Terveys

Unikoulussa

Toukokuu tarkoittaa tänä vuonna muutakin kuin pelkkää kesän odottelua (indeed, tänäänkin satoi vielä lunta..!) ja nurmikon lannoittamista.

Tein viime viikolla kolme aamuvuoroa. Edellisestä kerrasta ehti vierähtää aikaa reilusti yli vuosi, oikeastaan en osaa sanoa tarkkaa ajankohtaa tarkistamatta sitä jostain vanhasta kalenterista. Olen tehnyt (lähes) pelkkää yötyötä muutamia lyhyitä poikkeusajanjaksoja lukuunottamatta pian kuusi vuotta. Blogitaivaltani aloittaessa sivusin aihetta lyhyesti kuvaten sitä senhetkiseen elämäntilanteeseeni sopivimmaksi vaihtoehdoksi, mitä se silloin ehkä olikin.

Kuitenkin kuluneen talven aikana alkoi käydä yhä selkeämmin ilmi, että jatkuva unirytmin kääntäminen kävi voimille enemmän kuin ennen. Vielä ollessani 25-vuotias valvoin yöt vaivatta, kävin salilla töiden jälkeen ja nukuin ilman ongelmia pitkälle iltapäivään. En tiedä liittyykö tämä suoraan ikään, mutta en ole enää pitkään aikaan pystynyt tuollaiseen. Sen sijaan olen kasvatellut univelkaa nukkumalla muutaman tunnin öiden välissä, ja joutunut tekemään entistäkin selkeämmän eron työ- ja vapaa-ajan välille. Työaikaa on tavallaan ollut myös öiden välissä kotona vietetty aika, koska väsymys on vienyt kaikki voimat.

Ja kaikesta väsymyksestä huolimatta aivoilla on (ruma adjektiivi tähän) tapa tottua valvomiseen, joten vapaapäivien koittaessa ei niin vain "aleta nukkua" öisin. Ystäviä tai edes omaa puolisoa ehtii nähdä aika harvoin, jos nukkuu silloin kun kaikki muut valvovat.

Kun sain tietää, että tällainen työvuorojen muutos on tulossa, aloin hetkellisen muutosvastarinnan jälkeen odottaa tulevaa innolla. Ennen viime viikonloppuna tekemiäni öitä ehdin olla päivärytmissä kaksi viikkoa, mikä on pisin aika viime vuoden syyskuun (kesäloma) jälkeen. Näin lyhyessä ajassa hormonitoiminta ei selvästikään sopeutunut, vaan pidin unirytmiä yllä melatoniinin avulla. Kokeilin toki olla ilmankin, tuloksena viimeinen kellon vilkaisu kahdelta... :D

Yhdeksän tuntia. Sen verran tarvitsen unta, että olen oikeasti virkeä. Tämä tarkoittaa sitä, etten kaipaa päiväunia.

Reilussa parissa viikossa ei ole vielä tapahtunut ihmeitä, mutta odotan seuraavaa:

  • Makeanhimon pitäisi helpottua. Väsyneenä tekee mieli kaikenlaista epäterveellistä.
  • Treenien pitäisi muuttua taas osaksi arkea. Olen viime kuukaudet ollut kuntosalilleni se "paras mahdollinen jäsen" eli se, joka tuo rahaa muttei kuluta vehkeitä.
  • Zombie-päivien vähentyessä odotan myös kaikenlaisen aikaansaamattomuuden helpottumista. Tiedän, olkoon armo kanssani, mutta rajansa kaikella. Liika vetelehtiminen ärsyttää.

Palaan varmasti aiheeseen vielä tämän vuoden aikana, katsotaan miten käy ;)

Kommenttiboksiin saa laittaa kokemuksia (3-) vuorotyöstä. Kuinka se vaikuttaa/on vaikuttanut elämääsi tai terveyteesi?

comments powered by Disqus