kokemukset

Alkoholittomuus on aina ongelma

Festarit, kesäjuhlat, häät, synttärit, tupaantulijaiset, vapaapäivä.. Syitä kilistelylle löytyy etenkin kesällä ihan mistä vain - ja ellei löydy, aina voidaan keksiä jokin hyvä syy. Ja voihan sitä välillä skoolailla ihan ilman mitään syytä.

Toisinaan Suomi vaikuttaa ryyppäämisen luvatulta maalta, sillä pullonhalailijoita löytyy niin sivistyneistä viininmaistajista puistokemisteihin. Usein tarkoituksena on kuitenkin tehdä olo onnelliseksi ja mukavammaksi. Tosin, aina joukkoon eksyy joku tylsä, jolle kirkas ei maistukaan. Tämä tylsimys kantaa mukanaan omaa limpparipulloa ja suostuu olemaan kuski vielä bileiden jälkeenkin. Boring!

Alkoholin juomattomuutta joutuu aina perustelemaan ja tuntuu, ettei perusteluksi oikeastaan kelpaa mikään muu kuin raskaus. Koska kaikki hyvin tietävät, etten halua mahani kasvavan vielä moneen vuoteen, ei minulla ole mitään syytä viikonloppuna Ilosaarirokissa sanoa kiitos, mutta ei kiitos. Taidan silti yrittää.

Miksi alkoholin juominen - tai oikeastaan juomattomuus - on sitten niin suuri ongelma? Alkoholihan on päihde siinä missä esimerkiksi tupakkakin, eikä minun ole silti kertaakaan eläessäni tarvinnut perustella kenellekään, miksi en polta tupakkaa. Kaikki ymmärtävät sen kyselemättäkin. Alkoholin kohdalla tilanne on kuitenkin eri, koska sitähän juovat kaikki. Ja niin juon minäkin - mutta vain silloin, kun itse haluan eikä janoni alkoholiin ole mitenkään kytköksissä kesän tapahtumiin.

Pienenä olin päättänyt ryhtyä absolutistiksi, mutta sittemmin luovuin ajatuksesta ja totesin kohtuukäytön kuulostavan paremmalta. Muistan edelleen, miten ensimmäinen Breezeri 18-vuotiaana huimasi päässä, ja kuinka kaverini tekemät Siniset enkelit saivat koko kodin pyörimään. En kuitenkaan muista ajatelleeni, että tällaista sen pitäisi aina olla. Ei, en ole koskaan juonut itseäni oikeasti humalaan enkä ole ikinä kärsinyt krapulasta. Tiedän, missä raja kulkee, eikä minulla ole mitään intressejä ylittää sitä.

En arvostele ketään, joka nauttii alkoholia järkevästi ja turvallisesti. On täysin normaalia juoda saunakalja tai käydä juhlimassa viikonloppuna - jokainen saa tehdä omat valintansa ja kun täysi-ikäinen ihminen osaa käyttää alkoholia, kaikki on hyvin. Juon minäkin silloin tällöin - oma heikkouteni tai houkutuksen kohteeni on kuitenkin karkkipussi eikä siideritölkki. Jokaisella on omat herkkunsa eikä karkkienkaan popsiminen ole mitenkään terveellistä. On myös muistettava, että joitain ihmisiä pieni määrä alkoholia jopa rentouttaa ja auttaa esimerkiksi rohkaistumaan sosiaalisissa tilanteissa.

Mitä sitten tapahtuu, kun juon? Ei yhtään mitään. Olen ihan yhtä puhelias kuin limpparia lipittäessäni, nauran aivan samoille jutuille ja puhun ihan samalla tavalla kuin muulloinkin - ehkä juuri siksi, etten juo humalahakuisesti. En näistä lähtökohdista käsin keksi, miksi minun kannattaisi uhrata rahaa tuohon aikuisten juhlajuomaan.

Toinen suuri tekijä on alkoholin maku. Vaikka joisi koko illan, on koko ajan jano. Koko ajan saa juosta vessassa ja yöllä on mahdoton nukkua, kun heräilee parin tunnin välien siihen, että täytyy hakea vettä. Alkoholin maku ei sinänsä ole koskaan iskenyt minuun täysillä ja aika harvoin tulee niitä tilanteita, että ostan kaupasta siiderin vain siksi, että tekee sitä mieli. Totta kai on ihana joskus juhlistaa joitain tilanteita skumpalla, siiderillä tai salmarilla, mutta niitä hetkiä ei ole edes joka kolmas kuukausi. Sitä paitsi Pepsi Maxi on paremman makuista.

Alkoholi sisältää melkoisen määrän kaloreita, joita painonpudottajan kannattaisi välttää. Viime vuonna Ilosaarirokin aikaan olin päättänyt, että en juo alkoholia ja syö karkkia, vaan valitsen toisen. Valinta ei ollut vaikea alkuunkaan, sillä irtokarkeista oli iloa huomattavasti pidemmäksi aikaa ja niitä minun nyt tekee aina mieli! (Eikä tarvinnut ravata niin usein ah-niin-ihanissa bajamajoissa..) Aloinkin irtokarkkien kautta miettiä juomattomuus-ongelmaa ja yritin löytää vastauksen siihen, miksi limun juomista katsotaan aina kieroon.

Tiedättekö sen tunteen, kun olette reissussa kavereiden kanssa ja olet ainoa, joka ei halua noutopöydän kanapihvejä ja kukkakaalia vaan Hesburgerin kerrosaterian? Entä sen, kun menette kaverin kanssa "pizzalle" ja kaverisi tilaakin salaatin? Tulee itselle vähän "pullero-olo". Tuleeko siitä sitten kanssajuojille "juoppo-olo", jos yhden "itsekuri kestää olla juomatta", vaikka kyse olisikin jostain ihan muusta kuin itsekurista?

Löytyykö muita, jotka saavat perustella valintojaan välillä ihan liikaakin? Miten suhtaudutte tilanteeseen, jossa joku ei halua kilistellä alkoholilla?

comments powered by Disqus