liikunta

"En saa poikaystävää, koska en jaksa tehdä riittävästi punnerruksia"

Tassu pystyyn, kuka muistaa sen ihanan tunteen, kun aamulla heräsit ja muistit, että tänään koulussa on kuntotesti! Vastalihaksien rutistelua, flamingo-seisontaa, venytyksiä, hyppyjä ja paljon muuta mukavaa oli tiedossa - tietenkin siksi, että saisimme tuijotella arvosanataulukoita miettien, että "luulin, että minulla meni hyvin".

Eilen koimme opiskelukavereideni kanssa suuren järkytyksen liikunnan demolla, kun opettajamme esitteli meille uuteen opetussuunnitelmaan sisältyvän Move!-ohjelman. Moven on tarkoitus kartoittaa 5. ja 8. luokkalaisten fyysisen toimintakyvyn tasoa kuntotestinomaisella testauksella. Testin tulos ei kuitenkaan vaikuta liikunnan arvosanaan, vaan sen on tarkoitus antaa niin oppilaalle kuin huoltajallekin tietoa lapsen fyysisestä toimintakyvystä ja siitä, miten sitä voisi kehittää.

Ideana ihan hyvä, mutta.. Montako etunojapunnerrusta jaksoit tehdä 11-vuotiaana? Kai nyt ainakin parikymmentä? Minä en varmaankaan edes tiennyt noin pienenä tyttönä, mitä punnerrukset ovat saati kuinka niitä oikeaoppisesti tehtäisiin. Nyt kuitenkin saadakseen hyvän arvosanan testistä, 11-vuotiaan tytön pitäisi punnertaa yli 26 kertaa minuutissa. Suruhymiön (eli huonoimman arvosanan) saa, mikäli tekee alle 15 punnerrusta minuutissa.

Pahinta ei ehkä ole liikkeiden määrät, vaan sanallinena arvio, jonka suorituksista saa. Kategorioita on siis kolme; iloinen, neutraali ja surullinen hymiö. Kun oma hymiö löytyy tehtyjen toistojen mukaan, voi sanallisen palautteen lukea hymiön vierestä. Punnerrusten iloisen hymiön vieressä ylistetään lapsen taitoja ja neuvotaan, miten niitä voi edelleen kehittää. Palaute loppuu lauseeseen:

"Ja onhan atleettinen body silmää hivelevä kapine potentiaaliselle tyttö- tai poikaystävällekin..."

Mitä miettii viisi punnerrusta tehnyt 11-vuotias, murrosikään tuleva nuori neiti, kun hän kuulee monta kymmentä punnerrusta tehneen kaverinsa palautteen? "Hmm, en pystynyt tekemään tarpeeksi punnerruksia, kroppani on ruma enkä saa koskaan poikaystävää." Seuraava suunta on treenaaminen (toki, treenaushan ei mene hukkaan, kun sitä tekee järkevissä määrin), itsetunto-ongelmat ja monet muut harmit.

Seurustelukumppanin kalastelu -kommentti ei suinkaan ole ainoa laatuaan. Kommentteja löytyy myös keskivartalon lihaksistoon ja käsittelytaitoihin liittyen. Kommenteissa on myös kannustavia kohtia, mutta nämä valitettavasti jäävät ilkeältä kuulostavien kommenttien varjoon.

"Vai haluatko oikeasti näyttää jonain päivänä Notre Damen kellonsoittajalta?"

"Jopa tietokoneen tai pelikonsolin käyttö tehostuvat, kun räpylöittesi motoriikka paranee."

Ymmärrän kannustamisen liikuntaan ja terveelliseen elämään, mutta ymmärrän myös niitä herkässä iässä olevia lapsia, joilla on vaikeuksia muutenkin median ja ympäristön luomien ulkonäköpaineiden keskellä. Itse en opettajana haluaisi toteuttaa testiä yhdellekään oppilaalle, se on lannistava kaikille muille paitsi huippu-urheilijoille.

Millaisia tunteita tämä teissä herättää?

comments powered by Disqus