mielipiteet

Naisellisuus - silloin kuin minulle sopii

Tissit ja naisellisuuden määrittely ovat kuluneen viikon aikana täyttäneet niin lehtien lööpit kuin monen bloginkin etusivun. On ollut mielenkiintoista seurata ihmisten mielipiteitä ja reaktioita, ja nyt aion kantaa oman korteni kekoon pohtien naisellisuutta.

Olen 166 senttinen, normaalipainoinen ja lyhythiuksinen nuori nainen. Joinakin aamuina haluan nukkua pidempään sen sijaan, että pomppaisin puunaamaan hiuksia ja puuteroimaan kasvojani puoli tuntia liian aikaisin. Toisinaan haluan löhötä sohvalla telkkaria tuijottaen ennemmin kuin häärätä kurkkujen ja tomaattien kanssa keittiössä. En myöskään epäile kaivaa ruuvimeisseliä ja vasaraa työkalupakistani, jos jokin vempele niiden apua tarvitsee. Mitä sitten?

Googlatessani lyhyttukkaisen yhteen- tai erikseenkirjoittamisohjetta, huomasin heti Googlen etusivulla monen monta keskustelua, jotka viittasivat siihen, millaisia lyhythiukisista naisista ollaan mieltä; "lyhythiuksiset naiset epäkiinnostavia?" kyselee joku Suomi24:n keskustelussa, Demi tiedustelee, ovatko lyhythiuksiset naiset lesboja ja kolmas henkilö jakaa Vauva-keskustelussa huomioitaan siitä, miten hiusten pituus vaikuttaa huomionmäärään baarissa.

Naisillahan nyt on perinteisesti pitkät hiukset, mutta ei kai lyhyet hiukset sentään muuta ihmistä mieheksi! Olen kuullut yllättävänkin monta kommenttia siitä, että lyhyet hiukset voisivat olla kivat, mutta niiden leikkaaminen vaatisi paljon rohkeutta, joten on turvallisempaa pysyä pitkissä. Minun puolestani jokaisella saa olla millaiset hiukset hyvänsä, mutta itsekin olen napsaissut puoleen selkään yltäneet hiukset kerralla lyhyiksi ja tässä pituudessa sitä onkin oltu jo 9 vuotta!

Tissiaiheeseen en syvenny sen tarkemmin, sillä minun ja monen muun mielipide on jaettu jo useammassakin blogissa, mutta totean silti lyhyesti; en usko, että tissien koolla on tässä maailmassa mitään merkitystä. Pienet tai isot, pyöreät tai kulmikkaat, toinen tissi tai ei kumpaakaan. Jokainen voi olla naisellinen eikä rintavarustus muuta sitä tosiasiaa mihinkään.

Mikä oikeastaan tekee ihmisestä naisellisen? Vaikken ole mallinmitoissa eivätkä hiukseni laineile olkapäilläni, tunnen itseni silti hyvin neidiksi. Rakastan koruja, pinkkejä vaatteita, meikkaamista ja hiusten kanssa väkästämistä. Nautin suunnattomasti kampaajalla käynnistä, jalkakylvyistä ja siitä, että välillä ruokapyötä on katettu oikein nätiksi ja lautasella odottaa ihana ruoka-annos. 

Rakastan korkokenkiä - joita voin lyhyen pituuteni vuoksi iloiten käyttää - ja ihania mekkoja. Kuuntelen mielelläni mieslaulajia ja mahdollisimman siirappisia sanoituksia. Kaipaan paljon romantiikkaa ja rakastan yllätyksiä.

Tekevätkö nämä seikat minusta naisellisen? Ehkä, mutta jonkun toisen mielestä välttämättä eivät. Naisellisuus on pikemminkin korvien välissä oleva asia, joka sitten näkyy ulospäin sen mukaan, miltä ihmisestä tuntuu. Myönnän, että toisinaan talsiessani räntäsateessa ilman meikkiä, hiukset littanassa ja takki märkänä postikärrin kanssa, en tunne itseäni kovinkaan naiselliseksi tai kauniiksi. Sisimmässäni silti olen naisellinen, se vain näkyy toisina päivinä enemmän kuin toisina!

Miksi naisen edes täytyisi aina olla naisellinen? Joskus on ihan kiva unohtaa kaikki ylimääräinen laittautuminen ja hössötys, mikä monella naisella - minut mukaanlukien - on verissä. Miksen voisi syödä kylmää nakkia suoraan paketista tai nauttia snägärillä käynnistä? Pitäisikö kiistää, etten osaa ruuvata tuolinjalkoja kireälle tai vaihtaa lamppua? Toisinaan haluan olla neitokainen, joka ei tee "miesten hommia" ja silloin yritän delegoida pyöränkorjauksen ja muut miehiset työt avomiehelleni, mutta toisinaan haluan olla "kova äijä" ja tehdä kaiken itse.

Naisellisuus - silloin kuin minulle sopii.

Mitä mieltä te olette naisellisuudesta ja naiseuteen liitetyistä stereotypioista?

comments powered by Disqus