaitteen tuijottamisen vuoksi. Joogaopettajaani lainaten, silloin sydän joutuu perääntymään. Hartioiden valuttua lysyyn, sydän joutuu asettumaan taaemmas kehossamme, ja se joutuu ikään kuin piiloon. Kehotankin myös sinua joka päivä availemaan rintarankaa, korjaamaan ryhtiä ja nostamaan sydäntä enemmän esille. Siten sen on helpompi toimia johtajana. 

Anna sydämen kulkea edellä ❤️ (Kuvat Pixabay)

"Hiljaisuus on uni, joka ruokkii viisautta" -Francis Bacon-

Matkallani oivalsin, etten enää halua sallia näiden laitteiden määräävän ja hallitsevan minua. Haluan itse saada päättää, milloin mulle on hyvä hetki tarkastaa saapuneet viestit, puhelut tai uutiset. Nämä laitteet ovat myös kovin koukuttavia. Lopulta on kuitenkin hyvä miettiä miksi niin tapahtuu, ja haluaako niiden sallia addiktoivan itseä. Mikäli kokee niiden hallitsevan omaa elämää myös vapaa-ajalla liiaksi, voi pohtia, onko oikeasti välttämätöntä olla saatavilla ja tavoitettavissa ihan koko ajan. Tapahtuuko mitään pahaa tai katastrofaalista, jos vastaakin johonkin viestiin vasta myöhemmin. 

Mitä hiljempaa olet, sitä tarkemmin voit kuulla.


Toki nykyteknologia mahdollistaa meille myös valtavan paljon hyvää. Onnellinen, ihana tunne valtaa mielen kesken kiireisen työpäivän saadessasi rakkaaltasi erityisen kauniin viestin. Aamubussissa istuessasi riittämättömyyden tunteen vaivatessa luet Maaret Kallion voimaannuttavaa blogia, ja osaatkin taas suhtautua itseesi lempeämmin. Onkin helpompi taas hengittää. Inspiroidut kokeilemaan uutta raakakakkureseptiä kaverisi hehkutettua sitä sosiaalisessa mediassa. Saatat liikuttua vaativassa bisnespalaverissa lapsesi lähetettyä nauravan kuvan itsestään, jossa hän samalla toivoo isän tulevan ajoissa kotiin. Uusi sovellus tarjoaa sinulle ilmaisen kokeilun tankotanssitunnille. 

Helpottaahan se ihan valtavasti ja kaikkea, että internet ja lähes kaikkeen ratkaisun löytävä laite kulkee jatkuvasti taskussasi. Uskallat mennä uuteen metsään retkelle eksymättä. Voit etsiä tilanteeseen sopivan lempibiisisi. Saat uuden ravintolan lounaslistan silmiesi eteen muutamassa sekunnissa. Ohjattu meditaatioharjoitus rauhoittavan musiikin säestyksellä rentouttaa ennen haastavaa esiintymistä. Voit ostaa lentolipun tai varata hemmotteluhoidon kännykällä, ja tuntea stressipanssarin löystyvän välittömästi. Pankkiasiat ja laskujen maksaminen hoituvat istuessasi ruuhkabussissa, ja aikaa jää enemmän lapsille. Osallistut liikeneuvotteluun jonottaessasi lääkärin vastaanotolle. Chattailet parhaan ystäväsi kanssa odotellessasi renkaanvaihtoa. Voit lukea elektonista kirjaa lentokoneessa. Ja ikuistaa tärkeitä hetkiä mukanasi kulkevalle kameralle.

Kunnioitetaan seuralaistamme ja kanssaihmistämme huomioimalla heidät, pitämällä kännykät enemmän poissa, ja olemalla aidommin läsnä. On se sitten puoliso, rakas ystävä, isomummi, työkaveri, lapsesi tai kaupan kassa. Parisuhteeseenkin voi löytää ihan uusia ulottuvuuksia työpäivän jälkeen, kun ei upottaudu somen maailmaan. Saatat oppia kuulemaan myös itseäsi huolellisemmin, ja oivaltaa asioita kirkkaammin. Moni hetki voi saada uudenlaisen merkityksen. Lapsilla on usein pelaamis- ja kännykän käyttörajoitukset. Voisi toisinaan olla paikallaan aikuisillekin. 

Luodaan sellainen sopiva suhde näihin ihanankamaliin laitteisiimme. Ilman paineita. Siten, että sinä päätät milloin ja miten. Jokaisella se suhde voi olla hieman erilainen ja hyvä niin. Muistetaan tietoisesti ottaa enemmän sitä tärkeää ja vapauttavaa offline-aikaa, ja havainnoida ympäristöämme. Murtaudutaan ulos virtuaalimaailman syövereistä, ja ollaan paremmin läsnä tässä kauniissa, todellisessa maailmassa. Voit tuntea olevasi enemmän elossa, ja aistisi ovat valppaampia. Tässä ihanassa oikeassa elämässä. 

Our greatest experiences are our quietest moments. - Friedrich Nietzche- 

☀️🐥🐰🌷

Iloista pääsiäistä sinulle! Toivotaan auringon lämmittävän ihanasti. Nostetaan katseet näytöiltä ja ihastellaan kevään kauneutta. Nähdään, kuunnellaan, havainnoidaan, haistellaan, maistellaan ja fiilistellään! Ollaan läsnä.

Instassa lisää kevätkuvia!

❤️: Kristiina