elämäntapamuutos

Kun karkit maistuvat - miksi terveellisemmän elämän aloittaminen on niin vaikeaa?

Kesä ja grilliherkut - ja irtojäätelöt, juhlien juustokakut, huvipuistojen jäähilejuomat, spontaanisti ostetut keksipaketit, lauantaikarkit, kesäpäivän siiderit ja ties mitkä herkut romuttavat suunnitelman terveellisemmästä elämästä, jota epähuomiossa tuli keväällä suunniteltua.

Toukokuussa vannoin elämäntapamuutoksen nimeen, joka pitäisi sisällään enemmän liikuntaa, enemmän kasviksia ja vähemmän herkkuja. Kestihän sitä reilun viikon ennen kesän ensimmäisiä juhlia, joissa sai puputtaa mahan täyteen kakkuja, keksejä ja piirakoita. Tästä voimaantuneena aloitin muutoksen uudelleen - ja taas tuli juhlat, rääppiäiset ja sen jälkeen ajattelinkin jo, että "noh, mitäs väliä sillä oikeastaan on, jos syön vielä vähän herkkuja tänäänkin, kun jo neljä päivää on tullut mussuteltua".

Minkä vuoksi aloittaminen ja vauhtiin pääseminen on niin kovin hankalaa? Vaikka sunnuntai-iltana ajattelee, että tämän päiväinen heseateria jäikin sitten viimeiseksi vähään aikaan ja illalla telkkaria katsellessa huvennut karkkipussi oli viimeinen tällä erää, maanantai-iltana haaveilee jo pannukakkuvuorista ja mansikkahillosta.

Olen malttamaton, makeanystävä ja heikko sanomaan herkuille ei - siis jokaisen personal trainerin unelma asiakas, mikäli sellaisia käyttäisin. Haluaisin nähdä ruokailutapojoen ja liikuntatottumusten muuttamisen vaikutuksen mielellään jo heti ensimmäisen päivän ja korkeintaan ensimmäisen viikon jälkeen. En myöskään osaa kieltäytyä, jos joku tarjoaa jotain hyvää naposteltavaa - ja toisinaan jopa ujuttaudun tilanteisiin, joissa tällainen mahdollisuus olisi, koska "jos joku tarjoaa, niin eihän siitä nyt voi kieltäytyä". Tunnen itseni vallan mahdottomaksi..

Viime viikonloppuna katsoin kalenteria ja totesin, ettei lähikuukausina ole tulossa juhlia tai muitakaan hyviä tekosyitä ylenpalttiselle herkuttelulle, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Tämän viikon olen keskittynyt tasaiseen ateriarytmiin, monipuoliseen ja täyttävään ruokaan, liikuntaan ja herkkuhimon hallintaan. Ja arvatkaa mitä; se on onnistunut! Olen myös huomannut jo niitä toivottuja vaikutuksiakin, vaikka aloittamisesta on vasta neljä päivää. Kun syö tasaisesti ja riittävästi, herkkuja ei oikeastaan tee edes mieli ja vaikka liikunta tuntuukin välillä pakkopullalta, tulee siitä onnistunut fiilis, kun suoritus on takanapäin.

Makeanhimosta eroon pääseminen on ehkä kaikista haastavinta, sillä helposti sorrun mussuttamaan herkkuja tilanteissa, joissa olen tottunut niin tekemään. Tällä hetkellä maha kurnii ja miettiessäni, mitä tänään tekisimmekään vapaapäivän kunniaksi, ei mieleen tullut lenkkeily. Suunnittelin, kuinka mukavaa olisi löhähtää sohvalle karkkikipon kanssa katselemaan Serranon perhettä. Mutta ei. Sitä virhettä en tee!

Luin Pirjo Saarnian kirjan Irti makeanhimosta noin kuukausi sitten, koska tällaisia "katsellaan Serranon perhettä karkkipussin kanssa" hetkiä tuntui löytyvän liian usein. Ajattelin, että jos aiheesta on kerran kirjoitettu kirja, jonkun on täytynyt tutkia tätä ongelmaa - ja mikä parasta, jollakulla muullakin on ollut sama ongelma! Ajattelinkin seuraavaan postaukseen koota teille vinkkejä, jotka itse olen todennut toimiviksi.

Onko teillä kokemuksia makeanhimosta tai elämäntaparemonteista? Mikä kannustaa teitä eteenpäin ja estää vanhoihin tapoihin sortumiset?


comments powered by Disqus