Heikennetty, muttei nujerrettu

Hei sinä, oletko vielä siellä? En ole postannut pian kolmeen viikkoon mitään, ja ajattelin, että olisi kenties asiallista ilmoittaa olevani edelleen hengissä. En vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa, mutta hengissä. Sairastuin pari viikkoa ennen joulua, ja ensimmäisen noista viikoista vietin kovassa kuumeessa ja söin Buranaa ja Panadolia ainakin viimeisen viiden vuoden edestä. Luulin sairastavani influenssaa, enkä sen vuoksi tietenkään kiirehtinyt lääkäriin menoa.

Seitsemäntenä päivänä hikoiltuani jälleen yhden kuumepiikin pois luovutin ja suostuin käymään päivystyksessä. Eikä keikka ollutkaan ihan turha, koska yllättäen influenssatesti näytti negatiivista, ja sen sijaan oikeassa keuhkossani näkyi tutunnäköinen vaalea tiivistymä. Keuhkokuume. Antibiootit näpissä palasin toiveikkaana kotiin, jouluun oli vielä viisi päivää aikaa. Kyllähän siinä ehtisi vielä siivota ja tehdä jouluostokset ja ruuat ja no, kaiken. Koska ennen sairastumista en ollut tehnyt mitään joulun eteen.

Jos ei tauti tapa, niin tämä. Mitä elämä oli ilman Netflixiä?

Kuinkas siinä sitten kävi? Kaksi päivää odottelin kotona, että lääke alkaisi purra, kunnes oli pakko myöntää, ettei se toimi. Takaisin päivystykseen ojentamaan käsi näytteenottajalle. Taistelin viimeiseen asti sairaalaan jäämistä vastaan, mutta suostuin lopulta (potilaana omalla työpaikalla oleminen ei todellakaan kuulu bucket-listani kärkipäähän). Olin sairaalassa kaksi päivää, ja pääsin kotiin aatonaaton iltana. 

Joulu on ollut minulle aina juhlapyhistä se tärkein. Tänä vuonna se jäi kuitenkin niin torsoksi kuin vain voi. Tai olisihan se huonomminkin voinut mennä, jos olisin joutunut jäämään sairaalaan. Mutta ilman sitä ennakkolatausta ja ihanaa hössötystä (kyllä, jouluna tykkään siitä, että kaikki shoppailevat yhtä aikaa, vaikka muuten vihaankin jonottamista :D) pelkkä kuusenkoristelu ja jouluruokailu jäivät valjuiksi. Lahjat jäivät sekä ostamatta, että paketoimatta... Toki ankeus johtui myös siitä, että aattona pysyin pystyssä pelkästään lääkkeiden voimalla.

Uskollinen, vähän huolestunut ystävä <3

Huomenna on vuoden viimeinen päivä. Kuumetta ei enää ole, mutta yskä muistuttaa vielä taudista. Sekä lähes kolmen viikon vuodelevon aikaansaama voimattomuus, joka antaa taas uutta perspektiiviä omaan työhön. Jos kolmekymppinen perusterve menee tähän kuntoon, niin mitä tapahtuukaan heiveröiselle vanhukselle? Jos hän selviytyy itse taudista. Minullakin on edessäni viikkoja kestävä kuntoutuminen.

Ensi viikolla palataan vielä vuoteen 2016 vuoden parhaiden kosmetiikkatuotteiden merkeissä, sitten käännetään jo katseita kohti tulevaa!

Kuinka sinun joulunviettosi sujui? Ja kuinka vietät vuoden viimeistä iltaa? :)

comments powered by Disqus