kuvailu

Akateemisesti koulutettu on kuitenkin AKATEEMISESTI koulutettu

Akateeminen koulutus herättää minussa lähinnä kiukkua ja ärsyyntymisen tunteita, vaikka tuleehan minustakin akateemisesti koulutettu henkilö - luokanopettaja. Kirjoitin Heilin blogiin postauksen, joka kiteyttää kaiken ärsytyksen aiheesta (ainakin melkein..) ja haluaisinkin tietää, löytyykö lukijoista yhtäkään kohtalotoveria. Sama teksti siis tulee tässä :)


Kansankynttiläopiskelija tuskin tietää mitään todellisesta opettajan arjesta, sillä työhönhän liittyy niin paljon sellaista, mitä ei opinnoissa edes muisteta mainita. Opettajan työ on myös maailman arvokkain työ, josta pitäisi saada maailman parasta palkkaa - ilman opettajiahan me kaikki olisimme luku- ja kirjoitustaidottomia sekä vailla päämäärää elämällemme.


Totta kai luokanopettajaopiskelijana ajattelen, että opettajan työ on yksi tärkeimpiä maailmassa ja ilman opettajia maailma ei pyörisi - opettajiahan on ollut aina, jotta ammatteja on pystytty siirtämään ihmiseltä toiselle. Onko muut ammatit sitten vähemmän arvokkaita? Pärjäisimmekö ilman järjestystä ylläpitäviä poliiseja? Entä ilman rekkakuskeja, jotka kuljettavat ruokaa lähimarkettiin ja vievät jätteemme kaatopaikalle sekä huolehtivat, että kotimme lämpiävät paukkupakkasillakin? Pärjäisimmekö ilman siistijöitä, jotka huolehtivat, ettei meidän tarvitse kävellä santakasoissa työpaikkojemme käytävillä? Entäpä ilman insinöörejä, jotka tietävät, miten kodista rakennetaan kestävä ja hyvä paikka asua? Tai ilman lastenhoitajia, joille mukulat voi viedä työpäivien ajaksi hoitoon?



Yliopisto-opiskelijana minun tulisi arvostaa eniten juuri akateemista koulutusta, osallistua mielenosoituksiin akateemisten alojen leikkauksia vastaan ja huolehtia muutenkin siitä, että kaikki lähipiirissäni ymmärtäisivät kääntyä yliopiston puoleen - arvokkaimman, akateemisen, koulutuksen puoleen. Lisäksi minun täytyisi valita puolisoni ja ystävänikin vain akateemisesta väestöstä - ihan oikeasti. Onhan luokanopettajakoulutus juuri yliopistokoulutus, joten suureen ääneen on hienoa sanoa, että "minä olenkin akateemisesti koulutettu".


Tärkeää on tehdä ero toisenasteen ja korkeakoulutuksen lisäksi myös siihen, että yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä on suuri ero. Toisesta laitoksesta valmistuu maistereita ja tohtoreita, toisesta sairaanhoitajia ja fysioterapeutteja. Luokanopettajakin on kasvatustieteiden maisteri., joka terminä kuulostaakin paljon tärkeämmältä kuin ope. Titteleilläkin saadaan jo tehtyä eroa koulutusten välille, mutta täytyy nokkimisjärjestystä vahvistaa jotenkin muutenkin.



Sykettä-palvelu tarjoaa liikuntahetkiä esimerkiksi kuntosaleilla tiettyinä kellonaikoina tietyille "ihmisryhmille". Yhdellä vuorolla päivässä esimerkiksi salilla saa treenata yliopiston henkilökunta ja toisella vuorolla ammattikorkeakoulun henkilökunta sekä ammattikorkeakoulun ja yliopiston opiskelijat. Kolmas vuoro on tarkoitettu molempien oppilaitosten henkilökunnalle. Jako on sama joka päivä; yliopiston henkilökunta ei siis voi treenata opiskelijoiden kanssa, mutta ammattikorkeakoulun henkilökunta voi - jännittävää.

Yliopisto kaikessa suuruudessaan ja mahtavuudessaan on tainnut jämähtää kivikaudelle. Miksi korostamme akateemista koulutusta parempana kuin muita koulutuksia? Miksi yliopiston henkilökunnalle pitää olla omat salivuorot, mutta ammattikorkeakoulun henkilökunta joutaa treenaamaan opiskelijoidenkin kanssa? Miksi lukion jälkeen korostetaan yliopistoa erinomaisena vaihtoehtona jatko-opiskelupaikaksi? Miksi yliopisto on niin ihana paikka opiskella?


Inhoan sydämeni pohjasta sanaparia 'akateemisesti koulutettu'. Vaikka luokanopettajia koulutettaisiin epävirallisessa oppilaitoksessa kuten työväenopistolla, mie opiskelisin opeksi, koska se on miun juttu! En ylipäätään käsitä, miksi opettajia koulutetaan yliopistossa - paikassa jossa 300 ihmistä istuu massaluennolla ja luennoitsija höpöttää asiansa kuunteli kukaan häntä tai ei. Paikassa, jossa yhden asian selvittämiseen menee päiväkausia ja paikassa, jossa nokkimisjärjestys on niin selkeästi havaittavissa.

Luokanopettajien koulutus tarvitsisi vielä enemmän mahdollisuuksia käytännön opiskeluun, jollaista esimerkiksi ammattikorkeakoulussa voitaisiin antaa. Luokanopettaja ei tarvitse tietoa kasvatustieteen filosofishistoriallisesta perustasta, vaan tuohonkin kurssiin uhratun energian olisi voinut käyttää käytännön työhön valmistautumiseen. Olisiko tässä uudistuksen paikka? Ainiin, mutta luokanopettajakoulutushan on aina ollut yliopistotasoinen, akateeminen koulutus.



comments powered by Disqus