asukuvat

Minne katosivat käytöstavat?

Kun pendolino vaihtuu intercityyn, matkustajat sopeutuvat - paitsi se yksi, jolla kaikki on huonosti. Yöllä riehuneen ukkosmyrkyn seurauksena Helsingistä Joensuuhun liikennöivä pendolino oli jämähtänyt Parikkalaan ja matkustajia odotti intercity - josta puuttui yksi vaunu ja jonka penkkien numerointi oli erilainen kuin pendolinossa.

Päätin istahtaa sillä hetkellä vapaalta näyttävälle paikalle, olinhan sentään oikeassa vaunussa, toisilta puuttui paikan lisäksi koko vaunu. Ihmiset kyselivät toisiltaan, minne voisi istua ja kaikille löytyi paikka hyvässä hengessä - kaikki ymmärsivät, että tärkeintä oli löytää jokaiselle joku istuin.



Kiteeltä kyytiin hyppäsi reilusti keski-iän ylittänyt "herrasmies" ja ilmeisesti hänen tyttärensä. Satuin tietenkin istumaan heidän paikallaan ja aloin kasata kamppeitani siirtyäkseni muualle. Tosin olo oli kuin rikollisella, sillä mies kailotti kovaan ääneen matkustavansa Helsinkiin saakka ja aikovansa todellakin istua omalla paikallaan - ihan kuin olisin sen häneltä ollut eväämässä. Tytärkin jo rauhoitteli, että mies lopettaisi äksyilyn. Koitin sitten selittää herralle, miksi junasta puuttu yksi vaunu ja miksi kaikki ihmiset istuivat missä sattuu. Miestä selitykseni ei kiinnostanut, sillä "kyllä tämä on justiinsa se sama juna, johon olen ostanut lipun".
 
Siirryin pari penkkiriviä eteenpäin tiedustellen, olisiko siihen sopivaa istahtaa. Vastapäätä istuva mies totesi, että siihen vain, eihän kukaan täällä istu omalla paikallaan - kiitos tästä myötätunnonosoituksesta hänelle. Kohta minulle aiemmin tiuskinut herra alkoi mutista myös edessään istuvalle nuorelle naiselle ja tämän lapsille - herra itse kun oli iskenyt pyrstönsä sittenkin väärään tuoliin, sillä se olikin jonkun toisen paikka.


Herra tiedusteli, miksei nainen istu omalla paikallaan. Nainen vastasi, että istuminen pöytäpaikalla pienten lasten kanssa on hieman haastavaa, mutta hän voi siirtyä paikalleen, jotta kyselijä pääsee hänen istuimelleen. Mies jatkoi ärjymistään ja nainen avasi rohkeana suunsa. Hän sanoi ääneen meidän kaikkien ajatukset; "Tuollainen toiminta on vähän kurjaa, koska kaikille ei vain ole paikkaa tässä junassa. Sopu sijaa antaa ja siirryn kyllä paikaltasi, hetki vain". Nyökkäsin naiselle hymyssä suin, koska juuri tuon minäkin olisin halunnut sanoa tuolle kiukuttelijalle, mutta kantti ei kestänyt.

Sain pitää paikkani, kunnes Imatralta kyytiin nousi nuori mies. Hän ystävällisesti sanoi, että taidan istua hänen paikallaan ja pomppasin sivuun vaihtaakseni paikkaa. Mies kuitenkin sanoi, että mikäli haluan istua hänen paikallaan, hän voi mennä ikkunan viereen, kunnes tuolin oikea matkustaja saapuu. Miten helposti ja mukavassa hengessä paikan vaihtaminen sujuikaan.



Mitä tästä opimme; suomalaiselle säännöt ovat ensisijaisen tärkeitä. Suomalainen on valmis joustamaan, jotta kaikilla olisi mukavaa - joukosta täytyy silti löytyä se yksi vastarannankiiski, jonka mielestä kaikki on lähtökohtaisesti kurjaa.

Oletteko törmänneet samanlaisiin herrasmiehiin tai muihin kanssamatkustajiin?
comments powered by Disqus